torstai, 10. marraskuu 2016

Elämme jännittäviä aikoja...

...ei, en aio kirjoittaa USA:n presidentinvaaleista, vaikka niitä seurasin. Kirjoitan henkilökohtaisempaa nyt klo 17.23 10.11.2016 kun 19.11.1970 synnyin ja olen 50 v vuonna 2020. Ollapa yhtä ilon juhla kuin 40 v! Kiitos!

4.11.2016 kävin baaripubi Pikkupelikaanissa kuuntelemassa artistia, jonka tuotanto on tuttu nuoruusvuosiltani. Viime yönä en nukkunut laisinkaan vaan kuuntelin hänen Spotifysta kuuluvaa tuotantoaan läpi koko yön. En vain voinut muuta. Ensi yönä otan yhden puolikkaan levomepromazinen lisää. Olen tänään etsinyt PSYKOTERAPEUTTIA itselleni, sillä LASTENSUOJELU vaatii niin. Toinen ehdokas on MUSIIKKIPSYKOTERAPIA, "juuret syvällä punkissa" ja toisen nimellä oli googlen kautta haettavissa kunnon sivut miespsykoterapeutille ja toinen hakutulos oli mieleltään häiriytynyt saman niminen mies. Outoa. Vehkoo, tää nimi jäi mieleen tv:stä. Jätin siis J.H¨. (kaksisuuntainen mielialahäiriö + sakkotuomio huumeista) HAASTATTELUPYYNNNÖN mielenterveysyhdistyksen lehteen. Olisi pakko saada se juttu! Edellisestä jutusta on jo aikaa. Eihän mieleltään terve ihminen kyllä valvo musiikin kanssa läpi koko yön, kotonani vieraillut äitinikin huomasi sen, ei vaan sanonut mitään yöllä. Äidin paljon kirjoja lukeva miesystävä (vapaamuurari) sai "isänpäiväkirjan" jo etukäteen, Reidar Palmgrenin joku kirja ,joka tarttui mukaan kirjaston vaihtokorista, mutta jota en tullut koskaan lukeneeksi, silti arvotavara ollut ajallaan.

Menen kuuntelemaan punk-version Yö:n Varietee levystä (1983, myös allekirjoittaneen omistama) 10.12.2016 johonkin pubiin keskustassa, kai lähellä Tavastiaa, jonka toimitusjohtajan tyttären kanssa nuoruuden ihastukseni luokaltani on naimisissa. Tavoite on, että menen sinne yhdessä PSYKIATRISEN ERIKOISSAIRAANHOITAJAN kanssa, joka huolehti jo kissastamme Ofeliasta kotonaan kun olimme FinFamin perheleirillä keväällä .Minulla on varattu sinne t-paita "PUOLIALASTON DIS - jeanne D´ARC/ANA-is Nin" valkoinen, vähän likainen. Ja haha, herra sanoittaja, säveltäjä (sovittaja?) opettaja (mitä muuta) sanoi rassukka niin hauskasti, kun humalaiset naiset tahtoivat valokuvia, että ei voi hymyillä, kun "MUUTEN NE VIEVÄT MINUT MIELISAIRAALAAN" - en tiedä oliko tosissaan, ensin uskoin niin, vai laskiko leikkiä. T-paidan aion antaa pois ja sen mukana kullan "värisen" hakaneulan. Kristian on silloin Kirjapajan kustannustoimittajan luona, heille sopi, että poika on heillä kaksi viikonloppua peräkkäin, koska Partion Nuuksion leiri on silloin kun marraskuun "vierailu" oli tarkoitus pitää. Heiltä, Rinkisiltä mukaan tuli Kreetta Onkelin kirja POIKA JOKA MENETTI MUISTINSA. älyttömän hyvä!!! Huippi hyvä!!! ei ihme, että sai lasten Finlandian.

keskiviikko, 12. lokakuu 2016

Vähän pelottaa eräs

Ystäväni esittävät arvioitaan minusta, ovatko he ystäviä? Kyse ei nyt ole yhdestä ihmisestä vaan muutamasta ja eräästä episodista, kun lähetin tekstiviestin eräälle mielenterveysyhdistyksen kirjoittajaryhmän jäsenlle. Tekstiviesti sisälsi viestin, että haluaisin teetättää itselleni t-paidan, jossa lukee:"I LOVE POLITICS". Lisäksi kirjoitin tämän henkilön seinälle, että (muistelin) olin ollut opiskelemassa mielenterveydenhoitajalinjalla. Kissavideoon meni:"Järjettömän hauska" ja vielä kysyi, mahtuuko joukkoon TEOLOGIAA opiskellut nainen. Ei: näistä viesteistä henkilö päätteli, että olen MAANINEN. Käyttipä jopa sanaa: PSYKOMAANINEN, jota diagnostiikka tuskin tuntee.

