Lapsi tuntuu viihtyvän ihan hyvin päiväkodissa. Tänäänkin jäi sinne leikkimään, kun pistin jalkaan jarrusukat ja vein leikkihuoneeseen. Ei ollenkaan huomannut kun lähdin pois, kun oli kaverit ja leikkikalut esillä.

Eilen syötiin kotona mustikkaa ja siitä tuli katastrofi, kun lapsi pullautti kaiken suustaan ja mustikka levisi rinnuksille, housuille ja tuolille. Se oli vain ekstempore syöntijuttu, kun mikrossa sulatin itselleni viimevuotisia mustikoita ja lapsi tuli viereen ja tarjosin lusikalla hänelle. Isä oli kauhuissaan siitä, että suu, hampaat ja kieli meni siniseksi ja harmissaan kun kerroin, että mustikka ei lähde vaatteista millään pesussa. Tuli ukaasi, että mustikkaa saa syödä vain perjantaisin, koska mitä ne päiväkodissakin ajattelee, jos lapsi sinne menee sen näköisenä. Mies, ulkomaalainen kun on, ei ymmärrä, että kaikille suomalaisille on tuttu tuo mustikkasuu. Lapsi tykkää syödä sellaista kiinteää ruokaa, joka on pehmeää, kuten juuri nuo mustikat ja pehmeä nauhapasta.

Yliopistolla ruokaillessa sain juttuseuraksi hallinnonopiskelijan, joka on kiinnostunut filosofiasta. Hän on toiminut myös kunnanjohtajan tehtävissä. Keskustelimme kylmästä kesästä, mustaviinimarjoista ja filosofian opiskelusta. Olisin toivonut voivani istua yksin, mutta en onneksi tuntenut oloani vaivautuneeksi.

Miehen kielikurssi oil käynyt kasvitieteellisessä puutarhassa kasveja katsomassa. Outo ohjelma heillä, mutta ehkä ihan yleissivistävää kuitenkin. Päivät ovat ihmeellisen lyhyitä. Vain klo 9.00 - 13.00 välisenä aikana opetusta ja tämä 18.8.-19.12.08 välisenä aikana. Toivottavasti mies nyt kuitenkin jotain oppii suomen kielestä. Hänen ryhmässään on kuulema mukana Amerikasta suomalaisen vaimon mukana Suomeen mukaan tullut mies. Tuntenut Amerikassa monia miehen kansallisuuden ihmisiä.

Eilen illalla suihkussa käydessä iski jälleen passiahdistus. Jos miehen veli nyt lähettääkin syntymätodistuksen, niin onko meillä varaa kahteen Saksan matkaan, jotka pitää tehdä kun mies hakee passia ja kun hän sitten joutuu ilmeisesti sen sieltä myös hakemaan. Jos meillä ei ole rahaa, niin mistä sitä sitten saamme? Jos ei ole rahaa eikä passia niin voiko mies saada uuden ulkomaalaispassin? Katastrofi siitä tulee, jos minä, sairas ihminen joudun jäämään kaksin lapsen kanssa. Ei kai ole kenenkään etu, että lapselta isä vietäisiin pois? Kai lapsen etu ajaa muiden asioiden ohi? Tänään ahdistus kuitenkin vähän laantui, kun ei voi elää kuin yhtä päivää kerrallaan.

Kirjastossa huomasin, että heillä on pienemmille (0-3v) lapsille kirjoja myös. siellä on pahvikirjoja. Jos ne sopisivat paremmin kuin lukemani satukuvakirjat, joiden kuviakaan poika ei oikein viitsi katsoa. Lisäksi meidän pitää tehdä joku uusi aikataulu milloin lukea kirjaa, koska lapsi nukahtaa klo 20.30 - 21.00 välisenä aikana, kun aamulla pitää herätä päiväkotiin. Ennen lapsi nukahti joskus 23.00 - 1.00 välisenä aikana isän kanssa. Itselleni lainasin luettavaksi Günter Grassin Peltirumpu kirjan. En ole aivan varma olenko joskus hamassa menneisyydessäni tämän jo lukenut, mutta kyllä kirja toisenkin jos kolmannenkin lukukerran kyllä kestää. Ensimmäinen lause on hiottu hienoksi ja mukaansatempaavaksi.