Tein virheen lääkkeiden kanssa. Siirryin vahingossa 400 mg ketipinoria 600 mg vaikka siitä välistä jäi 500 mg pois. Päätin kuitenkin, ettei tämä erehdys ollut maata kaatava, eikä tarvinnut yhteydenottoa mihinkään. Olin jo nielaissut lääkkeet kun tajusin, että niissä oli yksi tabletti liikaa. En huomannut mitään sivuvaikutuksia tai myrkytysoireita.

Zyprexan jääminen pois on vaikuttanut, niin kuin tarkoitus olikin. En ole enää niin nälkäinen vaan olotila on kylläinen jo silloin kun pitää aterointi alkaa. Tämä vaikuttaa siihen, että syön vähemmän kuin ennen. Täytynee punnita painonsa, jotta tietää missä mennään sen kanssa. Jo 5 kg vaikuttaa diabetekseen, sanoi lääkäri. Ulkonäöllisesti 5 kg ei tuo eikä vie mitään, sillä painoa on aivan liikaa ja huolestuttavasti niin. Mutta minäs teit, kun lääkkeet ne kilot toi.

Perjantaina kauppoja kierrellessä vastaan tuli kaksi ehdotonta must-juttua, jotka olisi pitänyt ostaa. Toinen oli Matrix-elokuva á 5.99€ ja toinen oli Paul Coelhon Alkemisti kirja á 8.95€. Rahaa minulla on, mutta varaa ei, sillä joudun maksamaan opintolainaa n. 2000€/v. Niinpä jäivät nuo kulttuurituotteet kauppaan. Matrixin varmaan ostan, mutta odottelen, että jospa se halpenisi - ihan turhaan, sen tiedän. Noiden sijaan vuokrasin kaksi dvd-elokuvaa 5€. Toinen oli Raja 1918 ja toinen ranskalainen elokuva Kimpassa. Se kiinnosti sen vuoksi, että olen lukenut sen kirjana ja pidin lukemastani. Elokuva ei ollut aivan yhtä hyvä, vaikka näyttelijöiksi oli valittu hyviä näyttelijöitä. Elokuva kertoi kolmesta kommuunissa asuvasta nuoresta aikuisesta, jotka pärjäsivät yhdessä paremmin kuin yksinään. Loppu olikin sitten vielä romanttisen onnellinen.

Olen jo 37 vuotias, eli tavattoman vanha, jos niikseen asian ottaa. Yliopistosta minun pitäisi valmistua nyt jouluun mennessä tai sitten seuraavan kevään aikana. Miten nyt jaksaa tehdä nuo vähät viimeiset opintosuorituksensa. Nyt lääkkeiden vaihdon aikana en ole tehnyt mitään, sillä (teko)syyllä, että ei onnistu, kun mieleen vaikuttaa uusi vieras kemikaali. Olen vain ollut ja tutustunut omaan itseeni ja lukenut toisten bipojen blogeja. Ensimmäisenä minun pitäisi selvittää se, mitä tuo ikä merkitsee minulle. Haluaisin vielä kirjoittaa kirjan. Se antaisi sopivan turvallisen suojakilven sairaudelle. Että kyllä minäkin tässä vielä, kyllä minustakin on. On silti parempi, että minulla on diagnoosi ja lääkitys, sillä ennen sitä asiat menivät aivan väärään suuntaan. Eniten sekoitin ihmissuhdeasioitani. Jos olisin joku Sofi Oksasen kaltainen hahmo, voisin ääneen sanoa syöväni lääkkeitä, sillä minulla olisi jotain mihin kaikki ihmiset eivät kykene - kirja. Nyt voin vain tyytyä siihen, että pidän nimettömänä blogia omasta ahdingostani ja ahdistuksistani.
1590406.jpg
Toisaalta ei kannata olla itselleen liian armoton tämän sairauden kanssa. Joskus riittää se, että vain selviää päivästä toiseen ja elämä menee sitä latua, joka sille on valinnoilla kirjoitettu. Ei joudu sairaslomalle tai eläkkeelle, vaan pärjää työelämässä ja muiden asioiden kanssa. Haaveet ovat kuitenkin tärkeitä. Ne vain täytyy mitoittaa oikeanlaiseksi. Lääkkeiden kanssa minulla on mennyt hyvin. Ne vain sopivat minulle.