Olen vieläkin sitä mieltä, että haluaisin itselleni sen mustan t-paidan: I LOVE POLITICS, koska kyllä minä tykkään seurata ajankohtaisohjelmia ja uutisia. Ja pojalle paita:"CHRISTIAN", musta. Joitain t-paitoja olen tehnyt, mm. "D-RAAMA:TTU" ja jeanne d´ARCANAis Nin. Mutta sitä A.W.Yrjänän runokirjaa ARCANA ei saa linkitettyä netistä, en ainakaan itse sitä löytänyt. Yrjänän vaimohan, Kikke (tiedän vain tiedonvälityksestä) on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja - tai sanotaan: koulutukseltaan. Tämän "tähden"/sanoittajan runoja en jaksa lukea enkä niitä ihastella, ROTA - kirjan olen jostain alennuksella joskus ostanut - ja kiehtoo tuo viehtymys KALEVALAAN. Sen sijaan A.W.Yrjänän julkaistu PÄIVÄKIRJA on ihan loistava. Ostin sen Fidan kirpputorilta tällä viikolla hintaan 2.95 € - sain opiskelija-alennuksen vaikka en ole nyt opiskelijana kirjoilla, koska huomasin 16.9.-16, että olisi pitänyt ilmoittautua 15.9.-16. Jollain kirjeellä ehkä koetan selvittää tämän sotkoksen. Nyt kirjoituspöydällä on tietokoneen lisäksi Raamattu, Virsikirja ja gradun raakile. Aion kai lukea läpi koko Virsikirjan. Eilen kävi JEHOVAN TODISTAJIA ja kutsuin heidät oikein sisään. Koetin selvittää sitä, että onko heillä sama vai eri Raamattu kuin meillä ev.lut.-kirkon jäsenillä. Sain vastauksen, että sama, mutta eri käännös. Siinä niiden visiitissä kvi niin, että HE sanoivat, että meidän pitää varmaan kohta lähteä. Sain lehtiset ja kutsun kokoukseen. En mene. MIELISAIRAALASSA oli yksi Jehovan todistaja (mutta tämä kävisi novelliksi! olen taas Pääskysen ryhmässä ja tuntuu sopivalta etsiä aiheet todellisesta elämästä, en tiedä onko se viisasta. Yhden tarinan alku oli se, että tunsin Yle-uutisten tuottajan, oli opiskellut samaan aikaan samalla linjalla näyttämötyötä). Mielisairaalan Jehovan todistaja (tämä tarina saa minut hymyilemään) oli ollut odottamassa jotain miestä, joka kai muistaaksesni oli viemässä hänet New Yorkiin, pois kotoa. Aviomies oli kutsunut poliisin vai ambulanssi ja joka tapauksessa tämä nainen ei enää Aurorassa ollut varma, että oliko se mies ollut TODELLINEN vai HÄNEN OMAA KUVITTELUAAN. Siis ulkopuolisestahan näyttää heti siltä, että se olisi voinut olla kumpi tahansa.

