torstai, 11. elokuu 2016

Äiti Äiti!

Ajattelin jo kirjoittaa tänne, että uudet tuulet puhaltavat jo ja lopetan blogini pidon, mutta jos vielä jotain kirjoitan. ** Perhetyöntekjät ovat käyneet keväästä lähtien ja siitä on ollut hyötyä, enää minulla ei ole verinaarmuja käsivarsissa, olemme paneutumassa tähän meidän siivoamis / siivoamattomuusasiaan. Nyt olen jopa saanut siivottua tänään ilman, että minulle tulee lapsuudesta tuttu voimattomuuden, avuttomuuden tunne, joka on todella paha - niin paha, että lääkäri kerran katsoi minun olevan lähellä psykoosia kun kerroin tästä. Muutenkin, sairaus näyttäytyy kyllä mielestäni minulla todella "kesynä", kun se on aina tuo KIRJOITTAMIS-asia, josta joku vetää johtopäätöksen, että minulla on mania. Niin oli tänäkin vuonna ja lääkäri katsoi, että "kevyt" hypomania, siis lievempi kuin mania. Joillainhan ongelmat tulevat taloudessa, ostetaan ja hankitaan mitä ei tarvita, mihin ei ole varaa, otetaan lainaa jopa. Luoja varjelkoon minua joutumasta koskaan tilanteeseen,e ttä pitäis TAATA jonkun ihmisen laina. En suostu. Minulla on opintolainaa ja nyt alkoi sen maksu. Äitini, joka on ollut myös työnantajani auttaa minua maksamaan sen, että selviän HUOMENNA 10 v. lapsen kanssa. Muuten olen kyllä tyytyväinen elämääni. Lyhyen loman (lapsi mummolla) aikana sain kuunnella musiikkia netistä ja spotirylla. Saan lukea SUOMEN KUVALEHDEN diginä, näköislehtenä, kun äitini, "meidän mummo" tilasi sen itselleen ja tilaukseen kuului tuo netin näköislehti. Muuten olen surullinen, kun en ole pitkiin aikoihin saanut luetuksi digi-Hesaria, koska Chritistian (=KRISTITTY) ("...seinällä kuva Christien) nappaa aina tabletin. Nyt hommattiin (paha sana! Homma) meille toinen tabletti, pienempi ja halpa, että lapsi saa pelata Pokemon Go peliä. Olisi ollut JULMAA jos olisi kieltänyt sen häneltä. --- tuli mieleeni, että lapsi tahtoisi legoa lisää (kaikki laatikosssa kasassa!), mutta pitää sanoa, että huone pitää olla siisti. Hänellä on nyt 2 huonetta, koska siirsimme ison sängyn entisestä makuuhuoneesta olohuoneeseen ja huone sai parvisängyn (isä Victor kokosi) ja entinen huone jäi leluvarastoksi, jossa on sänky, jossa serkkuni Mika (Saksasta) nukkui kun kävi meillä kylässä. Eipä meillä juuri kyläilijöitä ole ollutkaan. 5 vuotta, ehkä 3 kyläilijää ja sitten sosiaaliviraston porukkaa. Enkä minä nyt lapsuudestakaan muistä, että miten vieraiden kanssa toimitaan. Ei meillä käynyt kyläilijöitä. Poliisi kävi. Sitten kävi palokunta, kun oli tulipalo ja sitten tuli pakosti remontti. Silti minä muutin Kuopioon ja musiikkilukioon. Kävimme Christianin (=kristitty) kanssa Verkkokauppa.comissa ja huomattiin, että siellä on sähkökitaroita, mitä mieluilen (Jimi Hendrixin elämäkertä!), mutta siellä oli myös PIENI SYNTETISAATTORI, hinta n. 400 €. Sen tahtoisin, mutta Christinaillekin minun piti sanoa, että vain JOULUPUKKI tai LOTTOVOITTO voi sen meille tuoda, mutsilta (mummo) on turha pyytää. Vaikka minä niin hyvä työntekijä olin hänelle ja säästössä on rahaa ;) Mutta kun opintolainaan menee n. 132 € / kk aina vuoteen 2021 asti niin olen kohta niin epätoivoisesssa tilanteessa, että minun pitää harkita töiden tekoa, vaikka lääkärin ja Kelan mielestä olen TYÖKYVYTÖN. Pelkkä eläke ei riitä elämiseen, Sosiaalivirasto antaa maksusitoumuksen lääkkeisiin ja sairaalaan ja vielä 30 € rahaa. Loput on Kelalta ja kevalta. ** Mutta onhan minulla harrastuksia, jotka eivät maksa mitään. TELEVISIO! KATSON UUTISET! Aina kun se on mahdollista. Ja MUSIIKKI, tällä hetkellä kuuntelen musiikkia ja HELPPOAHAN SE ON NYKYPÄIVÄNÄ KUN ON SPOTIFY JA YOUTUBE. Koulutusta alalle on vähän. Musiikkiopisto ja lukio. Viulu vain on hajonnut, ettei voi juuri nyt soittaa. Kesän aikana luin ONEIRON - kirjaa, sen sai helposti Jätkäraaren kirjastosta, Bestseller, mutta en minä sitä päässyt kuin puoleenvällin, pistin kalenteriin muistiin millä sivulla olen.

