tiistai, 16. toukokuu 2017

Väsyttää

Nyt on vastassa suru ja hätä sillä lasta uhataan nyt sijaisperheellä. Uhka tämä on siksi, että me emme saisi olla toistemme kanssa kuten nyt. Ainoa syy on se, että minulla on tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä kokee, että tulee "romahduksia voinnissa" vaikka he antavat mitä tukitoimea. Tapaamisessa oli koko auttajien kirjo: oli psykiatrinen lääkäri, hoitaja, toimintaterapeutti, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijät. Perhetyöntekijät eivät olleet yhtään tajunneet sitä, että huolimatta siitä, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö niin minulla on myös normaalitunne-elämä ja minua pelotti olla tilanteessa henkilöiden kanssa, jotka voivat päättää minun ja lapseni asioista. Tilannehan on esim. se, että siitä syystä että olemme lastensuojelun asiakkaita, minusta tuntuu mahdottomalta ajatus, että minulla olisi parisuhde jonkun ihan oikean miehen kanssa. Hehän kuitenkin katsovat, onko mies kelvollinen lapseni isäpuoleksi, näin   sen koen. Ja jotenkin uskon, että minulla on sellainen karma, että hyvää miestä ei tule.

Pahinta tässä on, että en tiedä mitä odottaa. Lastensuojelun mielestä en ole ehkä tarpeeksi hyvä äiti lapselle. Sen he myöntävät, että yritän, mutta en sitten täytä yhteiskunnan säätämiä standardeja. Kun minä yritän viestittää, että tiedän lapsuuden heijastuvan aikuisuuteen, että jokainen hetki on tärkeä, "saat olla äiti, mutta et koko aikaa". Ja se mitä ei sanota, mutta jota tarkoitetaan on, että olet hullu. No se nyt on varma, että jos Kristian otetaan pois kotoa, niin minä en sorru oluenjuomiseen enkä muuhun. Ensi reaktio oli kertoa, että se on silloin itsemurhavaara - mitä ei ehkä olisi pitänyt kertoa, koska sehän oli jälleen osoitus minun hulluudestani. Toisaalta toinen reagointitapa on hylätä lapsi. Julmaa, mutta joku suojelumekanismi siinä on. Ajatuksena se on se mikä voisi viedä omaa elämää uuteen suuntaan, mutta kun toisaalta tietää, että lapsella on ikävä, niin eihän sellaista  voi tehdä. Muistaakseni aloitin tämän blogin syvissä tummissa vesissä kun olin yksin oman sairauteni kanssa, toki perhe, mutta mies ei ymmärtänyt sairautta, mutta osasi tehdä turvalliset arkielämän kehykset meille. Sitten muutin Helsinkiin ja elämä oli valoisampaa, sillä sain ystävä-tuttavapiiriä ja minun oli helppo olla.

Ja nyt ollaan tässä. Kirjoitin jutun mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehteen ja tein sen yhdeltä istumalta, kun olin lukenut kirjan, jossa päähenkilöllä oli 10 vuotta väärä diagnoosi ja hän tahtoi kirjoittaa. Uudessa-Seelannissa Janet Framella todettiin olevan skitsofrenia ja Euroopassa tuo diagnoosi kumottiin. Riitta Jalonen kertoo tästä kirjassaan KIRKKAUS. Voin kertoa, että se on hirveää olla tilanteessa, jossa kokee puolustavansa omaa itseään ja tulee kohdelluksi hulluna. Voin kertoa, että tämän n. 2 vkoa kestäneen episodin jälkeen todella haluaisin, että sosiaalipuolen kaikki tapaamiset otettaisiin tallennukselle, nauhalle, että jälkeenpäin voidaan todeta, mitä kukakin sanoi ja miten. Ettei olla tilanteessa, jossa minä muistan perhetyöntekijän sanoneen minulle:"Kuuletko ääniä, onko sinulla paranoiaa" - ja työntekijä siirtää sen opiskelijalle, että opiskelija sanoi sen - ja mitä minä voin tehdä? Kun minulla on mielenterveyden diagnoosi? MIssä on minun turvani, minut leimataan hulluksi, kun etsin omia oikeuksiani.
 

lauantai, 13. toukokuu 2017

ääretön - t-paita

Jussi Hakulinen hyväksyi ehdotukseni, joka oli, että fanipaitoihin tulisi ääretön merkki. Tämän merkin hän näki tupakkapaikalla ollessaan hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Tein ehdotuksen välikden kautta: profiili, joka huolehtii keikkojen pistämisestä nettiin ja on siis myös yhteydessä Jussii. Tämän hetkinen suunnitelma on käydä Porissa keiikalla yhdessä psykiatrisen sairaanhoitajana kanssa, joka siis on ystäväni. Ehkä sillä hetkellä juttutuokio onnsituu, vaikka olen varma, että yhden jutun tekemiseen tässä tilanteessa vaaditaan parikin juttutuokiota.