Olen ihan iloinen, että en enää ole mielenterveysyhdistyksen ryhmässä. Kuljetin sinne vain vanhoja tekstejä ja tein sitä oman lapsuuden perheen muistelua. Ne paperit ovat jossain täällä. Kotona. Minusta oli hankala kuunnella miten yksi ryhmäläisistä ajattelin "hulluksi tulemisen" tapahtuvan ja sitten kun ei voinut kuin antaa sillä tavalla kauniisti palautetta. Kotonanikin kävi, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut parempi että ei. Minun täytyy varmaan yhdestä facebook-viestipuusta etsiä, että olenko "haukunut" häntä vai yksinkertaisesti vain kertonut, mitä hän teki. Hän soitti lastensuojeluun, koska oli päätellyt noista aluksi kertomistani viesteistä, että olen maaninen. Lastensuojelun työntekijöiden kanssa pistettiin huonejärjestys uusiksi ja nyt olen voinut kutsua ystäviä kotiini. Yhden kohdalla on hankaluus, minun pitäisi opetella tekemään kasvisruokia - mitä kyllä haluankin, mutta muutos on joskus hankalaa. Saa nähdä onnistuuko gradun tekeminen nyt helpommin, kun minulla on "oma huone" (Virginia Wolf) Toivon, että ystäväni hyväksyvät sen, että minä uskon Jumalaan (Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja Maan Luojaan). He eivät välttämättä usko, enkä tahdo heitä käännyttää tähän, mikä on minun tieni. Uuttahan tämä minullekin on. Täytyy minun kirjoittaa tähän se "ihme" mikä tapahtui eräänä iltana. Pojalla oli hammassärkyä. Oli itkua ja kitinää. Tilanne oli lähestymässä kaoottista. Minä menin hakemaan hänelle paramaxia lääkekaapilta, mitä hammaslääkäri oli suositellut. Kaapillapa oli skeemat sekaisin ja olinkin ottamassa omia lääkkeitä - toiseen kertaan iltalääkkeet. MUTTA, dosetti tipahti ensin kerran, sitten toisen kerran ja silloin tajusin, että nyt olen kyllä ottamassa ihan vääriä lääkkeitä itse. Koin sen VARJELUKSENA. Kerroin siitä meidän seurakunnan Tiina-papillekin kun tapasin hänet, kun odotin poikaa koulusta.

Jesus Christ, Superstar!
Suljen vuodatuksen.
Menen tiskaamaan astioita. Perjantaina tulee käymään yksi ihminen, ,joka uskoo Jumalaan (ja Jeesukseen). Hän kävi täällä meillä huolehtimassa kanista ja kissasta, kun olimme Lappohjassa (en näköjään suljekaan vuodatusta vaan kirjoitan lisää :) ) omaiset mielenterveyden tukena liiton järjestämällä perheleirillä. Tulo matkalla pojalta katosi puhelin. Siitä tuli myöhemmin viesti Raaseporin poliisilta, että puhelin on siellä. No minä Raaseporiin puhelinta hakemaan. Ja kas: badoo-sivun (huono! Tinder parempi!) kautta oli jo tullut netin kautta tutuksi miespuolinen henkilö, kreikkalainen, joka käytti itsestään nimeä PERSEUS. Hänelle olin jo nimeni ja puhelinnumeroni kertonut. Ja hän oli Raaseporissa. Kerroin, että tulen kaupunkiin, mutta ei ottanut yhteyttä. Ajattelin, että hän voisi minulle esitellä kaupunkia. No ei ottanut yhteyttä. Minä kiersin kaupunkia, näin kaupungintalon ja grillikioskin ja kävin jossain pienessä kaupassa. S-marketista ostin evästä ja kun tulin ulos kaupasta, tuli tutun näköinen mies. Minä kysymään häneltä, että onko hän perseus badoosta - oli. Siinä me sitten n. 1,5 h olimme ja juttelimme. Hän opetti minulle jotain kreikkalaista kurkkuäännettä ja sitten molempien piti lähteä. Ja jopas, häneen voisin rakastua - oli filosofinen. Ja sekös sopisi filosofian opiskelijalle. Mutta sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut, joten epäilen, että seuraavan kerran tapaamme joskus sitten kun Helsingissä on keskustakirjasto. Tapasinhan minä kesällä okcupidn kautta liettualaisen punk-rokkarin, kun hän oli Helsingissä muutaman päivän kuvaamassa nuorten lentopallokisoja. Kävimme vanhalla kahvilla ja kävelimme esplanadia ja hyvästelimme toisemme Tavastian (*) edessä. Menomatkalla kuuntelin hänen youtube-videotaan (ihanaa) ja soundcloudissa ollutta musiikkia (MELODISTA punkkia) - sopi minun tekstiini, koska olin kirjoittanut PUNK - novellin joskus 15 v sitten kun mietin, millaista olisi ollut, jos nuorena olisi tuntenut punkkareita. Oikein ÄRHYpunkista en tykkää, mutta SEX PISTOLS sekoittaa pään kivastai (I am an antichrist etc.) (en usko, että tulee tilanne, että tuo Raamattu menee hyllyyn ja Nietzschen Antikristus tulee työpöydälle - vaikka varmaan joskus olisi hyvä sieltä referoida faktat). Eilen sen Jehovan todistajien vierailun jälkeen minä luin hetken kirjastossa VAPAA-AJATTELIJA lehteä ja voin sitä uudelleenkin lukea!

