Käytiin lauantaina pojan kanssa Vekararokissa, joka oli ilmainen lastenmusiikkikonsertti luonnonsaaressa. Ihan koko konserttia ei oltu, kun herättiin niin myöhään. Ja konsertista jouduttiin vähän aikaisemmin lähtemään pois, kun alkoi sataa vettä. Poika oli koko ajan rattaissa, kun en uskaltanut laskea pois, kun paikalla oli niin paljon lapsia. Tuntui viihtyvän, vaikka ei ole vielä kahta vuotta täyttänyt. Ja niin viihdyin minäkin ja muut aikuiset, koska bändit olivat niin hyvätasoisia. Melkein tanssitti, mutta en kuitenkaan kehdannut, kun en ole mikään rokkityttö. Ihanaa, että järjestetään tuollaisia ilmaisia juttuja, joissa koko perhe voi nauttia.

Olen lukenut kirjoja lisää. Ihan mahtava fiilils, kun saa luettua koko kirjan kerralla pois. Ali Smithin Satunnainen meni kolmessa päivässä. Tuomas Kyrön Benjamin Kivi tuli  luettua kahdessa päivässä. Mies ihmettelee, miksi luen kirjoja, jos ei ole mitään tenttejä. Lukeminen ei kuulu Afrikan tapoihin hänellä. Itse saan loistava olotilan kun  uppoudun kirjaan. Joku aika sitten vielä pelkäsin, että kärsivällisyyteni ei enää riitä. Tai että lääkkeiden käyttö jotenkin vaikuttaa asiaan enkä jaksa keskittyä. Höpön höpön. Kaikki on hyvin.

Mies menee tässä kuussa käymään lähetystössään Saksassa. Lähteystö oli muuttanut Bonnista Berliiniin. Netistä sain uuden osoitteen. Nyt hänen ei tarvitse matkustaa Saksassa junalla. Passi on ehdottoman tärkeä asia, sillä ilman sitä hän ei voi saada oleskelulupaa Suomesta ja se merkitsisi meidän perheelle eroa. Se olisi katastrofi.