Rokkiväkihän tykkää kaikista mystisistä kuvioista, tulee mieleen esim. HIM yhtyeen kuvio ja CMX:n kuvio. Ehkä ääretön merkki myös herättää ajatuksia Itse olen 10 vuotta miettinyt ääretöntä filosofiassa. Gradun tekeminen jäi kesken. Eipä ole yksikään hoitotaho kannustanut siihen. Päinvastoin, lastensuojelun viranomainen sanoi, että ei pitäisi tehdä nyt. Viimeksi olis itten huolissaan, että olenko ottanut lääkkeeni (minä otan, minä tiedän, että eräs tämän maan johtavista kirjailioijosta sairastaa skitsofrreniaa ja hänellä sis on lääkkeet ja perhe) - hänei tainnut ymmärtää, että terapeutin etsiminen (hänen toiveestaan) ja sitten sen kuuleminen, että ei saakaan sitä terapiaa ottaa "vointiin".  Sosiaalipuolen lastensuojelun perhetyöntekijöiden tapaamisessa kävi ilmi,miksi tapaamiset pitäisi ottaa tallenteelle. Jos esimiehen läsnäollessa on vastassa kaksi eri puolta siitä, miten tilanne meni, ja mitä sanottiin, niin olen aika heikoilla, jos on sana vastaan sana kuka sanoi mitä kun minulla on meilenterveyden diagnoosi. Koen, että viranomainen on epätarkka ja jopa valehtelee.  Jos samalla pöydällä voi olla huostaanotto tai pakkohoito, niin on oltava tarkka. Tällä kerralla muistutan, että psykiatrian poliklinikalla ei ole "PÄIVYSTYS":tä, vaan psykiatrian kanssa päivystyksellä tarkoitetaan Haartmannin tai Malmin päivystystä (Talvitie). Viranomainen pelasti nahkansa sanomalla tarkoittaneensa psykiatrian poliklinikan päivystystä....eikö ole inhottavaa asioidanentisen oikeustieteiden laitoksen opiskeijan kanssa. MIllaistakohan apua he ajattelevat, että psykiatrian poliklinikalta saa? MIllaista apua te ajattelette, että psykiatrian poliklinikalta saa? MInuakin kiinnostaa, millaista apua saa. Siitä olen helpottunut, että en ole mikään persoonallisuudhäiröinen (ongelmia ystävien kanssa) enkä skitsofreniaa (realiteetit sekaisin), että minulle tulee vain energiapyrähdyksiä ja tekemisiä - joista pitää katsoa, että minkä saa loppuun tehtyä. Jos ei saa loppuun tehtyä, tietää että on ollut maniaa. Ja sitä on harvoin. Manian selän taittaa lääkitys. OLEN KIRJOITTAJA, nautin kun mielikuvat lähteävät liikkeelle, iltaisin katselen mielikuvia ja mietin, mikä kohtaus tässä voisi olla. Tein käsikirjoitusrivin: MIESNÄYTTELIJÄ: KUNINGAS RAK! ASTU! Tällaisista sanaleikeistä pidän. Tuon ajattelin viedä Pirkko Saision facabook messengeriin. Vaikka kohtahan nuo kaikki vanhat nimet kuolevat, Presidentti Mauno Koivisto oli kuollut eilen. Rauhallisesti, toivottavasti. ÄItini soitti aamulla ja käski katsomaan onko lippu puolitangossa, se oli kuulema tämän kuolemantapauksen vuoksi ollut suositus. Meillä ei ollut. Ehkä kaupungilla. Olemme tänään nuoren herra K:n kanssa menossa kuuntelemaan ja katsomaan Euroviisuja ystäväni luo.Eilen kävi toinen ystäväni ja pari tuntia siinä kehvittelime ja keskustelimme, miehistä, kirjallisuudesta. Hän otti lainaan Anais Ninin päiväkirjan, joka oli kirjahyllyssäni. Mukava ihminen, ammatiltaan tanssinopettaja.

torstai, 10. marraskuu 2016

Elämme jännittäviä aikoja...

