Vein lapsen aamulla päiväkotiin ja siellähän he olivat laulamassa lastenlauluja päiväkodin suuressa salissa. Uusi tilanne oli vähän vieras pojalle. Niinpä hän ei edes vilkuttanut minulle hei-heitä, kun hoitaja vei istumaan omalle paikalle. Itse olen ollut vähän laiska laulamaan lastenlauluja. Poika on pikemminkin musiikkikasvatuksena kuunnellut isän kanssa rap-musiikkia ja tanssinut sen tahtiin jo ihan pienestä pitäen. Onneksi ihan kaikki sanoista ei ole niin selvää. Siellähän lauletaan jopa "motherfucker", olen kuullut! Itse olen miettinyt enemmän sitä, millaisia kirjoja luen lapselle. Grimmin sadut ovat ehdottomia. Niitä ei saa enää kirjakaupasta ostettua, koska painokset ovat loppu, mutta ainakin täällä kaupunginkirjastossa niitä on monta kappaletta hyllyssä. Mummo osti pojalle dinosaurustarinavideon, mutta poika ei vielä ole kiinnostunut siitä. Huomattiin, että sehän saadaan sekä suomen että englannin kielelle!

Olen internetissä siirtynyt facebookiin ja siellähän on tavoitettavissa monia hyviä entisiä ystäviä joihin on kontakti kadonnut vuosien kuluessa. Tulin ihan pirteammälle tuulelle, kun tajusin, että on olemassa jo sosiaalinen verkosto Helsingissäkin, kunhan sen vain kaivaa esille. Ei tarvitse ystävyyttä aloittaa ihan nollapisteestä vaan ihmiset tuntevat minut jo entuudestaan. Vaikka onhan sitä muutostakin tapahtunut vuosien varrella. Mielestäni parempaan suuntaan. Olen nyt absolutisti ja keskittynyt perhe-elämään. Se teatteri on jäänyt ja kirjallisuus tullut tilalle.
1899963.jpg