keskiviikko, 28. elokuu 2019

Kestääkö rakkaus?

Tänään tuli mieleeni, että kestääkö tämä rakkaus tätä arkea? Mies tuntuu koko ajan olevan kärttyinen, aina on jotain huomauttamista siinä, mitä teen. Ja kun olemme koko ajan yhdessä - ei edes työpäivää välissä - niin hän on liian lähellä minua ja minusta alkaa näyttää, että hänen pitäisi olla jollain tavalla toisenlainen. Suurin sidos välillämme ovat arjen juttu, ruoka ja sauna ja tv. Rahaa on niin vähän, että se ei riitä teatterissa käyntiin, tosin eilen kävimme katsomassa Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood. Esitys oli Redissä ja se maksoi 5 euroa, mutta paikkamme olivat ihan edessä, eli todella huonossa paikkaa. 

Minun pitää ottaa mieheen hieman henkistä etäisyyttä ja nähdä, että minä en oikeastaan tiedä millainen hän on. 

tiistai, 20. elokuu 2019

Syksyn menot alkavat

Kävin mielenterveysjärjestön luovan kirjoittamisen joka viikkoisessa ryhmässä ja kirjotin osaksi tekstiin ajatuksen, että en tahdo ajatella liikaa menneisyyttä ja tahdon elää tässä ja nyt. Tässä ja nyt ajatus tulee nimettömien narkomaanien ja nimettömien alkoholistien terapeuttisesta ryhmäajattelusta.

Nyt ei ole aika todellakaan miettiä, mitä oli lapsena, kuin korkeintaan toisen mielenterveysyhdistyksen joka viikkoiseen kirjoittajaryhmään, jolloin se on puoliksi autofiktiota ja puoliksi fiktiota, enemmän kaunokirjallisuutta kuin terapiaa. 

Tällä viikolla olen ollut mielenterveysjärjestön 2 - 3 h ryhmissä maanantaina ja tiistaina. Huomenna ei ole mitään. Torstaihin mennessä on saatava loppuun mielenterveysyhdistyksen lehden kaksi sivun mittaista juttua.

tiistai, 6. elokuu 2019

Kohti syksyä

Olen ilmoittautunut avoimen yliopiston opintoihin. Kävin Helsingin yliopiston kirjastosta lainaamassa ensimmäisen tenttikrijan. Pidän opiskelemisesta, se pitää pään koossa ja on erittäinkin tavoitteellista. Kun mielenterveyshoitajaopinnosta oli mennyt 3/4 minusta tuntui, että osaanko ja pärjäänkö työelämässä. Opinnot jäivät kesken, kun ihmissuhde oli kariutunut ja teatteri kiinnosti paljon, ammatiksi asti ajattelin. 

Filosofiaa kuitenkin opiskelin ja se oli hyvin mielekästä. Se oli yksi haaveista jo peruskoulussa ja lukiossa, mutta en ollut varma, että riittävätkö taidot yliopisto-opintoihin. Nyt ne siis jatkuvat, vaikka Itä-Suomesta tuli kandin paperit, pääaineena filosofia. 

Elämä sujuu nyt paremmin kuin silloin kun lastentuojelun sosionomit tulivat "auttamaan". Akateemisesti opiskelleena minua häiritsi se, että heidän papereissaan ei ollut esim., mitä ja kenen teoriaa he auttamisensa tukena käyttivät. Sosionomit opiskelevat ammattikorkeakoulussa. Käytännön töihin. Ja se toinen heistä neuvoi ihan väärin. Olisi pitänyt lähteä päivystykseen, vaikka lapsi oli tulossa n. 1,5 tunnin kulutta kotiin. Lisäksi sosionomi väitti, että hän ei ollut puhunut, mitä minä sanoin, vaan se oli opiskelija. Nyt hoitoni on terveysasemalla ja se tarkoittaa, että käyn 2 krt / v:ssa labrakokeissa ja terveysasean kautta pääsen takaisin psykiatriselle poliklinikalle - jos on tarve. Elämä on paljon helpompaa näin.
 