Koin pettymyksiä ihmissuhteissa, ystävyyssuhteissa, tai mitä luulin olevan orastavaa ystävyyttä. Avasin vähän itseäni tähän toiseen (epävakaa persoonallisuus mm.) ja tuli soitto LASTENSUOJELUUn. Lastensuojelu ehdotti terapiaa, koska tätä tämmöistä tapahtuu usein (kerran vuodessa?) - olen nyt etsinyt terpaiaa kyllä - siellä olis mm. psykodraamaa. Lastensuojelun sosiaalivirkailija kyllä varmaan tajuaa, että MINULLA EI OLE VARAA TERAPIAAN. Luen kirjaa LIVING WITH BIPOLAR ja pitää siivota lisää, koska sosiaaliviraston miestyöntekijä (parempi kun en laita nimeä) tulee käymään luonani tai luonamme, kunhan Christian tulee koulusta. Ja kuuntelen spotifysta musiikki. LAPSI SANOI, KUN KYSYIN, ETTÄ ONKO SINULLA NYT KAIKKEA MITÄ TARVITSET JA LAPSI VASTASI, ETTÄ PUUTTUU STAR WARS LIPPIS JA PUM! OLEN JO KERENNYT OSTAMAAN SEN LIPPIKSEN HÄNELLE LAHJAKSI ENNEN KUIN HÄN EDES SITÄ TOIVOI. KODIN YKKÄÖSESTÄ OSTIN JA OSTAESSA MIETIN, ETTÄ OSTANKO, KUN EN TIEDÄ TYKKÄÄKÖ. JA TYKKÄÄ. SEN SIIS TIEDÄN JO NYT. VAU! VAU! MIKÄ MUTSI MÄ OLEN - YKSINHUOLTAJA, VÄHÄVARAINEN, JA SILTI LAPSELLA ON   K A I K K E A    MITÄ HÄN HALUAA. EIKÖ TÄTÄ OLISI SYYTÄ JUHLIA, OI YSTÄVÄT?

