Lapsi pärjää päiväkodissa hyvin, kertoivat päiväkodin tädit. Tänään ruokana riisiä. Ainakin eilen poika söi riisiä kotona, joten voi olla, että päiväkodissakin.

Miehen veli ei saanutkaan syntymätodistusta kotimaassa. Joten ollaan jälleen tyhjän päällä. On epävarmaa saako passin lähetystöstä ilman mitään todistusta kansalaisuudesta vai voivatko ne hoitaa asian Saksan lähetystössä. Lähetystön virkailija lähetti e-mailin nopeasti ja sanoi, että miehen pitää mennä sinne kansalaisuuden tarkistamista varten. Mutta meillä ei ole varaa useaan matkaan. Mies on nyt luottavainen sen suhteen, että saisi uuden muukalaispassin ja oleskeluluvan ilman oman maansa passia. Maahanmuuttovirastostakin sanoivat, että tällaista voivat harkita. Ensi viikolla pitää ehkä mennä käymään lakimiehen luona ja kysyä, mitä hän on mieltä tästä asiasta. Mitä meidän pitää tehdä, jotta perhe pysyisi koossa samassa maassa?

Löysin netistä erään entisen ystävän kuvia. Afrikan matkoilta. Hän matkustelee Afrikkaan ja minä yritän pitää afrikkalaisen mieheni täällä Suomessa. Kovin ovat tiemme erilleen joutuneet. Samasta linkistä öytyi myös materiaalia ongelmallisesta lapsuuden perheestä. Melkein järkyttävää lukea hänen tarinointiaan sisarestaan. Ja tämä sisar on vielä samalla diagnoosilla kuin minä. Ehkä tuon tarinan luettuaan ymmärtää paremmin, miksi hän taannoin oli niin inhottava minua kohtaan, kun lähetin tekstiviestin kysyäkseni mitä tehdä, kun on tämä oleskelulupaongelma miehen kanssa. Ajattelin, että hän tietäisi, kun on tällaistenkin asioiden kanssa ollut tekemisissä. Outoa lukea tuntemansa ihmisen blogia, kun on tottunut vain toisiin bipoihin. Kuitenkin kun hän kertoo itsestään, en minä halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä.