Tuli kiire uusia resepti ennen juhannusta, sillä ketipinor olisi muuten loppunut kesken. Mitä sitten olisin tehnyt? No, onneksi saan uusitun reseptin nyt iltapäivällä ja ehdin käymään apteekissakin. Sitten on taas mielenterveyteni tasapaino turvattu joksikin aikaa. Sillä ehkä noista lääkkeistä on tosiaan apua omiin mielialoihin. Ja varsinkin, ettei psykoosin puolelle mennä.

Juhannus vietetään ihan kotosalla rauhallisesti ja todennäköisesti TV:n ääressä kuten muutkin päivät. Ehkä käymme läheisellä kauniilla saarella kävelylenkillä, jos ei sada. Lapsesta on niin paljon iloa, että kukaan ei usko. Minä tunnen olevani oikein kietoutunut lapseen ja hänen maailmaansa. Meillä on side, joka yhdistää meitä. Lapsen hymy saa unohtamaan kaiken muun. On lopultakin joku, jota rakastaa koko sydämestään ja jolta saa vastarakkautta.