Lapsen oli hankala herätä tänä aamuna. Olisi halunnut jäädä jatkamaan uniaan vielä, niin nukutti. Herättävä kuitenkin oli ja syötävä isän tekemää kaurapuuroa. Isä keittää sitä 10 min. puuroa n. 2-3 min., mutta kyllä siitä syötävää taitaa tulla. Sitten siihen sotketaan mukaan hedelmäsosetta ja maitoa. Päiväkodissa lapsi ei ollut syönyt kinkkukiusausta, kun on tottunut vain kaupan lastenruokiin. Toiset lapset syövät oikeaa kotiruokaa. Toiset lapset osaavat myös käydä potalla pissillä ja kakilla. Jopa pienemmät kuin meidän lapsi. Se vähän harmittaa äitiä, joka on tottunut perfektionismiin vähän joka asiassa. Tuntee olonsa jotenkin huonoksi äidiksi, kun lapsi ei tee niitä asioita, joita odotetaan.

Päiväkotiin mennessä kastuttiin kumpikin märiksi, lapsi ja minä. Lapselta pitikin sitten vaihtaa ensimmäiseksi kaikki vaatteet, kun märkiä olivat housut, sukkahousut, puserot. Ja minäkin kannan tätä kosteutta mukanani koko päivän. Oli minulla sateenvarjo, mutta ei se näköjään paljon auttanut. Ja rattaita oli hankala työntää yhdellä kädellä. Mentiin koko ajan tien puolelta toiselle. Ja päiväkodin lähellä on parkkipaikka. Sen läpi on mentävä. Ja parkkipaikka oli täynnä kuoppia ja ne täynnä vettä. Kengätkin siis tulivat ihan märiksi. Kurja matka. Sitten päiväkodissa opettaja sanoi siitä, kun lapsi ei syönyt ja se jäi harmittamaan. Meidän vikahan se on, kun ollaan purkkiruokia ja velliä tuttipullossa syötetty. No, kaipa poika siitä kuitenkin kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi mieheksi jahka se päivä koittaa.

Tuntuu jotenkin surulliselta jättää lapsi vieraiden ihmisten hoitoon koko päiväksi. Olisi niin kiva itsekin nähdä, miten se tulee toimeen toisten lasten kanssa. Eilen lapsi oli nukkunut hyvät pitkät päiväunet.

Lapsen kummi soitti ja onnitteli syntymäpäivän johdosta vähän myöhään nyt.