Ja elämä on paljon helpoompaa näin, kun asuu yhdessä miehen kanssa, joka tietää teatterista paljon. Rakkaani. 

lauantai, 3. elokuu 2019

Opinnot alkuun

Äitini maksoi opinnot avoimeen yliopistoon. Teen suomenkielen perusopnnot. Olen jo aloittanut katsomaan, mitä niihin kuuluu ja mitä minun pitää osata. Olen aina tykännyt käännellä ja väännellä kieltä ja sanoja. Jos äitini huumorintaju kestään, niin voin sanoa hänelle, että tämä on tapa, jolla hän "ostaa minut hiljaiseksi", en valita hänelle lapsuudestani, joka oli meille kaikille vaikea isäni alkoholiongelman vuoksi. Joka oli minulle vaikea, koska muistan millaista oli olla grillin takahuoneessa. Toisaalta : kun olin isompi, takahuoneessa oli parempi. Voin hyvin kuvitella, millaista on jonkun suositun bändin takahuoneessa, ei se keikka elämä mitään gloriaa ole. 

Illan tein opintojen suunnittelua evernote muistikirjalle. Oli tarkoitus klo 19 laittaa pikku kukka uuteen multaan, mutta se jäi. Mies lepäsi pitempään, kuin mitä oli aikomus. Tein opintovaatimusten siirtämistä niin pitkään, kunnes yksinkertaisesti en enää tajunnut yksinkertaisten sanojen kuten "lause", "sana" merkitystä ja menin miehen vierelle sohvalle. Ja tuli sen tyhjän olon jälkeen hirveä pelko, että jos tämä joskus loppuu - tämä elämä, että pidetään toisistamme. 

Aiemmin illalla käytiin saunassa. Meillä on sama tausta. Taidelukio. Niin oli taidelukio tausta jollain aiemmalla tyttöystävällä. Ja sekin oli loppunut, mutta sillä ihmisellä oli ura edessä ja minun mieheni oli jo silloin sairastunut MS-tautiin. Maanantaina tulee käymään nainen, joka oli kotipalvelussa ja myöhemmin lapsen tukikaveri. Silloin kun olin lastensuojeluun sanonut, etät minulla on ongelmia siivoamisen kanssa. Ja siihen siivoamiseen se muka kaatui. + siihen, että "olin liian hullu heidän tukitoimiinsa", niin varmaan : oliko yhtään vikaa siinä, että hekin voisivat toimintaansa kehittää. 

torstai, 25. heinäkuu 2019

Paljastus

Niin, että kenelle minä kertoisin sen, että minä olen tehnyt itsetyydytystä, siis "hellinyt" oman psyykkisen terveyteni vuoksi kliitoristani ja ajatellut samalla sitä, kuinka isäni käytti minua hyväkseen. Kenelle minä kertoisin hatarat muistikuvat, ehkä senkin, että kun isä raiskasi minut minä ajattelin Jeesus, että vain Kristus tämän tietää. 

Kenelle? Sinulle? Sinulle, joka luet minun tekstiäni. 

"Kuvitellut", kuinka isä minua käyttää hyväkseen - tai että olen estänyt häntä tappamasta äitiäni. Ja lauennut tähän, että tämä asia on TOTTA, vaikka ei juuri sillä hetkellä ja kenellekään muulle kuin minulle. Sille jos kenellekään ihmiselle elämässäni sanoisin sen, minun kävisi huonosti - niin. 

Filosofia on pakoreitti, mutta minulla on akateeminen koulutus, isäni ei ole enää elossa, hän ei enää vertaa minua kehenkään toiseen, kuinka joku muu on jossain asiassa parempi kuin minä. Kehnosti minut arvioiva siittäjä (Kauppaoppilaitoksesta olisi pitänyt tulla 6, kun asteikko loppui 5:teen). 

  • Solana

    Sijaisperheessä asuvan lapsen äiti ja MS-tautia sairastavan miehen avovaimo. Taide on mikä pitää kiinni elämässä vaikka välillä on ollut hankalaa. Bipolaarin häiriön oireet ovat välillä hyvinkin paljon havaittavissa, mutta toisaalta sairauteen liiittyy paljon luovuutta - tajunnan trippejä ilman laittomia huumeita. Vietän täysin pähteetöntä elämää. Olen 48 - vuotias ja työkyvyttömyyseläkkeellä filosofian ja opettajan opintojen jälkeen.