No niin, ensin naapurin lasten isä kuuli kadulle asti, kun "pidin jöötä" heidän lapselleen, kun hän oli lyönyt poikaani (ja kas, juuri kun olin surkuttelemassa kohtaloani niin naapurin lapset tulivat sisään) ---- no, mutta se toinen: meillä oireidenhallintakurssilaisilla on salainen pipo-ryhmä ja yhden mielestä olen nyt kirjoittanut tähän piporyhmään kuuluvia asioita hänen seinälleen. Anteeksipyytelyt sitten vaan.

Kirjoitusta aloittaessani ajattelin, että mitä sitten seuraavaksi, kuka on se seuraava ihminen, jonka mielestä olen toiminut väärin ja tekoni ovat tuomittavia joko yhteiskunnan tai jonkin vielä suuremman metafyysisen voiman (=Jumala) taholta. Mutta nyt tämä lasten tänne tulo antoi vähän toivoa, että en ole kamalan paha ihminen sittenkään.

Olimme antaneet päiväkotiin lainaan lastenkirjan, jossa oli suomenkieltä maahanmuuttajalapsille, sillä n. 2/3 lapsista on maahanmuuttajien lapsia, ellei enemmän 1/4? Mutta mutta - nyt he eivät enää löydä kirjaa mistään. En tiedä hankkiiko hoitajamme kirjan jostain omilla rahoilla vai löytyykö se jostain. Toivottavasti tekstit ovat edes menneet lapsille asti!

Meidän talon pihassa oli pihatalkoot, mikä oli mukava juttu. Samoin kuin se, että oli varattu kaikenlaista ruokaa. makkaraa, hernekeittoa. piirasta, kahvia, limonadia, vohveleita. Eikä kerättävää ollut niin paljon kuin viime vuonna, koska kuivat lehdet olivat jo poissa. Mutta sitten! Olut ilmestyi tilaisuuden järjestäjien käsiin, eikä se ollut kivaa. Ei toki, että he humalaan olisivat tulleet, mutta mielestäni antaa malli, että suomalaiset aina jotian alkohlia nauttivat (tai eurooppalaiset, tai...) on vähän väärä malli lapsille, n. 9-12 v.:lle. Saati, että samat lapset katsovat kenenkään kontrolloimatta tai peräti aikuisten kanssa Salattuja elämiä, joiden eräs tekijä oli sitä mieltä, että MINUN tekstini ovat paskaa...Hänhän se tietää, mitä se on kun on itse ollut tekemässä samaista "paskaa" (sori).
Kauheasti en itseäni rääkännyt pihatalkoissa ja lähdettiin pois ennen kuin kotikaraoke ryhmähuoneessa alkoi. CH oli poissa päiväkodista eilen kun minua aamulla väsytti (lääkkeet) ja tänään kun vaikutti kipeältä eilen.

Niin sitten käytiin kysymässä sitä potkulautaa leikkipuiston henkilökunnalta aamulla ja jätettiin puhelinnumero, jos se löytyy. Eivät soittaneet. Jätin myös läheisen kaupan ilmoitustaululle lapun jossa kerroin mitä on kadonnut missä ja mihin aikaan - että jos joku näkee maastossa hylätyn Star Wars potkulaudan tai jos jonkun perheen lapselle ilmestyy "tyhjästä" uusi potkulauta, että voi silloin soittaa minulle. En usko, että se löytyy.

Täytyy myöntää, että kun CH nukkui eri huoneessa niin MINUAKIN kyllä pelotti kun kuullosti kuin olisi rapese käynyt omassa huoneessa. Poikaa oli kuulema teräsmiesnaamari pelottanut siellä lastenhuoneessa. Äänikirjan minä sille seuraksi järjestin. Olin kyllä ankara. Uutta lautaa ei tipu sen takia, että se mitä todennäköisemmin on kadonnut n. 2 vko:n kuluttua. Ei elämässä mitään saa helpolla sen jälkeen kun on tyrinyt. Hoitajani oli kohtalaisen järkyttynyt, kun kuuli, että päiväkodista oli sanottu, että pitäisi töniä takaisin tai lyödä, jos joku lyö. Että ei se nyt ihan noin voi mennä!

Oli sitten pakko pojan mennä läheiseen leikkipuistoon potkulaudan kanssa naapurin vieläkin pienemmän pojan kanssa. Ja mitä tapahtui? MInä olin huolissani, että missä hän on - ja hän tulee ja potkulauta on varastettu. Minua harmittaa sen verran rahan menetys (39.95 € kun kuussa on ehkä n. 400 € kaikkeen ruokaan + muuhun, jotan summa on suuri!) Etten voi ihan heti heittää ilman argumenttia, että olisiko ollut aiheellista uskoa äitiä, joka oli kieltänyt menemästä yksin sinne puistoon. Jep, kyllä päiväaikaan voisi mennä, mutta ei iltamyöhällä, ei enää klo 20 jälkeen, silloin se ei enää ole turvallista.

