En jaksaisi sitten ollenkaan ajatella sairauttani juuri nyt. Olen väsynyt pohtimaan niitä mahdollisuuksia, mitä maaninen jakso toisi tullessaan. Juuri nyt lääkehoito pitää mielialan vaihtelut kurissa. Eilen ryhmässä ihmiset taas kertoivat omia kokemuksiaan sairaudesta. Kovin värikkäitä kuvauksia maanisesta vaiheesta ei tullut. Mieltä painaa myös se, onko diagnoosi varmasti oikea. Ja olen päättänyt että samoja virheitä en enää toista. Kirjoittelua ja ihmissuhteissa sotkeutumista.

On hankala elää, jos ei voi luottaa omaan itseensä ja omiin tunteisiinsa. Jos menee hyvin, voi mennä liian hyvin eli olla vauhtia päällä. Jos menee huonosti, voi iskeä masennus, joka voi olla jopa hengenvaarallinen. Mikä tahansa stressaava tilanne voi laukaista manian.

Toisaalta asian voi ajatella positiivisesti ja lähteä siitä, että tämä nyt vain on minun persoonaani kuuluva piirre. Juuri nyt en osaa sanoa onko olotilani normaali, masentunut vain alkava hypomaniakausi. Tunnen olevani itseni ja sairauteni kanssa todella yksin. En näe valoa, mikä auttaisi tässä. Kahden kuukauden ajan oli kouluhommia toisten ihmisten kanssa ja se auttoi mielialaa pysymään paikoillaan. Nyt on loppukevät pelkkää kirjoittamista, gradun tekemistä ja tämä itsenäinen työskentely ei sovi minulle juuri nyt. Ehkä, kun orientoidun tähän tarkemmin ja paremmin. Kaipaan jotain tekemistä, mutta en juuri sitä, mikä olisi nyt pakko tehdä.