...ei, en aio kirjoittaa USA:n presidentinvaaleista, vaikka niitä seurasin. Kirjoitan henkilökohtaisempaa nyt klo 17.23 10.11.2016 kun 19.11.1970 synnyin ja olen 50 v vuonna 2020. Ollapa yhtä ilon juhla kuin 40 v! Kiitos!

4.11.2016 kävin baaripubi Pikkupelikaanissa kuuntelemassa artistia, jonka tuotanto on tuttu nuoruusvuosiltani. Viime yönä en nukkunut laisinkaan vaan kuuntelin hänen Spotifysta kuuluvaa tuotantoaan läpi koko yön. En vain voinut muuta. Ensi yönä otan yhden puolikkaan levomepromazinen lisää. Olen tänään etsinyt PSYKOTERAPEUTTIA itselleni, sillä LASTENSUOJELU vaatii niin. Toinen ehdokas on MUSIIKKIPSYKOTERAPIA, "juuret syvällä punkissa" ja toisen nimellä oli googlen kautta haettavissa kunnon sivut miespsykoterapeutille ja toinen hakutulos oli mieleltään häiriytynyt saman niminen mies. Outoa. Vehkoo, tää nimi jäi mieleen tv:stä. Jätin siis J.H¨. (kaksisuuntainen mielialahäiriö + sakkotuomio huumeista) HAASTATTELUPYYNNNÖN mielenterveysyhdistyksen lehteen. Olisi pakko saada se juttu! Edellisestä jutusta on jo aikaa. Eihän mieleltään terve ihminen kyllä valvo musiikin kanssa läpi koko yön, kotonani vieraillut äitinikin huomasi sen, ei vaan sanonut mitään yöllä. Äidin paljon kirjoja lukeva miesystävä (vapaamuurari) sai "isänpäiväkirjan" jo etukäteen, Reidar Palmgrenin joku kirja ,joka tarttui mukaan kirjaston vaihtokorista, mutta jota en tullut koskaan lukeneeksi, silti arvotavara ollut ajallaan.

Menen kuuntelemaan punk-version Yö:n Varietee levystä (1983, myös allekirjoittaneen omistama) 10.12.2016 johonkin pubiin keskustassa, kai lähellä Tavastiaa, jonka toimitusjohtajan tyttären kanssa nuoruuden ihastukseni luokaltani on naimisissa. Tavoite on, että menen sinne yhdessä PSYKIATRISEN ERIKOISSAIRAANHOITAJAN kanssa, joka huolehti jo kissastamme Ofeliasta kotonaan kun olimme FinFamin perheleirillä keväällä .Minulla on varattu sinne t-paita "PUOLIALASTON DIS - jeanne D´ARC/ANA-is Nin" valkoinen, vähän likainen. Ja haha, herra sanoittaja, säveltäjä (sovittaja?) opettaja (mitä muuta) sanoi rassukka niin hauskasti, kun humalaiset naiset tahtoivat valokuvia, että ei voi hymyillä, kun "MUUTEN NE VIEVÄT MINUT MIELISAIRAALAAN" - en tiedä oliko tosissaan, ensin uskoin niin, vai laskiko leikkiä. T-paidan aion antaa pois ja sen mukana kullan "värisen" hakaneulan. Kristian on silloin Kirjapajan kustannustoimittajan luona, heille sopi, että poika on heillä kaksi viikonloppua peräkkäin, koska Partion Nuuksion leiri on silloin kun marraskuun "vierailu" oli tarkoitus pitää. Heiltä, Rinkisiltä mukaan tuli Kreetta Onkelin kirja POIKA JOKA MENETTI MUISTINSA. älyttömän hyvä!!! Huippi hyvä!!! ei ihme, että sai lasten Finlandian.

keskiviikko, 12. lokakuu 2016

Vähän pelottaa eräs

Ystäväni esittävät arvioitaan minusta, ovatko he ystäviä? Kyse ei nyt ole yhdestä ihmisestä vaan muutamasta ja eräästä episodista, kun lähetin tekstiviestin eräälle mielenterveysyhdistyksen kirjoittajaryhmän jäsenlle. Tekstiviesti sisälsi viestin, että haluaisin teetättää itselleni t-paidan, jossa lukee:"I LOVE POLITICS". Lisäksi kirjoitin tämän henkilön seinälle, että (muistelin) olin ollut opiskelemassa mielenterveydenhoitajalinjalla. Kissavideoon meni:"Järjettömän hauska" ja vielä kysyi, mahtuuko joukkoon TEOLOGIAA opiskellut nainen. Ei: näistä viesteistä henkilö päätteli, että olen MAANINEN. Käyttipä jopa sanaa: PSYKOMAANINEN, jota diagnostiikka tuskin tuntee.