Keväällä oisin halunnut sähkökitaraa.
Nyt en ehkä jaksa edes kirjasto 10:ssä käydä soittamassa kitaraa - jotain sointuja osaan ja kesällä lainasin Jimi Hendrixin elämäkerran. Olen parille "tutulle" henkilölle laittanu tekstiviestejä, enkä tiedä olisiko pitänyt...mutta te ette tiedä miltä tuntuu elää pikkukylällä, jossa "tuntee" ihmiset, mutta ei KOSKAAN voi keskustella heidän kanssaan. Yksi mukava ihminen siellä oli. Yksi rumpali, minua vain n. 10 vuotta vanhempi. Hänen kanssaan käytiin Jazzia kuuntelemassa ja pojat ottivat soittokämppäänsä, en tiedä miten siinä niin kävi, sain olla siellä yksinkin. Se oli mukavaa aikaa. Se oli sitä aikaa kun oli jotain 20 nurkilla yli ja alle ja oli ihastunut niihin ihmisiin salaa - eikä koskaan saanut niitä. Sitten tuli se teatterileiri, että rakastuin. Kesällä näin sen ihmisen uudelleen. Olin sen bändin keikalla nähnyt jo ja tiesin, että se ihminen joka GRAZY DAY - päiväfestareilla liikkui, se ei ollut hän vaikka muistutti, habitus ja asenne. Ihan kuin jumala olis väläyttänyt jotain näyttää.

Tekee mieli saada rumpykapulat.
Tekee mieli kuunnella rock-musiikkia (netistä) vaikka olen varmaan jo kuukauden kuunnellut lähinnä vain YLE-radiokanavaa.
Tekee mieli tehdä melodaa omaan runoon. (sen osaan, en ole koskaan tehnyt, mutta musiikkia on opiskelut jo 10 vuotta, tai jotain - JA muu joukko meni SIBELIUS-akatemiaan, että se oma osaamisen taso joo...Sen sijaan minä hetken luen Jehovan todistajien lehteä, voin tutkia tätä, tutustua, mutta uskoa tällä tavalla en. On ihan hiljaista, tietokone vain "hengittelee" - lapsi meni leikkimään toisten luokkalaistensa kanssa koulun pihalle. Olen niin kyllästynyt siihen juoppojengiin, joka majailee kaupan luona. Ei niitä kovin paljoa ole, mutta ne on aina samat. 4.11.2016 tulee Jussi Hakulinen (myös kaksisuuntainen mielialahäiriö) esiintymään siihen kaupan luona olevaan bar night pubiin. Haluaisin hänestä jutun meidän yhdistyksen lehteen, mutta eräs lehtiryhmäläinen (epävakaa persoona ja skitsoaffekti häiriö, nää on joskus tärkeitä) pisti viestin, että jos pistän hänelle enää yhtäkään viestiä, niin hän soittaa poliisille. No, mutta hänen mielestään myös tuo että joku Jehovan todistaja oli pistänyt hänen postiluukustaan jonkun esitteen, myös se oli hänen mielestään häirintää. Hän on ylpeä agnostikko. Minä luen graduni muistiinpanoja, nyt on pakko tehdä, 60 s. välillä imuroida uudella upealla imurilla. Tämä edellinen henkilö, josta kirjoitin: hän aloitti uudelleen TEATTERITIETEEN opinnot, mutta ei voinut sitten jatkaa niitä, siitä ei tullut mitään. Jos minä teen tätä gradua, niin millä minä palkitsen itseäni? En viinillä, (paitsi kirkossa) koska sitä en juo. Suklaa ei ole hyväksi. Niin, kyllä, se, että saan tehtyä kasvisruokaa. Sitten voisin kutsua myös oikean ystäväni kylään luokseni.
 

perjantai, 7. lokakuu 2016

Uhka

Nyt on sydän raskas. Koko hoito- ja sosiaalipuolen tukiverkosto oli kotona ja lastensuojelun työntekijä sanoi, että ellei muutosta (siisteys) tapahdu, niin heillä on viimeisenä keinona mahdollisuus ottaa lapsi pois kotoa, sjoittaa hänet. Lähinnä nyt sen vuoksi, että on pöytäpinta-ala täynnä kirjoja ja papereita. 700 op mahtuu paljon paperia, jota ei ihan noin vain tahtoisi heittää poiskaan, koska niiden opintopisteiden eteen on myös töitä tehty. Millaiset ihmiset menvät sosiaalialan töihin? Itse en tahtoisi olla, enkä olekaan.

