Lainasin kaupunginkirjastosta Tomi Kontion kolumnikirjan, jota luen kaupungilla bussia odottaessa. Taannoin tunsin itseni jotenkin niin ontoksi, kun istuin pikkupuistossa penkillä odottamassa bussia ja vain tuijotin tyhjästi eteeni. Tuli sellainen olo, että kaikki varmaan huomaavat, että tuolla naisella ei ole kaikki hyvin. Ennen luin paljonkin kirjoja, mutta opiskelu ja perhe ovat suunnanneet ajankäytön ihan toisin. Nyt kuitenkin kolumnikirjaa on hyvä lukea, koska ehtii lukea aina yhden tekstin loppuun, eikä kirja jää kesken, kun pakollinen keskeytys tulee. Olen ylpeä itsestäni, kun saan uusia virikkeitä.

Tänään maksoin meidän perheen vuokran ja vien toimeentulotukihakemuksen peruspalveluvirastoon.