tiistai, 10. toukokuu 2016

Olipa yllätys

No nyt minusta oli tehty nimetön lastensuojeluilmoistus, jossa epäiltiin, että olisin hyvinkin "maaninen". Olin mielenterveysyhdistyksen Helmi-juhlassa kun sain lastensuojelun sosiaalityöntekijän puhelin ja hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja sovimme, että tapaamme maantaitan 9.5.16 lastesuojelussa. Oli pari päivää aikaa. Soitin psykiatrisen klinikan työntekijän puhelimeen - hän ei tietenkään vastaa, koska on toisessa paikkaa nyt töissä, mutta se meni tiimille, kuten tiesinkin ja sanelin paperille kirjoittamani viestin, jossa oli kaikki tiedot. Lopputulema, kun psykiatrinen hoitaja soitti oli se, että lisättiin levomepromazinea, joka antaa unen, että unet eivät katoa kun on tämä kevät ja niin valoa. Ja niin asia selvitettiin maaanantaina. Samalla katsottiin perhetyöntekijöiden tavoitesuunnitelma meidän perheelle. Entiset tavoitteet oli saavutettu. Hyvin. Ei enää raapimajälkiä käsissäni, mm. Paras ohje oli kirjoittaa ne vaikeat tilanteet läpi.

 

Mutta se keskustelu. Sosiaalityöntekijän piti sanoa:"Christian" ja hän sanoi:"Kristus". Teologiaa lukenut äiti painoi tietenkin tämän mieleen. Ilmoituksen oli tehnyt eräs henkilö (jonka nime googlettamalla saa heti tiedon, että hän on ollut hoidossa ja psykoosikierteessä ja mitä kaikkea). Nyt hänellä oli ongelmia ystäviensä kanssa (mitä tutustuimme hetken facebookin messengerissä, hänellä oli USEIN ongelmia ihmisten kanssa, en ole ainoa) - yksi hänen ystävistään otti yliannoksen, toinen on vaikeassa paranoidissa psykoosissa, paras ystävä sekosi ja rituaalimurhan kissalle ja poltti Raamatun. Näin hän kertoi kun oli yhden kerran soittanut ja kertonut mitä teki, että tahtoi olla "suoraselkäinen". Täytyy sanoa, että tuo rituaalimurha vähän huvittaa - oma kissamme menee hoitoon psykiatriselle hoitajalla ;) niin "hankala" tapaus se on. Ei kun oikeasti eräälle henkilölle, kun menemme leirille, jossa käsitellään sairautta yhdessä lasten kanssa - järjestää omaiset mielenterveyden tukena järjestää. Perhetyöntekijät ehdottivat.

Mutta vielä tähän lastesuojeluilmoituksen tekijään. Olemme samassa luovan kirjoittamisen ryhmässä - mutta emme enää kauaa. Käyn siellä vain kerran enää. Ja käyn yhdistyksen toimistossa kertomassa että lapsi oli muutamassa ryhmässä mukana ja sitten eräs ryhmäläinen teki tämän ilmoituksen. Lapsen tekemä novellikin luettiin. Lapsi (Christian) hämmästytti kirjoittamalla sen ryhmän aikana. Se sijoittui teatterikorkeakouluun. Se kosketti äitiä. Tämän henkilön mielestä aloin häiritsevästi pommittaa häntä viestein. Esim. tekstiviesti:"Tahdon t-paidan, jossa on "I love politics"" Sitten kerroin kommenteissa opiskelleeni mielenterveydenhoitajalinjalla. Kissavideosta sanoin, että se on  "järjettömän hauska". ja vielä:"mahtuuko joukkoon yksi teologi." Minä nimittäin vielä muistan viestit hyvin. Messengerissä hän (Tytti S.) sanoi eräänä päivänä, että ei jaksa nyt keskustella. Minä sanoin:"OK" "Joku toinen päivä" - ja hän sanoi:"Joo".- - häneltä jäi tuo viimeinen oma "joo" muistamatta, koska viimeinen viesti, jonka sain kirjallisena sitten itselleni ja tuonne kokoontumiseen oli:"tuntui maaniselta pommittamiselta, koska yhä vain laitoit minulle viestejä, vaikka olin sanonut sinulle, etten jaksa keskustellla" - SINÄ PÄIVÄNÄ? TULKINTAVIRHE? Anyhow - olen tekemässä siihen Helmi  - lehteen juttu eräästä runoilijasta, joka myös oli "pommittanut" Tytille viestejä.