Olen vieläkin sitä mieltä, että haluaisin itselleni sen mustan t-paidan: I LOVE POLITICS, koska kyllä minä tykkään seurata ajankohtaisohjelmia ja uutisia. Ja pojalle paita:"CHRISTIAN", musta. Joitain t-paitoja olen tehnyt, mm. "D-RAAMA:TTU" ja jeanne d´ARCANAis Nin. Mutta sitä A.W.Yrjänän runokirjaa ARCANA ei saa linkitettyä netistä, en ainakaan itse sitä löytänyt. Yrjänän vaimohan, Kikke (tiedän vain tiedonvälityksestä) on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja - tai sanotaan: koulutukseltaan. Tämän "tähden"/sanoittajan runoja en jaksa lukea enkä niitä ihastella, ROTA - kirjan olen jostain alennuksella joskus ostanut - ja kiehtoo tuo viehtymys KALEVALAAN. Sen sijaan A.W.Yrjänän julkaistu PÄIVÄKIRJA on ihan loistava. Ostin sen Fidan kirpputorilta tällä viikolla hintaan 2.95 € - sain opiskelija-alennuksen vaikka en ole nyt opiskelijana kirjoilla, koska huomasin 16.9.-16, että olisi pitänyt ilmoittautua 15.9.-16. Jollain kirjeellä ehkä koetan selvittää tämän sotkoksen. Nyt kirjoituspöydällä on tietokoneen lisäksi Raamattu, Virsikirja ja gradun raakile. Aion kai lukea läpi koko Virsikirjan. Eilen kävi JEHOVAN TODISTAJIA ja kutsuin heidät oikein sisään. Koetin selvittää sitä, että onko heillä sama vai eri Raamattu kuin meillä ev.lut.-kirkon jäsenillä. Sain vastauksen, että sama, mutta eri käännös. Siinä niiden visiitissä kvi niin, että HE sanoivat, että meidän pitää varmaan kohta lähteä. Sain lehtiset ja kutsun kokoukseen. En mene. MIELISAIRAALASSA oli yksi Jehovan todistaja (mutta tämä kävisi novelliksi! olen taas Pääskysen ryhmässä ja tuntuu sopivalta etsiä aiheet todellisesta elämästä, en tiedä onko se viisasta. Yhden tarinan alku oli se, että tunsin Yle-uutisten tuottajan, oli opiskellut samaan aikaan samalla linjalla näyttämötyötä). Mielisairaalan Jehovan todistaja (tämä tarina saa minut hymyilemään) oli ollut odottamassa jotain miestä, joka kai muistaaksesni oli viemässä hänet New Yorkiin, pois kotoa. Aviomies oli kutsunut poliisin vai ambulanssi ja joka tapauksessa tämä nainen ei enää Aurorassa ollut varma, että oliko se mies ollut TODELLINEN vai HÄNEN OMAA KUVITTELUAAN. Siis ulkopuolisestahan näyttää heti siltä, että se olisi voinut olla kumpi tahansa.

