sunnuntai, 17. marraskuu 2019

VUOSIPÄIVÄ 1969-2019

Kielenhuollon tehtäviin menee hirveä määrä aikaa. Tuleehan sieltä toki 4 op., että ihan sopiva määrä. Jotain jää mieleen, kaikki ei mitenkään. Olen siis työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta saan opiskella ja silti saan Kelasta sen eläkkeen. Jos tekisin suomen kielen aineopintojen (nyt menossa perusopinnot) jälkeen vielä kirjallisuuden opinnot, minulla olisi pätevyys opettaa suomen kieltä ainakin yläasteella, jos saisin tehdyksi filosofian pro gradun. Mutta mitä hyötyä siitä on, kun mielenterveys tulee jatkollakin olemaan sillä mallilla, että en kestä stressiä menemättä maniaan. Oma arki ja elämänhallinta on yleensä pysynyt koossa, mutta ihmiset ympärillä huomaavat sairauden. Sieltä yrittää silloin kurkistaa pieni hyväksikäytetty tyttö, joka kärsi alkoholismist ja äidin työaddiktiosta - tulevana tiistaina, 18.11.2019 tulee olemaan tasan 50 vuotta, kun isäni pääsi vapaaksi kuritushuoneelta. Yleensä, kun kerron tästä ihmisille, yritän samaan hengenvetoon hyvänä asiana kertoa sen, että sen perästä kun minä olin syntynyt, hän ei enää käynyt vankilassa. Että siinä mielessä tavallisempaa elämää, että olohuoneessa ei isän kanssa juonut alkoholia toisia päihdeongelmaisia - ja että vaikkapa minua ei sitten myöskään myyty seksiä tarjoamaan kenellekään sen vuoksi, että viinaa olisi ollut enemmän. Viinaa oli paljon, koska isän perustama yritys pyöri hyvin. 

Käyn teatteriryhmässä, jonka jäsenistä kaikki ovat olleet jossain hoidossa mielenterveyden takia ja (se EI OLE OMA VIKA) ja eräs toinen kertoi, miten häntä oli hyväksikäytetty lestadiolaisperheessä ja hyväksikäyttäjiä oli muitakin kuin oma perhe ja oma perhe tiesi sen. Dissosiaatiohäiriö. 

Teini-iästä lähtien minun ajatukseni oli, että minä onnistun elämässäni paremmin kuin keskimääräinen ihminen - se, jolla oli onnea perhe-elämässä ja rauhallinen koti. Se, joka ei nähnyt hyvin tehdyn rockkuoren alle, sitä mitä kotona oli. Huoneet täynnä ihmisvirtsaa, pesemättömiä pyykkejä, paljon tyhjiä juotuja viinapulloja - ja vieläkö joku ihmettelee, miksi INHAN VIINAA. Minusta piti tulla julkisuuden henkilö. Se, joka kertoo naistenlehdessä, millaista oli olla lapsi "huonossa perheessä" ja silti onnistua elämässä, paremmin kuin keskimäärin. Nyt se naistenlehden kannessa oleminen ei kiinnosta. 

Kun minusta tehtiin juttu pienen kaupungin paikallislehteen, minä lähdin opiskelemaan viestintää avoimeen yliopistoon. Siitä 15 vuotta eteenpäin ja opiskelin journalismia avoimessa AMK:ssa. En oikein tiedä, miten paljon minun pitäisi opiskella, että olisin opiskellut tarpeeksi. Seuraavat etapit ovat kuitenkin sen kirjallisuuden sijaan suomen kielen aineopintojen jälkeen kirjoittamisen opinnot avoimessa yliopistossa ja haluaisin tehdä sen filosofian pro gradun Tampereen yliopistoon, siellä on kulttuuri- ja taidefilosofiaa, minun alaani. 

----

On tulossa joulu. Odotan sitä jo. Ollaan kaksin avomiehen kanssa. Avomies on todella suloinen. Avomies kysyi, että saatanko olla mustasukkainen ja kerroin, että sellainen tunne ei ole vieras minulle. En kertonut, että hänen mainitsemansa "treffisivun-kumppani-ehdokas-jonka-kanssa-oli-ollut-seksiä-ja-nainen-sitten-jätti-hänet", että otin selvää netistä niin paljon kuin voin tästä henkilöstä. Kaupan kassa (olen minäkin ollut) ja opiskelee ammattiopistossa, että voisi tehdä konttoritöitä. Ja kun pistin netin kuvan niin suurelle kuin pystyin, niin ei "ollut niin kaunis" kuin mitä mies kehui. Se hetki meni sitten ohi jo, kun tuntui kurjalta. Siis oikeastihan minä vihaan tuota ihmistä ja lietson itseeni tunnetta, että minun mieheenihän sinä et koske. 