Sosiaalityöntekijän ehdotuksesta minulle aletaan miettiä terapiaa. Ts. minä itse etsin terapeuttia (sellaista ei psykiatrian poliklinikalla ole), mutta sen saaminen on hankalaa, kyse on rahasta.

Lähden pois Helmin luovan kirjoittamisen ryhmästä. Koetan syksyllä päästä työväenopiston luovan kirjoittamisen ryhmään. Tai sitten en, kun on kesken filosofian pro gradu. Christian tahtoo, että teen sen, koska hän tietää, että opettajana saisin enemmän rahaa ja hänkin saisi kaikkea enemmän. Työkyvyttömyyseläke taitaa olla . 634 € ja siitä menee vuokraan 292 € - sitten tulee jotain hassuja satasia elatustukea ja jotain muuta.

sunnuntai, 20. maaliskuu 2016

Eteenpäin

Mikä on kun tekisi mieli rauhallisina hetkinä vain rukoilla. Ei enää runoilla vaan Rukoilla. Tuntea jotain syvää rauhaa ja ihmetystä kaikkeuden alla. Meiltä jäi menemättä tänään rukous- ja teehetkeen kappelille, kun Christian oli leikkimässä niin kauan virpomisporukan mukana. Sekin meni niin, että ensin mietittiin, että voidaanko kysyä, pääseekö niiden mukaan, mutta kun vuoropuhelu oli whatsappissa edennyt sille tasolle, että tytöt tiesi, että Chrisu ei ole menossa kenenkään kanssa vielä, niin päätettiin, että kysyy, pääseekö mukaan ja Chrisu sanoi jälkeenpäin, että tuli hyvä mieli kun kysyi suoraan. Minä istuin kotona ja katsoi tallennukselta American horror story Freakshow - jaksoja. Koko päivän olin yksin paitsi kun virpojat (pojan porukka) kävi ja ent. aviomies. Aikoo olla 3 kk Afrikassa - jos vaikka aikoo saada jälkeläisen siellä.

Minulla on vielä asioita, joita pitää selvittää itseni kanssa. Osin tätä teen joka keskiviikko klo 10 - 12 kun on kirjoittamisterapiaa psykiatrian poliklinikalla. Olen nyt pääsemässä vähän pinnalle itseni kanssa, kun lääkitystä on vähennetty, eikä minulla ole tarvetta nukkua koko aamupäivää kotona. Kun vain saisin kirjoitettua muutenkin enemmän. Nyt olen keskiviikkoillan Helmi ry:n luovan kirjoittamisen ryhmässä lukenut toissa vuonna tekemää NaNoWriMo (National Novel Writing Month) - tekstiä. Sitä on enää pari sivua jäljellä. Sitten palaan takaisin "aakkosiin", tirpiäiseen eli omasta lapsuudestani tekemiin katkelmiin.

perjantai, 18. maaliskuu 2016

Helpottaa lapsen kanssa ja minäkö olen teologi

Nyt alkaa helpottaa, monta hyvää hetkeä Christianin kanssa. Alkaa helpottaa myös sen suhteen, että luovun tinderistä ja badoosta ja mitä näitä onkaan. Sieltä ei löydy sitä mitä etsin. Minä nimittäin huomasin, että on parempi etsiä Jumalaa kuin uutta aviomiestä tai kumppania. Jotain tyhjää minussa on, eikä sitä täytä toinen ihminen. Tyhjästä pidän melua ja pyrin kirjoittamaan jotain, mitä voisi tarjota kustannettavaksi, mutta tässäkin on tärkeintä itse matka.