Olen ihan iloinen, että en enää ole mielenterveysyhdistyksen ryhmässä. Kuljetin sinne vain vanhoja tekstejä ja tein sitä oman lapsuuden perheen muistelua. Ne paperit ovat jossain täällä. Kotona. Minusta oli hankala kuunnella miten yksi ryhmäläisistä ajattelin "hulluksi tulemisen" tapahtuvan ja sitten kun ei voinut kuin antaa sillä tavalla kauniisti palautetta. Kotonanikin kävi, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut parempi että ei. Minun täytyy varmaan yhdestä facebook-viestipuusta etsiä, että olenko "haukunut" häntä vai yksinkertaisesti vain kertonut, mitä hän teki. Hän soitti lastensuojeluun, koska oli päätellyt noista aluksi kertomistani viesteistä, että olen maaninen. Lastensuojelun työntekijöiden kanssa pistettiin huonejärjestys uusiksi ja nyt olen voinut kutsua ystäviä kotiini. Yhden kohdalla on hankaluus, minun pitäisi opetella tekemään kasvisruokia - mitä kyllä haluankin, mutta muutos on joskus hankalaa. Saa nähdä onnistuuko gradun tekeminen nyt helpommin, kun minulla on "oma huone" (Virginia Wolf) Toivon, että ystäväni hyväksyvät sen, että minä uskon Jumalaan (Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja Maan Luojaan). He eivät välttämättä usko, enkä tahdo heitä käännyttää tähän, mikä on minun tieni. Uuttahan tämä minullekin on. Täytyy minun kirjoittaa tähän se "ihme" mikä tapahtui eräänä iltana. Pojalla oli hammassärkyä. Oli itkua ja kitinää. Tilanne oli lähestymässä kaoottista. Minä menin hakemaan hänelle paramaxia lääkekaapilta, mitä hammaslääkäri oli suositellut. Kaapillapa oli skeemat sekaisin ja olinkin ottamassa omia lääkkeitä - toiseen kertaan iltalääkkeet. MUTTA, dosetti tipahti ensin kerran, sitten toisen kerran ja silloin tajusin, että nyt olen kyllä ottamassa ihan vääriä lääkkeitä itse. Koin sen VARJELUKSENA. Kerroin siitä meidän seurakunnan Tiina-papillekin kun tapasin hänet, kun odotin poikaa koulusta.

Jesus Christ, Superstar!
Suljen vuodatuksen.
Menen tiskaamaan astioita. Perjantaina tulee käymään yksi ihminen, ,joka uskoo Jumalaan (ja Jeesukseen). Hän kävi täällä meillä huolehtimassa kanista ja kissasta, kun olimme Lappohjassa (en näköjään suljekaan vuodatusta vaan kirjoitan lisää :) ) omaiset mielenterveyden tukena liiton järjestämällä perheleirillä. Tulo matkalla pojalta katosi puhelin. Siitä tuli myöhemmin viesti Raaseporin poliisilta, että puhelin on siellä. No minä Raaseporiin puhelinta hakemaan. Ja kas: badoo-sivun (huono! Tinder parempi!) kautta oli jo tullut netin kautta tutuksi miespuolinen henkilö, kreikkalainen, joka käytti itsestään nimeä PERSEUS. Hänelle olin jo nimeni ja puhelinnumeroni kertonut. Ja hän oli Raaseporissa. Kerroin, että tulen kaupunkiin, mutta ei ottanut yhteyttä. Ajattelin, että hän voisi minulle esitellä kaupunkia. No ei ottanut yhteyttä. Minä kiersin kaupunkia, näin kaupungintalon ja grillikioskin ja kävin jossain pienessä kaupassa. S-marketista ostin evästä ja kun tulin ulos kaupasta, tuli tutun näköinen mies. Minä kysymään häneltä, että onko hän perseus badoosta - oli. Siinä me sitten n. 1,5 h olimme ja juttelimme. Hän opetti minulle jotain kreikkalaista kurkkuäännettä ja sitten molempien piti lähteä. Ja jopas, häneen voisin rakastua - oli filosofinen. Ja sekös sopisi filosofian opiskelijalle. Mutta sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut, joten epäilen, että seuraavan kerran tapaamme joskus sitten kun Helsingissä on keskustakirjasto. Tapasinhan minä kesällä okcupidn kautta liettualaisen punk-rokkarin, kun hän oli Helsingissä muutaman päivän kuvaamassa nuorten lentopallokisoja. Kävimme vanhalla kahvilla ja kävelimme esplanadia ja hyvästelimme toisemme Tavastian (*) edessä. Menomatkalla kuuntelin hänen youtube-videotaan (ihanaa) ja soundcloudissa ollutta musiikkia (MELODISTA punkkia) - sopi minun tekstiini, koska olin kirjoittanut PUNK - novellin joskus 15 v sitten kun mietin, millaista olisi ollut, jos nuorena olisi tuntenut punkkareita. Oikein ÄRHYpunkista en tykkää, mutta SEX PISTOLS sekoittaa pään kivastai (I am an antichrist etc.) (en usko, että tulee tilanne, että tuo Raamattu menee hyllyyn ja Nietzschen Antikristus tulee työpöydälle - vaikka varmaan joskus olisi hyvä sieltä referoida faktat). Eilen sen Jehovan todistajien vierailun jälkeen minä luin hetken kirjastossa VAPAA-AJATTELIJA lehteä ja voin sitä uudelleenkin lukea!

