Nyt tarvitsisi aikaa yksin, ilman lasta, hetken, päivän tai kaksi. Alan väsyä. Sunnuntaina oltiin kyläiemässä ja pelaamassa lautapelejä CH:n kanssa ja yhtäkkiä tietoisuudelle tapahtui jotain. Yhtäkkiä tuli olo kuin olisi unessa, ympäristö tuntui epätodelliselta ja tuntui kuin se mitä juuri tapahtui ympärillä ei liittynyt ollenkaan siihen, mitä itse aion seuraavaksi tehdä tai sanoa. Jos tämä olisi jatkunut pari päivää samanlaisena, niin olisin kyllä vapaaehtoisesti hakeutunut osastolle ja Auroraan, koska en olisi ollut kunnossa hoitamaan 5 v lastani. Meni ohi.Ei kai se nyt gojimarjojen syömisestä johtunut? Meidän lähihoitaja oli huolissaan kun hänestä näytti että ei oltu jaksettu siivota samaan malliin kuin edelliset viikot. Harkitsi soittamista psykiatriselle hoitajalleni, mutta jätti sen tekemättä, kun minulla on aika jo ensi viikolla ja ajatteli, jos hoitaja kutsuttaa äitini jälleen paikalle.

Mies kävi sunnuntaina ja tiistaina ja etsittiin hänelle asuntoa. Lähentymistä meidän väleissä: ihmetteli, miksi me oikeastaan eroamme, onko pakko (odotetaan eropapereita tässä kuussa), kun eihän hän lyönyt kuin kerran. Olisihan se kiva elää samanlaista elämää kuin ennen tätä kevättä/kesää, mutta ei se yhteen meno onnistu. Ei me niin onnellisia oltu, että sen takia antaisin väkivaltaaa anteeksi.

Mozbachista on kuulunut viimeksi ennen uutta vuotta. Jos menen messengeriin, menen sinne näkymättömänä ja jos herra mozbach on siellä myös, katson mitä hän tekee. En aio istua odottamassa häntä sillä se kuluttaa henkisesti aika paljon.

Yleisolotila on siis väsynyt vaikka en ole tehnyt mitään ja minun pitäisi ehdottomasti pitää nyt koti erittäin siistinä, koska ensi viikolla tulevat kaikki meitä tukevat tahot verkostopalaveriin minun kotiini ja tiistaina on ensimmäinen kirjoittajaryhmä, joten en siivoa yhdessä meidän perhetyöntekijän kanssa.

Turvakodissa löin varpaani oveen ja siitä lähti kynsi puoliksi irti. Eilen se lähti kokonaan. En tiennytkään, että melkein koko kynsi oli tuon irronneen kynnen alla kasvanut lähes koko mittaansa.

Pari päivää oli ihanan talvista eikä edes liian kylmää. Mutta tänään taas tuli vesisade. Vesisade on ällö kun maassa on lunta.

Ostin itselleni Koraanin. Mielestäni mielenkiintoinen kirja, runollinen. Ja sain chatissä, jossa käyn kommentiksi jo, että mitä sinä sellaista ostit, ne on hulluja kaikki. Asenteissa otain ongelmaa?

Meille tuli ensimmäinen Aku Ankka lehti. Kylkiäiseksi tullut Aku Ankka reppu roikkuu jo odottamassa pientä koululaista.Nyt se on liian iso käyttöön. Kirpputorilta sain sen sijaan Nalle Puh-repun, joka on "viskarille" sopiva.

Olemme menossa uimahalliin. Minulla uusi uimapukuni, jota en ole vielä käyttänyt ja 120 cm CH:lla 110 cm:n uimahousut, mutta sopivat ihan hyvin. Saan 1 v:n uimakortin, rajaton käyttömäärä hintaan 52 €:a, koska minulla on tuo 112 - tunnus Kela-kortissa. Korttia varten tarvitsen valokuvan ja niitähän minulla on kun tarvitsin passia ja ajokorttia varten valokuvia ja niitä tuli liikkeestä 6 kpl. Hyvin ajoitettu homma.

Ei ole juuri nyt lainkaan ruokahalua. Täytyy varoa, ettei osta jääkaappiin liikaa ruokaa, koska emme sitten kuitenkaan syö niitä. Olen hiukan flunssainen, nuhaa - ehkä se siitä johtuu.

