Löysin netistä toisten bipolaaristen pitämiä blogeja. Mielenkiintoisia. Muut asiat jäävät nyt tekemättä, kun "pitää" tutustua omaan sairauteensa paremmin.

Tänään jätän zyprexan kokonaan pois ja pärjään ketipinorilla. Toisena lääkkeiden vaihtopäivänä oli vaikea keskittyä opiskelukirjaan. Eilen huomasin, että oli vaikeampi nukahtaa, mutta noudatan järkähtämättä valintaani, että elän tasapainoista ja rauhallista elämään. Ei lainkaan alkoholi - siis absolutisti - ja nukkumaan aina kello 21.00. Tällöin yöunista tulee tarpeeksi pitkät eikä minua väsytä päivällä. Ei ainakaan pitäisi, ellei lääkitys ole väärä. Olen joskus nähnyt unia, joissa otan alkoholia ja tunnen itseni niiden jälkeen aina jotenkin epäonnistuneeksi, mutta helpottuneeksi, kun tiedän nähneeni "vain" unta. Sama juttu tupakoinnin kanssa. Unissani olen polttanut. Olen tupakoinnin lopettanut vuonna 1993 ja silloin vähensin alkoholin käyttöäkin huomattavasti. N. 4 viimeistä vuotta olen ollut vailla alkoholia. Vuosien 1992 - 2004 ajan käytin alkohlia vain pari kertaa vuodessa ja silloinkin vähän. Olen tyytyväinen siihen, että minulta on poissa yksi tekijä joka vaikuttaa mielentilaan.

Nyt ei enää ihmettele, että minulle kävi näin, sain diagnoosin. Se mielen heittelehtiminen utopistisiin kuvioihin oli tottakai väärin. Nyt on sopeutunut tähän, että on sairas. Mutta vaikka on sairas, ei tarvitse sairastella, siis normaali elämä on ihan mahdollista. On pakkokin, lapsen takia. Täytyy siis vain luopua niistä asioista, jotka uhkaavat mielen tasapainoa.