Keväällä oisin halunnut sähkökitaraa.
Nyt en ehkä jaksa edes kirjasto 10:ssä käydä soittamassa kitaraa - jotain sointuja osaan ja kesällä lainasin Jimi Hendrixin elämäkerran. Olen parille "tutulle" henkilölle laittanu tekstiviestejä, enkä tiedä olisiko pitänyt...mutta te ette tiedä miltä tuntuu elää pikkukylällä, jossa "tuntee" ihmiset, mutta ei KOSKAAN voi keskustella heidän kanssaan. Yksi mukava ihminen siellä oli. Yksi rumpali, minua vain n. 10 vuotta vanhempi. Hänen kanssaan käytiin Jazzia kuuntelemassa ja pojat ottivat soittokämppäänsä, en tiedä miten siinä niin kävi, sain olla siellä yksinkin. Se oli mukavaa aikaa. Se oli sitä aikaa kun oli jotain 20 nurkilla yli ja alle ja oli ihastunut niihin ihmisiin salaa - eikä koskaan saanut niitä. Sitten tuli se teatterileiri, että rakastuin. Kesällä näin sen ihmisen uudelleen. Olin sen bändin keikalla nähnyt jo ja tiesin, että se ihminen joka GRAZY DAY - päiväfestareilla liikkui, se ei ollut hän vaikka muistutti, habitus ja asenne. Ihan kuin jumala olis väläyttänyt jotain näyttää.

Tekee mieli saada rumpykapulat.
Tekee mieli kuunnella rock-musiikkia (netistä) vaikka olen varmaan jo kuukauden kuunnellut lähinnä vain YLE-radiokanavaa.
Tekee mieli tehdä melodaa omaan runoon. (sen osaan, en ole koskaan tehnyt, mutta musiikkia on opiskelut jo 10 vuotta, tai jotain - JA muu joukko meni SIBELIUS-akatemiaan, että se oma osaamisen taso joo...Sen sijaan minä hetken luen Jehovan todistajien lehteä, voin tutkia tätä, tutustua, mutta uskoa tällä tavalla en. On ihan hiljaista, tietokone vain "hengittelee" - lapsi meni leikkimään toisten luokkalaistensa kanssa koulun pihalle. Olen niin kyllästynyt siihen juoppojengiin, joka majailee kaupan luona. Ei niitä kovin paljoa ole, mutta ne on aina samat. 4.11.2016 tulee Jussi Hakulinen (myös kaksisuuntainen mielialahäiriö) esiintymään siihen kaupan luona olevaan bar night pubiin. Haluaisin hänestä jutun meidän yhdistyksen lehteen, mutta eräs lehtiryhmäläinen (epävakaa persoona ja skitsoaffekti häiriö, nää on joskus tärkeitä) pisti viestin, että jos pistän hänelle enää yhtäkään viestiä, niin hän soittaa poliisille. No, mutta hänen mielestään myös tuo että joku Jehovan todistaja oli pistänyt hänen postiluukustaan jonkun esitteen, myös se oli hänen mielestään häirintää. Hän on ylpeä agnostikko. Minä luen graduni muistiinpanoja, nyt on pakko tehdä, 60 s. välillä imuroida uudella upealla imurilla. Tämä edellinen henkilö, josta kirjoitin: hän aloitti uudelleen TEATTERITIETEEN opinnot, mutta ei voinut sitten jatkaa niitä, siitä ei tullut mitään. Jos minä teen tätä gradua, niin millä minä palkitsen itseäni? En viinillä, (paitsi kirkossa) koska sitä en juo. Suklaa ei ole hyväksi. Niin, kyllä, se, että saan tehtyä kasvisruokaa. Sitten voisin kutsua myös oikean ystäväni kylään luokseni.
 

perjantai, 7. lokakuu 2016

Uhka

Nyt on sydän raskas. Koko hoito- ja sosiaalipuolen tukiverkosto oli kotona ja lastensuojelun työntekijä sanoi, että ellei muutosta (siisteys) tapahdu, niin heillä on viimeisenä keinona mahdollisuus ottaa lapsi pois kotoa, sjoittaa hänet. Lähinnä nyt sen vuoksi, että on pöytäpinta-ala täynnä kirjoja ja papereita. 700 op mahtuu paljon paperia, jota ei ihan noin vain tahtoisi heittää poiskaan, koska niiden opintopisteiden eteen on myös töitä tehty. Millaiset ihmiset menvät sosiaalialan töihin? Itse en tahtoisi olla, enkä olekaan.

Sitten jos lapsi otetaan pois minulta, minä olen ilman lasta.