----

Meillä kotona tänään minä tein avomiehen ohjeiden mukaan vohveleita, taikinan ja sitten paistoin muutaman ja sitten mies tuli paistamaan, kun minä tein kermavaahdon. Lapsi oli viikonloppuvierailulla ja söi myös näitä herkkuja. Rahan kanssa pitää tingata, sitä on vähän. Meillä on liian iso asunto, mutta pienempäänkään ei oikein voi muuttaa, koska lapselle pitää olla oma huone, kun hän käy vierailulla. Vielä ensi vuoden maksan pois opintolainaa 125 € / kk, vuoden 2021 keväällä se on ohi ja minulla on vähän enemmän rahaa käyttöön. Olisin niin toivonut, että saisin tehtyä freelancerinä töitä lehdille, mutta vielä se ei ole onnistunut. Journalismia, suomen kieltä. Mikään opiskelujuttu ei mene hukkaan. Vaikka vuonna 1990 marraskuussa lopetin opiskelun terveydenhuolto-oppilaitoksessa, ei sekään oppi mennyt hukkaan: minusta ei tullut mielenterveyshoitajaa, mutta olen joka viikko useasti tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on häiriötä mielenterveyden kanssa - ja kun peiliiin katson, niin joka päivä. Ja ilman hoitajaopintoja yhdessä oleminen miehen kanssa, jolla on MS-tauti ei olisi niin helppoa. Välillä tuntuu, että se ei välitä, mutta sitten se halaa monta kertaa päivässä ja sitten se välittää ja tulee hyvä olo. Ajattelin vähän kuin meditoiden siinä väiheessa viime viikolla, kun tuntui, että ei välitä, että ajattelen kuten ensimmäisenä päivänä, että en tunne tätä ihmistä ollenkaan. 

Suomen kielen opiskelu on jotenkin niin helpottavaa, että ei tarvitse välittää kuin kielestä. Ei ajatella toisen puolest, ei tuntea toisen puolesta, ei mennä syvälle toisen sisimpään. Ihan vaan olla tässä ja kiinni kielessä, ajatella vain kieltä ja sanoja ja kielen systeemiä. Ja kieli on kuitenkin niin helvetin tärkeä väline ihmiselle. Ihminen on olemassa kielessä, koska suurin osa ajatuksista on kieltä ja sanoja ja ne ohjaavat ihmistä. Mikä siis kohtaamistilanteissa on sosiaalisesti luotua muotoa ja milloin ihmisin oikea sisin on mukana vuorovaikutuksessa? Käyn joka viikko kirjoittamis- ja teatteripajoissa, joiden osallistujat siis todella ovat saaneet diagnoosin ja jotka ovat kohdanneet elämässään enemmän vaikeuksia kuin ihmiset keskimäärin. Näissä vuorovaikutustilanteissa jaetaan syviä asioita. Osa totta ja herkkää, osa pelkkää mielikuvitusta ja fiktiota. 

Jos pääsisin opiskelemaan kulttuuri- ja taidefilosofian syventävät opinnot ja saisin tehdä pro gradututkielman, tekisin sen fiktiosta. Sen jälkeen haluaisin opettaa kirjoittamista. Nämä suomen kielen opinnot vievät siihen suuntaan. Todella paljon vievätkin, enemmän kuin pelkkä pro gradu. 