Kun olen kristitty, se etsinnän kohde on kristinuskon Jumala. 35 ov teologiaa ei riitä. Siinä on perusta. Christian sanoi joskus tahtovansa papiksi, en tiedä vieläkö se pätee. Minäkin tahdoin joskus papiksi. Uskomatonta. Nyt tahdon vain saada sen gradun valmiiksi. Uskonnon opettaja minusta voisi tulla, jos joku ottaisi töihin, joku koulu. Jos ajattelee, miten evankeliumi on läsnä kadulla, niin sehän on ne lappuset, joita rautatientorilla jaetaan. Tulee tosi tunkkainen olo, kun sen saa käteensä. Yleensä tulee mieleen, että hämmästyykö tuo ihminen tässä, että minä kyllä uskon. No joo, mutta sitten tulee se kysymys:"Oletko ottanut Jeesuksen sydämeesi." Joo, olen tehnyt senkin. Luo voimaa ja turvaa kun elää "mielisairaana" (so. en oireile kun on hyvä hoito) tässä maailmassa. Taide hoiti tämän asian kun olin nuori, mutta nyt lääkkeet ovat turruttaneet, eikä TUNNU kuten TUNTUI aiemmin. Nyt kun Levomepromazine - lääke on vähennetty jo puoleen, TUNTUU siltä, että olisin valmis muutokseen elämässäni. Että en esim. vain olisi 125 kg läskiä ja lihaa, luita ja tatuoimatonta nahkaa vaan myös liikkuisin ja saisin hyvän olon. En jaksa ajatella niin pitkälle, että laihtuisin, mutta että saisin sen hyvän olon liikunnasta. Pojan kanssa uitiin kuntouimareina, poika enemmän 400 m ja minä 350 m, joten siitä on hyvä aloittaa - tosin, tätä kun kirjoitan en jaksa ajatella, että milloin seuraavan kerran. "En jaksa". Niin, sitä olen lapsellekin sanonut kun hän kiukuttelee, vetää ne kuuluisat itkupotkuraivarit 9 v. Poika saa oman uuden huoneen, isomman johon tulee parvisänky, jonka mummo ostaa. Sosiaaliviranomaisillekin selvisi, että mummo on meidän kotiorja kun käy meillä. Siivoaa, pesee pyykit, pesee astiat, käy kaupassa, tekee ruoan. Meidän 70 v mummo! Teräsnainen!

Jos teologin pitäisi tuoda Jumalan sana ihmisen lähelle, niin minä olen sellainen. Minä tahdon olla sellainen. Olen vasta tieni alussa. Nautin kun saan lukea esim. blogia "Dosentin kammiossa" (Timo Eskolan ajatuksia). Nautin enemmän tieteellisestä hölynpölystä (jos nyt teologia voi varsinainen tiede olla) kuin jos istuisin jossain lahkokokouksessa. Minun kristukseni karttaa sitä valokeilaa, joka lyö leiman "totta". Minä pidän pohdinnasta. Minä tahdon etsiä, en istua kuin puujumala jossain valvojan paikalla ja vahtia, että kaikki uskovat kuten minä. Nautin siitä, että ystävilläni on muita uskontoja kuin kristinusko. Tai että he eivät usko mihinkään kuin tieteeseen.

maanantai, 7. maaliskuu 2016

Kadonnut gradu

Professorilla tuskin on enää alkuperäistä graduani jäljellä. Voi ehkä etsiä, mutta tuskin löytää. Sydäntä kylmää tämä ajatus. Hirveä homma edessä. Lapsi huutaa sitä, että ei pääse ratsastuskurssille, kun minulla ei ole rahaa siihen. Uhkaa lähteä muualle, jonnekin perheeseen, joka voi sen kurssin hänelle maksaa. Koettaa ottaa omassa huoneessa olevaa laukkuaan. Rauhoittuu sitten lopulta. Taustalla voi olla mahdottoman vaikealta tuntuva matematiikka, jostaa selviää, kun heittää sinne vain jotain lukuja, joita ei edes yritä laskela. Tuntuu siltä, että sairaalaan menokin voi olla lähellä. Asunto on kuin kaatopaikka. Minä en jaksa ja lapsi vielä vain sotkee lisää - tahallaan.