Luin Parnasson kylkiäisenä tulleen Suomen kuvalehden kahdessa päivässä kaiken läpi. Oikein ahmin senkin. Parnassosta piti soittaa asiakaspalveluun, kun se puhelimessa luvattiin minulle 5 nroa hintaan 23 € ja laskussa silti luki 28 €. Hinnaston mukaan tuo korkeampi hinta olisi ollut oikea, mutta koska minulle oli luvattu se halvammalla, niin myös saan sen sillä hinnalla. Kannatti pitää puolensa jälleen. Sitä en tiedä kuinka paljon asiakaspalveluun soittaminen maksoi. Tuskin sentään 5 €:a ja kysehän oli periaatteesta.

Lauantainakin piti lähteä kaupunkiin ostamaan hedelmiä, jotka kaapista loppuvat. Löytyy halpoja grapea, appelsiineja, omenaa, banaania. Lisäksi menen varmaan johonkin kahvilaan lukemaan kehityspsykologiaa. Kirja on mukana repussa. Tentti on perjantaina ja kirjasta on vajaa puolet lukematta. Aika helposti kirjoitettua asiaa. Yliopistosta parhain arvosana löytyy sosiologian cum laude-opinnoista. Muut (psykologia, teologia, filosofia, naistutkimus) ovat tasaista keskitasoa.

Aamulla poikanen herätti minut tulemalla sängyn luo Hölöpölö-kirjan kanssa. Ei hän kuitenkaan halunnut minun lukevan sitä, kun tuli vaan samalle tyynylle pitkälleen ja nautti siitä yhdessäolosta. Aamulla ei ollutkaan yhtään itkuja paitsi se, kun äiti ei huomannut vaan luki vain Suomen Kuvalehteä. Siitäkin itkusta päästiin sillä, että äiti otti poikasen sylinsä. Syli se vie aina yleensä itkun pois. Ja isän hassuttelut. Eilen katsoivat dvd-elokuvaa, joka oli tullut Afrikasta. Miehen veli oli lähettänyt musiikkia sisältävän levyn postissa Nigeriasta (mies ei ole itse Nigeriasta kotoisin kylläkään) ja se oli yoruban-kielellä. Oikein mukavaa musiikka. Videolla naiset pyörittivät peppuaan niin että hitaapaa hirvittää. Minä vaan vähän hötkyttelin polvia ja heiluttelin käsiä, että sain pojan mukaan tunnelmaan. Oma kirjan lukeminen ei ole oiken edennyt hyvin.