Sitten jos lapsi otetaan pois minulta, minä olen ilman lasta.

torstai, 11. elokuu 2016

Äiti Äiti!

Ajattelin jo kirjoittaa tänne, että uudet tuulet puhaltavat jo ja lopetan blogini pidon, mutta jos vielä jotain kirjoitan. ** Perhetyöntekjät ovat käyneet keväästä lähtien ja siitä on ollut hyötyä, enää minulla ei ole verinaarmuja käsivarsissa, olemme paneutumassa tähän meidän siivoamis / siivoamattomuusasiaan. Nyt olen jopa saanut siivottua tänään ilman, että minulle tulee lapsuudesta tuttu voimattomuuden, avuttomuuden tunne, joka on todella paha - niin paha, että lääkäri kerran katsoi minun olevan lähellä psykoosia kun kerroin tästä. Muutenkin, sairaus näyttäytyy kyllä mielestäni minulla todella "kesynä", kun se on aina tuo KIRJOITTAMIS-asia, josta joku vetää johtopäätöksen, että minulla on mania. Niin oli tänäkin vuonna ja lääkäri katsoi, että "kevyt" hypomania, siis lievempi kuin mania. Joillainhan ongelmat tulevat taloudessa, ostetaan ja hankitaan mitä ei tarvita, mihin ei ole varaa, otetaan lainaa jopa. Luoja varjelkoon minua joutumasta koskaan tilanteeseen,e ttä pitäis TAATA jonkun ihmisen laina. En suostu. Minulla on opintolainaa ja nyt alkoi sen maksu. Äitini, joka on ollut myös työnantajani auttaa minua maksamaan sen, että selviän HUOMENNA 10 v. lapsen kanssa. Muuten olen kyllä tyytyväinen elämääni. Lyhyen loman (lapsi mummolla) aikana sain kuunnella musiikkia netistä ja spotirylla. Saan lukea SUOMEN KUVALEHDEN diginä, näköislehtenä, kun äitini, "meidän mummo" tilasi sen itselleen ja tilaukseen kuului tuo netin näköislehti. Muuten olen surullinen, kun en ole pitkiin aikoihin saanut luetuksi digi-Hesaria, koska Chritistian (=KRISTITTY) ("...seinällä kuva Christien) nappaa aina tabletin. Nyt hommattiin (paha sana! Homma) meille toinen tabletti, pienempi ja halpa, että lapsi saa pelata Pokemon Go peliä. Olisi ollut JULMAA jos olisi kieltänyt sen häneltä. --- tuli mieleeni, että lapsi tahtoisi legoa lisää (kaikki laatikosssa kasassa!), mutta pitää sanoa, että huone pitää olla siisti. Hänellä on nyt 2 huonetta, koska siirsimme ison sängyn entisestä makuuhuoneesta olohuoneeseen ja huone sai parvisängyn (isä Victor kokosi) ja entinen huone jäi leluvarastoksi, jossa on sänky, jossa serkkuni Mika (Saksasta) nukkui kun kävi meillä kylässä. Eipä meillä juuri kyläilijöitä ole ollutkaan. 5 vuotta, ehkä 3 kyläilijää ja sitten sosiaaliviraston porukkaa. Enkä minä nyt lapsuudestakaan muistä, että miten vieraiden kanssa toimitaan. Ei meillä käynyt kyläilijöitä. Poliisi kävi. Sitten kävi palokunta, kun oli tulipalo ja sitten tuli pakosti remontti. Silti minä muutin Kuopioon ja musiikkilukioon. Kävimme Christianin (=kristitty) kanssa Verkkokauppa.comissa ja huomattiin, että siellä on sähkökitaroita, mitä mieluilen (Jimi Hendrixin elämäkertä!), mutta siellä oli myös PIENI SYNTETISAATTORI, hinta n. 400 €. Sen tahtoisin, mutta Christinaillekin minun piti sanoa, että vain JOULUPUKKI tai LOTTOVOITTO voi sen meille tuoda, mutsilta (mummo) on turha pyytää. Vaikka minä niin hyvä työntekijä olin hänelle ja säästössä on rahaa ;) Mutta kun opintolainaan menee n. 132 € / kk aina vuoteen 2021 asti niin olen kohta niin epätoivoisesssa tilanteessa, että minun pitää harkita töiden tekoa, vaikka lääkärin ja Kelan mielestä olen TYÖKYVYTÖN. Pelkkä eläke ei riitä elämiseen, Sosiaalivirasto antaa maksusitoumuksen lääkkeisiin ja sairaalaan ja vielä 30 € rahaa. Loput on Kelalta ja kevalta. ** Mutta onhan minulla harrastuksia, jotka eivät maksa mitään. TELEVISIO! KATSON UUTISET! Aina kun se on mahdollista. Ja MUSIIKKI, tällä hetkellä kuuntelen musiikkia ja HELPPOAHAN SE ON NYKYPÄIVÄNÄ KUN ON SPOTIFY JA YOUTUBE. Koulutusta alalle on vähän. Musiikkiopisto ja lukio. Viulu vain on hajonnut, ettei voi juuri nyt soittaa. Kesän aikana luin ONEIRON - kirjaa, sen sai helposti Jätkäraaren kirjastosta, Bestseller, mutta en minä sitä päässyt kuin puoleenvällin, pistin kalenteriin muistiin millä sivulla olen.