Jos tekisin loppuun lastentarhanopettajakoulutuksen viimeiset opinnot, tutkisin fiktion avulla kasvattamista. Draama ja varhaiskasvatus oli siis aiheeni ja tein draamapedagogiikan opintoja Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Ne opinnot on aloitettu 1999 ja ne ovat vieläkin kesken, mutta niitä voi tehdä edelleen ja tarvitsee maksaa "vain" 10 € / opintopiste. Minua vaivaa usein ajatus, että en tiedä vielä asioista tarpeeksi, aina pitää yrittää vieälä vähän enemmän. Tämä on ajatus, jonka isäni on onnistunut syöttämään minulle ollessaan isäni. 

keskiviikko, 13. marraskuu 2019

Ostoksemme

Ostimme miehen kanssa osamaksulla uuden äly-television. Se tulee minun nimiini. Maksamme sitä 13.90€ / 36 kk eli n. 478 €. Se on ensimmäinen virallisesti yhteinen ostoksemme. Suurin uutuus on se, että voi bluetooth-kuulokkeilla kuunnella televisio-ohjelmia ja mies näkee ehkä vähän paremmin televisioruudun.

Minulla on vähän huono omatunto, kun jätän usein miehen kotiin yksin, kun itse menen kirjoittaja- ja teatteriryhmiin päivällä. Kaikki ryhmät on mielenterveyskuntoutujille, mutta niissä on pikemminkin taiteen tekemisen palo kuin mikään terapiaote. Ensi vuonna siirryn mielenterveysyhdistyksen ryhmästä takaisin Työväenopiston romaani- ja novellipajaan, kun olen saanut tarpeeksi materiaalia, josta saada taas palautetta. Yhden vuoden olin siellä, kun eräs mielenterveyskuntoutuja oli tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen. Olin ryhmässä lukenut tekstin, jonka lapseni oli tehnyt tietokoneella toisessa huoneessa samaan aikaan. Ja seuraavalla viikolla tämä tämä henkilö soitti lastensuojeluun. - ja nyt lapsi on sijaisperheessä.

Myönnän kyllä, että tämä murrosikä sujuu minulle helpommin, kun lapsi on perheessä, jossa on 2 aikuista ja rahaa huolehtia hänen tarpeistaan enemmän. Alkoholi ei ole ongelma minulle, minä en käytä, en juo. Minulla on psyykkinen sairaus ja lastensuojelussa elivät siinä uskossa, että tämä sairaus paranisi joskus. Ei parane. Lääkehoito vie pois pahat maniat ja masennuksen, niin että minulla on hypomaniaa joskus (keväällä esim., kun tulee valoa enemmän) ja sitten tulee alakulo, joka mielestäni ei ole kunnon masennus. Asiat vain eivät siinä vaiheessa enää kiinnosta.

Jaksan vieläkin uskoa, että saisin tehtyä jotain oikeaa ja hyvää, että saisin kirjoitettua kirjan. Suomen kielen opinnot ovat sujuneet aikataulun mukaan. Joidenkin tehtävien kanssa olen taistellut aikaa ja deadlinea vastaan niin, että tehtävät eivät ole loppuun asit hiottuja, että jää olo: hyvä kun sain tämän tehtyä. Kielen asiat kuten kielenhuolto on vaikea omaksua. Osaan päihittää vaikeat asiat, mutta ulkoaopetteleminen on aina ollut minulle hankalaa. Luen tekstin kerran ja kun palaan asioihin, minulla ei ole aavistustakaan, mikä se oli. Esim. kielenhuollossa muistan vain, että tässä oli jotain, mutta mitä se muistamisen olikaan sitten, ei tietoa. Pilkuista jäi paljon ymmärtämättä, joten lainasin Helsingin Yliopiston kirjastosta Pirkko Leinon kirjan Pilkulleen! - Opas välimerkkien käyttöön. Siinä asiat esitetään niin perusteellisesti, että uskon oppivani ne. Koska tärkein, mitä näistä opinnoista lähdin hakemaan oli juuri nämä välimerkit. Fonologiasta pidän siitä, että nyt on kyse foneemeista, äänteistä ja näitä minä käytin silloin, kun osallistuin lausuntakilpailuun ja lausuin runoja. Sen jälkeen, iän myötä, on tuntunut siltä, että foneemit eivät aina mene oikein ja mökellän. 

torstai, 7. marraskuu 2019

Suhteen syvin

Minähän olen opiskellut yliopistossa teologiaa sivuaineena. Pystyn lukemaan Raamattua vaivatta kuin (harrastaja)teologi ja mielestäni Raamattu on kirjoista mielenkiintoisin. Avomieheni on joskus aivan Jeesuksen näköinen, mikä tuo suhteeseen oudon mielikuvitukseen perustuva kutinansa. Ajattelin monta vuotta, että minulle riittää Jeesuksen rakkaus, en etsi elämääni miestä, joka antaisi rakkautta, koska sen antaminen on tuntunut miehille olevan vähän vaikeaa.

