Paul Austerin kirjan Sattumuksia Brooklynissa luin viikonlopun aikana loppuun. Eli koko kirja kolmessa päivässä. Myös saunaan mennessä otin kirjan mukaan, sillä lauteella lekotellessa lukeminen on nautinto. Sitä olen harrastanut äitini saunassa jonkin verran ja nyt siis myös taloyhtiön saunassa. Piilotin mennessä kirjan pyyhkeen nurkkaan, jotta kukaan ei sattuisi huomaamaan sitä ja pääsemään selville omituisesta paheestani. Voisivat vielä pitää hulluna eivätkä tietäisi miten oikeaan ovat osuneet.

Sunnuntaina lapsi lauloi hiukkasen. Mutta se jäi vähiin, sillä poika ei suostunut tänään enää laulamaan ollenkaan, vaikka isän kanssa malliksi lauleskeltiin "la-laa":ta. Sen sijaan "tanssimisesta" poika pitää. Pyörii sopivan musiikin tahdissa tai isänsä innostaman itsensä ympäri villisti. Kelpaa Hassisen koneet ja humpat siihen puuhaan. Isänsä kanssa kuuntelevat yhdessä usein rap-musiikkia. Ja minä kun suosin enemmän klassista musiikkia. Poika myös tykkää kiipeillä meidän päällämme silloin kun lojumma sohvalla ja katsomme televisiota. Silloin joutuu sanomaan tiukan "EI":n, joka aiheuttaa pienen itkusession. Poika on herkka sen ei sanan kanssa.