Koin pettymyksiä ihmissuhteissa, ystävyyssuhteissa, tai mitä luulin olevan orastavaa ystävyyttä. Avasin vähän itseäni tähän toiseen (epävakaa persoonallisuus mm.) ja tuli soitto LASTENSUOJELUUn. Lastensuojelu ehdotti terapiaa, koska tätä tämmöistä tapahtuu usein (kerran vuodessa?) - olen nyt etsinyt terpaiaa kyllä - siellä olis mm. psykodraamaa. Lastensuojelun sosiaalivirkailija kyllä varmaan tajuaa, että MINULLA EI OLE VARAA TERAPIAAN. Luen kirjaa LIVING WITH BIPOLAR ja pitää siivota lisää, koska sosiaaliviraston miestyöntekijä (parempi kun en laita nimeä) tulee käymään luonani tai luonamme, kunhan Christian tulee koulusta. Ja kuuntelen spotifysta musiikki. LAPSI SANOI, KUN KYSYIN, ETTÄ ONKO SINULLA NYT KAIKKEA MITÄ TARVITSET JA LAPSI VASTASI, ETTÄ PUUTTUU STAR WARS LIPPIS JA PUM! OLEN JO KERENNYT OSTAMAAN SEN LIPPIKSEN HÄNELLE LAHJAKSI ENNEN KUIN HÄN EDES SITÄ TOIVOI. KODIN YKKÄÖSESTÄ OSTIN JA OSTAESSA MIETIN, ETTÄ OSTANKO, KUN EN TIEDÄ TYKKÄÄKÖ. JA TYKKÄÄ. SEN SIIS TIEDÄN JO NYT. VAU! VAU! MIKÄ MUTSI MÄ OLEN - YKSINHUOLTAJA, VÄHÄVARAINEN, JA SILTI LAPSELLA ON   K A I K K E A    MITÄ HÄN HALUAA. EIKÖ TÄTÄ OLISI SYYTÄ JUHLIA, OI YSTÄVÄT?

tiistai, 10. toukokuu 2016

Olipa yllätys

No nyt minusta oli tehty nimetön lastensuojeluilmoistus, jossa epäiltiin, että olisin hyvinkin "maaninen". Olin mielenterveysyhdistyksen Helmi-juhlassa kun sain lastensuojelun sosiaalityöntekijän puhelin ja hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja sovimme, että tapaamme maantaitan 9.5.16 lastesuojelussa. Oli pari päivää aikaa. Soitin psykiatrisen klinikan työntekijän puhelimeen - hän ei tietenkään vastaa, koska on toisessa paikkaa nyt töissä, mutta se meni tiimille, kuten tiesinkin ja sanelin paperille kirjoittamani viestin, jossa oli kaikki tiedot. Lopputulema, kun psykiatrinen hoitaja soitti oli se, että lisättiin levomepromazinea, joka antaa unen, että unet eivät katoa kun on tämä kevät ja niin valoa. Ja niin asia selvitettiin maaanantaina. Samalla katsottiin perhetyöntekijöiden tavoitesuunnitelma meidän perheelle. Entiset tavoitteet oli saavutettu. Hyvin. Ei enää raapimajälkiä käsissäni, mm. Paras ohje oli kirjoittaa ne vaikeat tilanteet läpi.

