Entisen insinööripoikaystävän messenger tunnuksessa oli viesti:"Toivottavasti exän uusi AVIOMIES on järkevä ja vetää sitä akkaa turpiin." En tiedä tarkoittaako viesti minua vai ei, mutta sisältönsä puolesta kuitenkin järkyttävä ajatus. Varsinkin kun minäkin olen sitä turpiin vetämistä nähnyt elämässäni aika lailla. Lapsuuden kodissa oli perheväkivaltaa. En usko, että tuolla insinöörillä on kovin montaa exää ollut. Hän oli n. 1½ v. sitten siviilipalvelusta suorittaessaan joutunut masennuksen takia mielisairaalaan. Merkit viittaavat siihen, että on uusi reissu edessä, jos tuota rataa ajatukset menevät.  Silläkin kerralla se oli alkanut raivoamisesta ja johtanut laitoshoitoon. Ehkä alkoholin käytöllä on osuutta asiaan. Hänen isänsä oli alkoholisti. Luulin silloin seurustellessani olevani tekemisissä ihan kivan ja tavallisen miehen kanssa. Ja pahkat. Järkyttävä tuollainen toive. Varsinkin jos vihaa exää, jonka kanssa hän ei halua olla tekemisissä. Muutama viikko sitten ehdotin, että olisimme olleet ystäviä facebookissa. Se ei sopinut hänelle ja sanoi samaan syssyyn jotain outoa siitäkin, että olemme keskustelleet messengerissä. Tällä hetkellä olen vain helpottunut siitä, että olen päässyt eroon tuosta ihmisestä. Hän se eroa silloin monta vuotta sitten tahtoi ja minä suostuin, koska olin häntä pettänyt (mikä oli ensimmäinen kerta elämässäni). Kierroksissa oli silloin eräs "runoilija", johon olin ollut ihastunut jo ennen kuin tapasin hänet. Tämä runoilija oli samalla myös alkoholisti, joten mitään vakavampaa ei voinut sen päälle rakentaa. Ehkä hän muistutti minua vielä nuoruuden boheemista elämäntavasta. Meillä oli kirjoittajaryhmä, jonka puitteissa sitten vietin muutaman yön hänen luonaan ja hänen sängyssään. Tuo tuleva insinööriopiskelija tasapainotti elämäni normaaliksi, kun kohtasin tavallaan lapsuuteni, jota sävytti isän alkoholinkäyttö. Mutta enää tuon miehen ajatukset eivät ole normaalit. Olen iloinen, että olen valinnut tämän miehen ja tämän elämäntilanteen, vaikka tässäkin on omat ongelmansa. Luen vain tuota viestiä uudestaan ja ihmettelen, miten joku voi vihata toista noin paljon. Järkyttävää. En tahdo olla enää missään tekemisissä tuon miehen kanssa. Tekisi mieleni tehdä äärimmäinen päätelmä ja sanoa, että hän on hullu.
(Joistain omistakin teoistani suhteessa tuohon runoilijaan voisi vetää saman päätelmän: olen hullu.)
En missään nimessä tahdo asettua samalle viivalle ja olla tekemisissä hänen kanssaan, jos se on noin suuren vihan sävyttämää. En edes tahdo kysyä, että tarkoittaako hän minua. Tahdon vain vetäytyä pois ja olla tuntematta tuota ihmistä. Luulen, että hän on siinä pisteessä, että alkaa toteuttaa lapsuudessa näkemiään malleja, joita on sävyttänyt viha ja väkivalta. Hän ei usko että voisi löytää itselleen koskaan naista, vaimoa. Hän oli silloin seurustellessamme hyvä ja mukava mies. Mutta ei sitten enää, täytettyään 30 v. Niin, hän oli minua 8 vuotta nuorempi. Mieheni on minua 5 v. nuorempi.

Mies sai itselleen uuden vanhan talvitakin. Hänen ystävänsä oli lahjoittamassa takkiaan uudelle Afrikan tulokkaalle (hän tuli opiskelemaan). Uusi mies on pieni. Niinpä mieheni ehdotti ystävälleen, että tämä antaisi oman takkinsa hänelle ja mies oman kutistuneen takkinsa tälle pienelle uudelle tulokkaalle. Niinpä kirpputoritakkiin menneet rahat eivät menneet ihan hukkaan. Takit ovat lähes samanlaisia. Kielsin miestä, että hän ei saa tätä uutta takkia kyllä enää pesukoneeseen pistää. Mieheni on niin kotoutunut jo tähän Suomen ilmastoon, että vain nauroi, kun tämä uusi tulokas oli palellut ja sanonut, miten kylmä nyt syksyllä on. Mies vain kertoi tälle tulokkaalle, että talvella tulee olemaan vielä kylmempi. Eikä tässä olla vielä niitä -40 C pakkasiakaan ollut.