Kävin eilen elokuvissa katsomassa Narnia sarjasta Prinssi Kaspianin. Elokuva oli parempi kuin ensimmäinen osa. Olen lapsena lukenut Narnia-kirjat ja pidin niistä todella paljon. Tämän elokuvan juonta en muistanut ollenkaan. Pidän kauhusta ja fantasiasta realismin ohella. Elokuvaa katsoessa meni väreitä monta kertaa jalkoja pitkin. Hieman häiritsi seuraavalta penkkiriviltä kuuluva karkkipussien jatkuva rapina. Kunhan poika tulee iltasatuikään niin meillä kyllä luetaan Narnia kirjat. Ja todennäköisesti nuo elokuvatkin pitää ostaa dvd-versioina. Sen verran hyviä. Ehkä Taru Sormusten Herrasta myös. Ja tottahan vastaan tulee myös Harry Potterit. Ehkä jo ennen kuin poika oppii itse lukemaan.

Poika heräsi taas keskellä yötä ja ryhtyi itkemään. Hänet täytyy silloin ottaa pois pinnasängystä ja antaa velliä tuttipullossa. Juo sen loppuun ja tulee nukkumaaan joko minun tai isänsä viereen. Tänä yönä nukkui minun vieressäni, kunnes valloitin takaisin tyynyni ja sitten siirtyi sohvella isänsä viereen. Hyvät rutiinit meillä.  Olen nähnyt unia, joissa olen käyttänyt alkoholia ja tunnen aina sen jälkeen itseni hyvin pettyneeksi, etten voi sanoa itseäni absolutistiksi. Vielä ei olla päätetty, missä vietetään pojan syntymäpäivät ensi kuussa. Täällä vai äitini luona.

Blogissa luin erään bipoihmisen ilmoituksen, että hän tekee itsemurhan. Järkyttävä viesti. Ja hän oli vielä teossaan onnistunut. Rauha hänen sielulleen. Toivottavasti ei itseä kohtaa koskaan moinen masennus.