Eilen olin jälleen yksin kotona muutaman tunnin ennen perheen takaisintuloa. Mutta tällä kertaa en nauttinut yksinolosta vaan odotin lapsen ja miehen kotiinsaapumista. No, sittenhän en kuitenkaan voinut lukea Parnasso-lehteä, jonka posti toi enkä lukea mitään muutakaan kirjaa, koska lapsi kaipasi huomiota. Yönsä lapsi nukkui minun vieressä vallaten koko sängyn itselleen.

Huomasin kyllästyneeni näihin suomalaisiin tosi-tv-ohjelmiin. Eilen katsoin puolella silmällä Idols-kisaa ja toivoin vain ohjelman loppuvan. En kuitenkaan sinä aikana voinut lukea lapsesta johtuen. Eikä mieskään oikein ymmärrä minun lukuhalujani. Jos luen viikonloppuisin hän kysyy, että onko tentti tulossa vai miksi vietän aikaani kirjan ääressä. Lukeminen on minulle tärkeää. Saan uusia näkökulmia maailmaan. Elän kirjojen maailmassa. Ja nykyisin olen vielä todella iloinen, että jaksan keskittyä lukemiseen, sillä kaikille bipolaareille se ei ole itsestäänselvyy. Lainasin kirjastosta Kay Redfied Jamisonin kirjan Levoton mieli, maanis-depressiivisen psykologin muistelmat. Mielenkiintoinen näkökulma, sillä hän itse on psykologi ja sairastaa kuitenkin bipolaarisuutta.Oma elämäni on kuitenkin tällä hetkellä niin tasaista ja rauhallista, että en tätä sairauttani huomaa muuten kuin silloin kun lääkekaappi alkaa olla tyhjä ja pitää uusia resepti. Kuten nyt. Vein reseptin eilen uusittavaksi ja saan sen takaisin ensi tiistaine. Lääkkeet riittävät nippa-nappa. Joudun ehkä ottamaan 600 mg:n sijasta 575 mg, että saan lääkkeet riittämään tiistaiksi asti.

Meille on nyt parina päivänä tullut maakuntalehti kotiin postin mukana vaikka sitä ei ole meille tilattu. Ilmeisesti joku näytelehtihomma. Siitä ei vain ole mitään hyötyä, sillä luen maakuntalehden yliopistolla.