Tältä avomieheltä saa joskus lämpimän kädenpurristuksen, ulkona kävelemme aina käsi kädessä [koska se on hänen tasapainonsa vuoksi helpompaa niin] ja kerran tämän 2 vuoden aikana olen päässyt "viekkuun", siis kainaloon niin lähelle kuin voi. Mies kuitenkin nyt osti netistä Depeche Moden T-paidan, jossa on ristinmerkki ja biisin "Personal Jesus" sanat. "

Reach out and touch faith
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who cares
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who's there
Feeling unknown
And you're all alone
Flesh and bone
By the telephone
Lift up the receiver
I'll make you a believer
Take second best
Put me to the test
Things on your chest
You need to confess
I will deliver
You know I'm a forgiver
Reach out and touch faith
Reach out and touch faith
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who cares
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who's there
Feeling unknown
And you're all alone
Flesh and bone
By the
Voidaan sanoa, että kyllä hän on minulle sellainen "Personal Jesus" - siis: näyttää Jeesukselta. Kun teimme muuttoa Tampereelta Helsinkiin, mies näytti lääkekaapista löytynyttä viagran tyyppistä lääkettä erektio-ongelmiin, mutta lääkkeestä ei silloin ollut apua. Joten tämäkin on syy, miksi seksiä ei nosteta agendalle meidän perheessä. Minä teen nämä asiat yksin saunassa, kun menen lenkkisaunaan, jossa ei muita käy. Tai pari kertaa on ollut eräs suomea hieman murtaen puhuva venäläinen nainen. Orgasmi miehen kanssa on aina ollut hankalaa. 30-vuotiaana opettelin itsetyydytyksen. Omasta lapsestani tiedän täsmälleen milloin se tapahtui: olin päättänyt suostua ja mennä kihloihin miehen kanssa, menin tapaamaan häntä kaupungille, tapaasimme kirjastossa. Hän tuli sinne, mutta matkalla kirjastosta torille, hän vain oli minulle vihainen, koska sanoi, ettei voi tietää, milloin meillä on häät. Siinä tuli vastaan myös venäläinen nainen, joka lyhyen aikaa keskustellessamme kehui, miten mies on hyvä tekemään töitä. Ja minä olin todella loppu, että vielä venäläinen kehumaan suomalaiselle turvapaikanhakijan työmotiiveja. Erosimme ja poistin miehen puhelinnumeron puhelimesta. Yöllä hän tuli asunnolleni ja minä laskin hänet sisään. Sinä yönä sai poikani alkunsa. Kihlajaissormuksen sijaan sain lahjaksi lapsin, joka nyt on 13-vuotias. Komea kuin mikä ja viihtyy tyttöjen kaverina. 

Pitääkö Jumala omistaan huolen? Jos katsoo Vanhaa Testamentti ja Jobin kirjaa niin voisi ajatella, että ei. 

torstai, 7. marraskuu 2019

Suhteen inventaario

Hieman nettiä tutkimalla sain selville sen, että tämä "entinen heila" on ollut suurimman osan työurastaan kaupan kassalla eri puolilla kaupunkiaan. Nyt hän on ammattiopistossa, joka valmistaa häntä "toimistotöihin". Kuukausi yhdessä ja seksiä kerran - ja hän on halukas tapaamaan tämän naisen taas. 

Oma tyytyväisyys pohjautuu tällä hetkellä sille, että teen suomen kielen opintoja avoimeen yliopistoon. Näen vielä mahdollisuuksia edessäni ja se saa oloni paremmaksi kuin voisi kuvitella psyykkisesti häiriytyneen ihmisen tuntevan. Minulla on tavoitteita. 

Saa nähdä, miten mies suhtautuu huomenna olevaan vuosipäivään, 2 v sitten tapasimme Helsingissä kasvokkain. Hän tuli silloin katsomaan myös näytelmän, jossa olin. Sen aiheena oli rakkaus. Siis todellakin rakkauden musta ja pimeä puoli. Muistan tosi hyvin, millaista sinä päivänä oli. Joskus huvittelen itsekseni mennen ajatuksissani noihin elämänhetkiin, joista jo on aikaa kauan. 19.11.2019 täytän 49 vuotta. Entisellä miehellä on nyt poika afrikkalaisen vaimonsa kanssa ja he asuvat Suomessa. 

