Sain loppuun Uusikylä - Atjosen Didaktiikan perusteet kirjan. Hyvä niin, sillä loppu alkoi jo maistua puulta. Tulostan muistiinpanot ja teen näistä oman mappinsa, joka on valmiina ohjaamaan opettajan töitä jahka niitä saan. Opettaja lehdessä oli, että uskonnon ja psykologian opettajia on liian paljon, mutta Niin&Näin - lehdessä -96 oli, että pätevistä filosofian opettajista on pula. Aika sitten näyttää onko minulla mahdollisuutta lukion lehtoriksi vai joudunko tyytymään päiväkotiin. Silloin kyllä pohdin sitä mahdollisuutta jatkaa draamapedagogiikan opintoja ja suorittaa varhaiskasvatuksen maisterin tutkinto. Nyt siirryin kuitenkin lukemaan filosofian didaktiikasta ja monet asiat alkavat elää päässäni. Oikein sellainen miellyttävä väristys menee päänahkaa pitkin. Ei ihan flow, jotenkin älyllisempi fiilis. Lainasin myös kirjoja lasten filsofian opetuksesta. G.B. Matthewsin kirjoittamia. Toinen nimi alueella on Lipman, mutta hänellä on jotain valmiita filosofian opettamisen ohjelmia peruskoululaisille, joten en niitä lainannut. En saa ahnehtia liikaa, täytyy tietää voimavaransa. Tästä Lipmannin ajattelusta on Hannu Juuso tehnyt väitöskirjankin. Se on näkyvillä netissä ja yliopiston kirjahyllyssä, mutta en lainannut sitä, ettei todella tule ahnehdittua liikaa. En vielä tiedä voinko käyttää näitä ajatuksia filosofiasta opinnäytetyöhöni. Sen tekemistä jatkan ensi viikolla.
1908645.jpg
Minusta tuntuu, että kun hallitsen oman oppiaineeni perusasiat voin itsekin kehittyä filosofoimaan. Akateemisessa filosofiassa minulle kiehtovinta on ollut löytää ajatus vaikeiden klassikkotekstien takana. Nyt minun kuitenkin täytyy tutustua nykyisiin filosofian julkaisuihin myös (lehtiin, joissa on artikkeleita).