Alkoi mielenterveyspoliklinikalla kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssi. Kaikki paikalla olevat henkilöt olivat ihan normaalin oloisia. Tapaamme toisiamme 8 kertaa ja käymme läpi sairauteen liittyviä asioita. Pidin jo ensimmäisestä tapaamisesta. Ryhmästä todella on tukea, koska jokaisella on sama sairaus. Tämä on ns. psykoedukatiivista terapiaa, eli me saadaan tietoa asioista tarkemmin kuin mihin yksilötapaamisissa sairaanhoitajan kanssa olisi mahdollista. Eli nyt tuntuu siltä, että valoakin on näkyvissä.

Huomasin, että olen pitänyt tätä blogia jo vuoden ajan, vaikka tuntui kuin olisin aloittanut tämän pitämisen vasta eilen. Olen kirjoitellut harvakseltaa, koska kotona ei ole nettiyhteyttä. Aika kuluu niin tavattoman nopeasti ja sen kulumisen näkee lapsesta, joka kasvaa. En enää muista millainen hän oli kun aloitin blogin pitämisen. 5 kk., nyt kohta jo 1½ v. Lapsi on elämäni valo.