Mozbach oli hetken messengerissä. Oli juuri ollut kirjoittamassa rikostarinaa, mikä ilahdutti sydäntäni. Ei hänellä kauaa ollut aikaa, aikoi kirjoittaa vielä jotain vaikka vuoden vaihtumiseen oli vajaa tunti. Seuraavan kerran minun täytyy keskustella siitä, että olen todellakin huono ihminen (palan helvetissä ilman Kristusta) enkä usko, että pystyn tekemään hänestä onnellisen. Kissa täytyy nostaa pöydälle, kun se lattialla tässä muodossa nyt laahustaa.

Jos näitä ajatuksia on vielä pidemmän aikaa, niin pitää virallisesti julistaa, että maanisen vaiheen sijaan olen tulossa depressioon. Ihan vielä en allekirjoita tätä lausuntoa.

Joulu meni hyvin. Joulu-ukki ehti taas vain antaa minulle ovelta lahjapussin, eikä CH häntä nähnyt. Ei kuitenkaan siitä sen isommin suutahtanut. Sen sijaan tänä aamuna oli suuri itku, kun ei saanut pitkää SUOMI-paitaa päälle PRINSESSA-mekoksi itselleen. Tässä meillä 5 - vuotias poika, joka leikkii mielellään prinsessaleikkejä tyttöjen kanssa. Ja isä kävi eilen tuomassa varastoomme jälleen uuden matkalaukun. En ole käynyt siellä katsomassa, että montako laukkua siellä mahtaa jo majailla. Samalla isä leikkasi hiukset, jotka jo olivat kyllin pitkät leikattavaksi. Suruhan se siitäkin tuli. Kun ei voi enää hiuksia sormen ympärille punoa. Ja edelleen saan kuulla olevani IHANA, vähintään 5 kertaa päivässä. Tein sangen suuren synnin : join irish coffee - kahvia (alkoholitonta tietenkin vaikka tuo nimi) KERMAN kanssa....parempi kai kuitenkin kuin ostaa karamellipussi?

Huomatessani miten huonosti tulimme toimeen äitini kanssa kun hän viimeksi oli käymässä täällä, emme kutsuneet häntä jouluksi tänne. Hän jäi kotiinsa kissanvahdiksi kun avomieskin menee käymään kai sisarensa luona. Selviän siis jouluruoista itse. Olen julma ihminen ja valmistan itselleni ja CH:lle kinkun. Ja sitten on teollisuuslaatikot ja piparit. Siinä se. Muuta emme kaipaa. Toki ihani graavilohijuttuja, joita sain laivalla, mutta ne on liian vaikea itse valmistaa. Taitaa käydä niin, että en itse saa joululahjoja lainkaan, mutta tammikuussa käyn hakemassa uuden ajokortin jonka olen jo maksanut. Entinen on saatu 1989, se on pahvinen ja pahoin kulunut. Olen jo monta kertaa saanut pahoja katseita kun olen sen avulla henkilöllisyyteni todistanut.

Mozbach on taas kadonnut. Viimeksi kun puhuimme hänen piti seuraavana päivänä tulla ja olisimme puhuneet mikkien läpi. Ei tullut se päivä. Odotan ihan rauhallisena ja tiedän, että a) kyse on töistä, b) tekstiviestit eivät enää tule läpi. Ja samaan aikaan olen toisaalta kuullut, miten vähän muslimit arvostavat naisia ja kohtelevat heitä kuin omaisuutta.

Köyhä kotimme hiljenee myös seimen äärelle. Lainasin kirjastosta Lasten ääni-Raamatun ja CH on kuunnellut sitä todella hiljaa ja hiljentyneenä, illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Joulukoristeena meillä on myös pieni keraaminen seimi, josta yksikään henkilö ei katoa, koska ne ovat seimirakennelmessa kiinni.

Lapset selittää, että ne ei tahdo leikki CH:n "pikkusiskon" kanssa. No se lienee helppoa, koska en ole synnyttänyt kuin yhden lapsen (jos keisarileikkausta voi synnyttämiseksi sanoa?) - joten mistähän se "pikkusisko" löytyy? Minun ei myös odoteta synnyttävän lasta. "Sulhaseni" päinvastoin on esittänyt toivomuksen, että CH jää ainoaksi lapseksemme. Kiirehän tässä jo tulisi, jos lisää lapsia pitäisi tehdä - 41 v.