 

Mutta se keskustelu. Sosiaalityöntekijän piti sanoa:"Christian" ja hän sanoi:"Kristus". Teologiaa lukenut äiti painoi tietenkin tämän mieleen. Ilmoituksen oli tehnyt eräs henkilö (jonka nime googlettamalla saa heti tiedon, että hän on ollut hoidossa ja psykoosikierteessä ja mitä kaikkea). Nyt hänellä oli ongelmia ystäviensä kanssa (mitä tutustuimme hetken facebookin messengerissä, hänellä oli USEIN ongelmia ihmisten kanssa, en ole ainoa) - yksi hänen ystävistään otti yliannoksen, toinen on vaikeassa paranoidissa psykoosissa, paras ystävä sekosi ja rituaalimurhan kissalle ja poltti Raamatun. Näin hän kertoi kun oli yhden kerran soittanut ja kertonut mitä teki, että tahtoi olla "suoraselkäinen". Täytyy sanoa, että tuo rituaalimurha vähän huvittaa - oma kissamme menee hoitoon psykiatriselle hoitajalla ;) niin "hankala" tapaus se on. Ei kun oikeasti eräälle henkilölle, kun menemme leirille, jossa käsitellään sairautta yhdessä lasten kanssa - järjestää omaiset mielenterveyden tukena järjestää. Perhetyöntekijät ehdottivat.

Mutta vielä tähän lastesuojeluilmoituksen tekijään. Olemme samassa luovan kirjoittamisen ryhmässä - mutta emme enää kauaa. Käyn siellä vain kerran enää. Ja käyn yhdistyksen toimistossa kertomassa että lapsi oli muutamassa ryhmässä mukana ja sitten eräs ryhmäläinen teki tämän ilmoituksen. Lapsen tekemä novellikin luettiin. Lapsi (Christian) hämmästytti kirjoittamalla sen ryhmän aikana. Se sijoittui teatterikorkeakouluun. Se kosketti äitiä. Tämän henkilön mielestä aloin häiritsevästi pommittaa häntä viestein. Esim. tekstiviesti:"Tahdon t-paidan, jossa on "I love politics"" Sitten kerroin kommenteissa opiskelleeni mielenterveydenhoitajalinjalla. Kissavideosta sanoin, että se on  "järjettömän hauska". ja vielä:"mahtuuko joukkoon yksi teologi." Minä nimittäin vielä muistan viestit hyvin. Messengerissä hän (Tytti S.) sanoi eräänä päivänä, että ei jaksa nyt keskustella. Minä sanoin:"OK" "Joku toinen päivä" - ja hän sanoi:"Joo".- - häneltä jäi tuo viimeinen oma "joo" muistamatta, koska viimeinen viesti, jonka sain kirjallisena sitten itselleni ja tuonne kokoontumiseen oli:"tuntui maaniselta pommittamiselta, koska yhä vain laitoit minulle viestejä, vaikka olin sanonut sinulle, etten jaksa keskustellla" - SINÄ PÄIVÄNÄ? TULKINTAVIRHE? Anyhow - olen tekemässä siihen Helmi  - lehteen juttu eräästä runoilijasta, joka myös oli "pommittanut" Tytille viestejä.

Sosiaalityöntekijän ehdotuksesta minulle aletaan miettiä terapiaa. Ts. minä itse etsin terapeuttia (sellaista ei psykiatrian poliklinikalla ole), mutta sen saaminen on hankalaa, kyse on rahasta.

Lähden pois Helmin luovan kirjoittamisen ryhmästä. Koetan syksyllä päästä työväenopiston luovan kirjoittamisen ryhmään. Tai sitten en, kun on kesken filosofian pro gradu. Christian tahtoo, että teen sen, koska hän tietää, että opettajana saisin enemmän rahaa ja hänkin saisi kaikkea enemmän. Työkyvyttömyyseläke taitaa olla . 634 € ja siitä menee vuokraan 292 € - sitten tulee jotain hassuja satasia elatustukea ja jotain muuta.