Elämäni arkipäivä sujuu hyvin tämän miehen kanssa - ja moniko haluaisi puolison, joka sairastaa MS-tautia? Olen koko ajan nojannut sen varaan, että hän tietää sellaisista asioista, jotka ovat olleet minulle tärkeitä: teatteri ja kirjoittaminen. Hän on myös ohjannut teatteriesityksiä ja minun esiintymiseni, vakavat sellaiset loppuivat 1993 ja 1992. Osallistuin taidekisaan, jossa esiinnytiin ja minulla ei ollut ohjaajaan, koska minä en halunnut ohjaajakseni ketään, jolla olisi jalka teatterikentällä ja kainaoissa monta rakastajaa. Minä halusin kokeilla yksin.

Paha / hyvä - lapsuuteni on se mikä erottaa minut kaikista muista ihmisistä. Sieltä saan sen voiman, että minun pitäisi onnista tässä elämässä, sellaisilla aloilla, jotka ovat tärkeitä minulle. 

Pitäisikö mies jättää vähäksi aikaa yksin? En tarkoita: Jättää, vaan antaa enemmän omaa tilaa? Siis oikeasti! Ei seksiä! Eikö mies yhtään tajua, että tuollainen voi loukata naista. Ja sitten se - naistutkimusta opiskellut - mies näyttää pienestä facebook-kuvasta, että "näin nätti nainen" (lainausmerkkejä voi joskus käyttää noinkin, jos haluaa korostaa, että lainaus on sanatarkka, olen juuri opiskellut kielenhuoltoa avoimeen yliopistoon). En sitten kysynyt sitä, että kumpi heistä otti yhteyttä kumpaan ensin NYT. Jäikö todella jotain hampaankoloon, kun se oli ollut tämä nainen (A.F.), joka oli hänet jättänyt. 

keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Heilansa menneisyydestä

Avomieheni kysyi kanssaan tapaamaan naista, jonka hän oli joitakin vuosia sitten tavannut jollakin treffisivustolla. He olivat pyörineet yhdessä jotain kuukauden. Nainen oli puhunut pahaa ystävistään ja välillä polttanut pilveä. Pilveä polttava nainen ei kovin ylös asteikollani kohoa, en ole kokeillut huumeita ja nykyisin en käytä edes sitä alkoholia. Mutta viesti siis vei, että nainen (Anniina F.) olisi Helsingissä, he tapaisivat. Ja jos avomieheni olisi Tampereella, he tapaisiavat. Outoa peli. Vähän aikaa mietittyäni muistin, että tämä nainen oli miehen mukana miehen siskon häissä. Ja kun mies oli harrastanut seksiä tämän nainen kanssa, niin nainen oli sanonut: "Nythän sä saitkin sitten mitä halusit" ja mies tulkitsi, että nainen sanoi sen sen vuoksi, että miehellä on pieni penis.

MEILLÄ on vuosipäivä tulossa 2 pv kuluttua, eli 8.11. sinä päivänä vuonna 2017 tapasimme, kun teatteriryhmälläni oli esitys Teatterimuseossa. Ja minulla ja miehellänihän ei ole ollut seksiä koko tänä aikana. Tämä järjestely on toiminut ihan hyvin tämän ajan, mutta nyt tunnen jääväni toiselle sijalle, jos hän AIKOO TAVATA ENTISEN HEILANSA. Mutta miten otaa asia esille, että ei loukkaa miestä?

Täytyy sanoa, että olen pitänyt häntä ns. ainaismiehenä johtuen siitä, että hän sairastaa sitä MS-tautia, mutta näyttääkin siltä, että hän vielä haluaa olla oikea mies. 

  • Solana

    Päihteetön, sijaisperheessä asuvan lapsen äiti, MS-tautia sairastavan avovaimo. Taide pitää kiinni elämässä. Bipolaarin häiriön oireet ovat välillä havaittavissa, mutta toisaalta sairauteen liiittyy luovuutta - tajunnan trippejä ilman laittomia huumeita. Vietän pähteetöntä elämää. Olen 48-vuotias, työkyvyttömyyseläkkeellä filosofian ja opettajan opintojen jälkeen. Nyt opiskelen suomen kieltä avoimeen yliopistoon.