Illalla luettiin pojan kanssa ohutta satukuvakirjaa. Hän seurasi jollain tavalla kirjaa ja sai kääntää sivuja. En usko, että paljonkaan sadun juonesta ymmärsi (siinä oli vanha elefantti ja pikku hiiri, jotka olivat ystäviä. Vanha elefantti tahtoi jo elefanttien hautausmaalle, mutta silta yli rotkon oli rikki. Pikku hiiri sen sitten hänelle korjasi, kun elefantti oli niin vanha ettei enää yksin jaksanut), mutta ainakin sadun lukeminen toimintamuotona tuli tutuksi. Ja poika halusi kääntää sivut itse. Hyvin se sujui. Ei tarvinnut äidin olla peloissaan, että tulee repeämiä aukeamille. Seuraavana iltana luetaan varmaan taas.

Lasta itketytti illalla kovasti, kun kakka ei ottanut tullakseen. Otettiin sitten vielä pottakin esille ja poika teki ensi pissinsä pottaan. Oli se riemullinen hetki. Kaupasta pitää viedä luumusosetta tuon kakka-asian vuoksi. Itseltä oli painoa pudonnut 0,2 kg maanantaista torstaihin. Eli ihan hyvää viikko vauhtia mennään, vaikka söin tänä aikana pehmisjäätelön ja miehen leipomaa valkoista leipää. Kalorimäärät muuten ovat niin pienet.

Meidän perhe katsoi levitetyllä sohvalla tv:stä Diiliä yhden ja saman peiton alla. Lapsi nukkui ja miehen kanssa jännitettiin kisailijoiden menestystä. Usein katsotaan televisiota yhdessä ja varsinkin uutisia. Onneksi nyt kesän aikana on kuitenkin lukeminenkin sujunut paremmin kuin muutamaan viime vuoteen. Jos tässä jossain vaiheessa vielä palaa teatteriharrastuksen pariin niin ihmehän se on. Olen pysytellyt erossa opiskeluajan, että ei sotke pasmoja. Eikä se teatteri enää ole niin tärkeä asia kuin joskus silloin kun toivoi siitä ammattia itselleen. Nyt vain seurailee lehdistä niitä ihmisiä, jotka alalla menestyvät ja jotka tunsi silloin joskus ennen. Eikä siitä tule edes yhtään surullinen tai kateellinen olotila.

Sitä ei voi sanoin kuvata miten paljon omaa lastaan rakastaa. Lapsen ympärille tämä elämä tästä muovautuu vaikka pikkulapsena häntä hoitikin enemmän isänsä kuin minä.