Minulle tulee kotiin Niin&Näin filosofinen aikakauslehti, mutta olen huomannut etten jaksa lukea sitä kovinkaan tarkkaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että syy ei välttämättä ole minussa vaan lehdessä. Artikkelit ovat niin kaukana siitä, mikä on tärkeää minulle filosofiassa juuri nyt. Eli ne perusasiat ja niistä jauhaminen. Tänään surffailin vapaasti netissä ja laitoin googleen hakusanaksi Philosophy Magazines ja pum: löysin joukon verkkolehtiä, joita ei tarvitse edes kotiinsa tilata. Erittäin käytännöllistä ja kätevää. Voin nauttia näistä lehdistä ja niiden antimista sitten, kun minulla on kotikoneyhteys nettiin. Uskon, että tästä on hyötyä myös minulle filosofian opettajana. Huomaan, että nämä verkkolehtien englanninkieliset tekstit ovat suhteellisen helppoja minulle. Pääsen tiedon maailmaan niin kätevästi täältä.
1898626.jpg
Minusta tuntuu, että parhaiten ymmärrän sen, mitä filosofia todella on, kun paneudun siihen, kuinka opettaa filosofiaa. Eli filosofian didaktiikkaan. Minulla on vielä aukkokohtia oppiaineksen hallinnassa. En ole edes tutustunut filosofian opetussuunnitelmiin muuten kuin opetusharjoittelussa. Ja siinä viiteryhmänä olivat enimmäkseen kasvatustieteen opiskelijat. Erittäin vähän yhteiskuntatieteellisestä ketään. Nyt olen siirtynyt opinnoissa siihen vaiheeseen, että minun täytyy itse pystyä arvioimaan tietojen tarpeellisuus ja jopa niiden paikkansapitävyys. Tämä on varsin antoisa vaihe. Minulla on vastuuta enemmän kuin koskaan ennen. Ei kuitenkaan vielä niin paljon kuin opettajan ammatissa ollessa. Olen päättänyt, että siihen pystyn vaikka pohjalla on jonkin instanssin antama diagnoosi. Yliopisto ei ole koulu, jossa annettu tieto on faktaa. Yliopistossa tieto on sen verran abstraktilla tasolla, että se on suhteellista ja sillä on joku tietty näkökulma. Ilman tätä minkäänlainen tutkimus ei olisi mahdollista. Ei tutkimuksilla mitään automaattisesti tosia asioita saada selville.

Netti on kätevä tapa tuoda esille esim. tutkielmia. Luulen, että tulevaisuudessa paneudun enemmän netin kautta saatavaan filosofiaan. En ole opiskeluaikana kuulunut oikeastaan mihinkään yhteisöön. En myöskään ole käynyt kertaakaan opiskelijabileissä. Filosofiassakaan en ole oppinut mitään aukottomia faktoja. Ja ehkä tämä on oppialalle tyypillistäkin. OKL:ssä vielä kävin iltaisin kahvilla rock-baarissa yksin, mutta nykyisin siihenkään ei ole ollut tarvetta. Joskus voisi käydä kuuntelmassa jotain populäärimusiikkia kuten Kauko Röyhkää, mutta ei sinnekään tule mentyä, koska olisi hankala sellaisen keikan jälkeen päästä kotiin. Kaupungista on matkaa jotain 6 km, busseja ei enää silloin kulje, pyörällä ei viitsi kulkea ja taksi on liian kallis. Olen siis erakoitunut kotiini perheen kanssa. Tänään illalla menen kuitenkin kuuntelemaan luennon lapsen puheen kehittymisestä klo 18 - 19.30.