Olen lukenut Orhan Pamukin kirjaa Lumi. Lukemisesta tulee ihanan humaltunut olo. Arkipäivän ympäristön näkee siten aivan uudella tavalla. Luen kirjaa bussipysäkillä ja aina iltaisin. Toin sitä varten pienen lukulampun sänkyni viereen. Kirja on ollut paksu, mutta se on edennyt yllättävän hyvin. Ihanaa nauttia taas niistä asioista, jotka ennen olivat tärkeitä. Käsitöitä en vielä ole voinut aloittaa, koska poika tulisi ne "sotkemaan". Parempi, että huomioin lasta enemmän.

Saksan lähetystöstä ei ole tullut mitään vastausta viestiini, jossa kysyin miten voimme saada syntymätodistuksen tänne Suomeen Afrikasta. Soitin Suomen ulkoasianministeriöön, kun äitini antoi sen numeron ja kysyin heiltä apua. Sanoivat, että oman maan lähetystön pitäisi voida auttaa asiassa. He hoitaisivat sen, jos kyseessä olisi suomalainen. Miehellä on aikaa tammikuun loppuun 2009 asti. Eli elämme (ainkain minä) puolittaisessa pelossa.

Kelalta tuli uusi sairasvakuutuskortti. Saan lääkkeet korvattuna. Eikä siinä ollut edes määräaikaa.

Eilen katsoin televisiosta elokuvan Linnunradan käsikirja liftareille. Se oli elokuvateattereissa silloin kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan sitä yhdessä, mutta mies teki silloin oharit. Toisella kerralla katsottuna elokuva oli erittäin tylsä. Ainoa hauska elementti oli maanis-depressiivinen robotti. Itselläni ei kai koskaan ole ollut moista masennusta.