Tänään oli lääkärikäynti mielenterveyspolilla. Oma hoitaja ei ehtinyt ihan alkuun mukaan, koska hänelle oli tullut yllätyspotilas. Lääkäri kyseli kaikkea, yritti kai saada selville, milloin minulla tulisi vauhtijaksoja. Minä en ymmärrä, minullahan on nyt lääkitys, joka nähdäkseni vie pois kaikki sairauden oireet. Sitä lääkäri sanoi, että paino nyt kyllä varmaan laskee, kun zyprexa jäi pois. Tunsin olevani kuin vähän piinapenkissä, sillä 1 v. 9 kk ei ole ollut mitään oireita. Yhtä paljon on aikaa lapsen syntymästä.

Päivän ajan kuljeskelin kaupungilla, sillä ei ollut aikaa mennä yliopistolle. Kävin Fenniassa keskustelemassa vakuutusturvasta, kun lapselle pitäisi saada sairauden kulut korvaava vakuutus. Sillä on jonkin verran hintaa, mutta sitten saattaisi olla rauhassa. Vielä poika ei ole mitään sairastellut, ei edes korvatulehduksia tai flunssia. Todennäköisesti käyn ensi viikolla allekirjoittamassa vakuutuskirjat, niin saadaan homma kuntoon.

Kävin syömässä kebap-paikassa maukkaan rullakebapin ja sen jälkeen söin vielä tötteröjäätelön. Juuri kun se ruoan himo on laskenut ja nälkä kadonnut. Mutta kun olin kaupungilla niin ei ollut oikein muuta mahdollisuutta. Ellen sitten olisi käynyt yliopistolla syömässä. Eilisen olin kotona lapsen kanssa, koska yliopiston kirjasto oli suljettu.

Illalla on vielä mielenterveystoimistolla bipojen tapaaminen.