Nyt lapsi nukkuu omassa huoneessaan, joka aiemmin on ollut lähinnä lelujen säilytyspaikka. Suunnittelen, että miten saada lapsen oma sänky sinne, kun siellä nyt on aikuisten koko sänky. Karua, mutta totta. JOS kuvittelee pärjäävänsä tuolla kotipihan ulkopuolisessa maailmassa niin silloin kyllä pärjää myös kun menee nukkumaan, yksin. Ja se nukkumaanmenoaika on tästä lähtien klo 21.00. Asiasta ei keskustella.

Harmittaa minua CH:n puolestakin, se potkulauta oli hänelle tosi kiva. Saa nähdä kuka ensimmäisenä murtuu pienen pojan suruun ja ostaa uuden potkulaudan. MInä se en ole, sillä olen IHAN VAKUUTTUNUT, että se seuraava lauta katoaa yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin (just ennen pääsiäistä ostettiin), joten mitä hyötyä? Jäihän hänelle tuo polkupyörä.

Mur-mur-mur, tekisi mieli äristä, mutta pitää minunkin mennä nukkumaan. Jatkan huomenna. Oli siinä homma, heittää lastenhuoneensängyn vaatteet lattialle ja pedata peti pojalle. Sitä paitsi poika valehtelee. Eilen oli ottanut kananmunia jääkaapista ja sitten ne särkyi eteiseen, käytävään ja ilmeisesti vielä sänkyynkin. Sänkyyn särkyneestä kananmunasta poika valehteli, että ei se ole. En ehkä tässä nyt ala itkemään sen perään, että pitäisi olla lapselle isä kuria pitämään vaan uskon tarinoiden voimaan vaikuttaa omaantuntoon. Joten ehkä minun täytyy edelleen kertoa niitä tarinoita CH:lle vaikka tuo nukkumapaikka on nyt uusi. Tuleeko minusta sellainen "normaali äiti", jolle lapsesta on enemmän harmia kuin iloa ? Sitä en soisi, sillä kyseessä on kuitenkin se ihminen tässä maailmassa joka rakastaa minua eniten ja jota minä rakastan eniten. Tosi romanttisia kuohahduksia voi olla, mutta johonkin koko elämänläpi kestävään rakkauteen en oikein usko. Johtunee ehkä siitä, että olen joskus ollut niin rikki (lapsuus), että (ei teinikokeiliut) että en usko kenenkään toisen ihmisen sitä rakkaudella korjaavan, ei riitä rakkaus. Siksi minulla nytkin on seinällä lappu: JEESUS ON TÄMÄN PERHEEN PÄÄ: Hänen rakkautensa riittää (tosin olen juuri Husumin kirjassa My Friend Jesus Christ päässyt kohtaan jossa päähenkilö, joka mm. hakannut tyttöystävänsä todella pahaksi kohtaa Jeesuksen, joka lupaa tehdä hänestä aivan uuden ihmisen).

Uskon, että lapsi on aamulla nukkumassa omassa uudessa sängyssään - ja hiivin itsekin petiin juuri nyt. Sinne meni Star Wars 39.95 € potkulauta. Saa nähdä millainen kesästä sitten tulee. Olisi varmaan ollut hauskaa ajella laudalla pihan toisten poikien kanssa, mutta nyt se on madotonta. Mikä on mielestäni kurjaa, koska sitten olemme ajautumassa takaisin vain prinsessa juttuihin. Olen minä surullinen nyt, koska olin niin iloinen siitä ilosta mitä CH lelustaan sai.

Mur! (en muuten ole ollenkan vihainen varkaalle, vaan pojalleni! Juuri tuon tottelemattomuuden takia.) (Kehtasi vielä päin naamaa sanoa minulle:"Tyhmä", kun annoin hieman palautetta.)

Kuinka monta pulua lapsen täytyy keskimääräisesti lähestyä metsästysaikeissa, että hän viimein ymmärtää, että niitä on mahdotonta saada kiinni? Sillä toki linnun mielenkiintoisia ovat ja ehkä jokainen lapsi lopulta oppii, että tervettä lintua ei kiinni saa. Ja toki näimme myös ihastuttavan variksen kylvyssä vesilammikossa kun olimme matkalla päiväkotiin. Toki varis ja harakka ovat mielenkiintoisia eläimiä, kunnes meille opetetaan, että ne ovat roskalintuja.

Minulla alkaa näköjään miniprojekti kerätä facebookseinälleni hyvää lavarunoutta - tai sanotaan nyt, että äänitettyä runoutta kirjoittajan itsensä esittämänä. Sillä olen itse menossa esittämään kirjoittamani tekstin HELSINKI POETRY CONNECTION tapahtumaan ensi syksynä. Mummo saa silloin hoitaa CH:ta. Googletin tuota löytääkseni tapahtumat ja löysin mielenkiintoista materiaalia kilpailusta ja sitten YLLÄTYS YLLÄTYS, lavarunoutta youtubesta. Aloitin Sylvia Plathilla ja huomenna ja tällä viikolla katson lisää. Omasta esityksestä tiedän aloituslauseen - ja tilaisuus on siis sellainen, että ensin on sovitut esiintyjät ja sen jälkeen open mic - eli vapaa pikkiosio, jossa kuka tahansa yleiseön joukosta voi tulla esiintymään. Ja tänne ei myydä lippuja, olen pari kertaa käynyt.

Mikä onni, että asun Helsingissä.