No nyt kolahti tutkimus. Olen ollut tänään yliopistolla klo 9.20 - 18.00 välisen ajan. Toki sinä aikana luin läpi seuraamani blogit, luin kirjastossa Hesarin ja maakuntalehden, söin. Sitten olen kerrannut varhaiskasvatusasiaa ja lukenut draamakasvatusta käsittelevää asiaa. Olen energisen innostunut, sillä nyt tajuan kirjoitukset paremmin opiskeltuani oikeasti muutakin kuin kasvatustiedettä (siis  myös filosofiaa, psykologiaa, naistutkimusta, teologiaa, sosiologiaa) ja saatuani opettajan pätevyyden. Olen myös suorittanut osan draamapedagogiikan opinnoista Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Perusopinnoista on suorittamatta vain yksi opintosuoritus. Minun ehkä pitäisi ottaa asiasta selvää, mutta olenko sitten pätevä opettamaan myös draamaa/ilmaisukasvatusta, jos suorittaisin draamapedagogiikasta aineopinnot? Tätä silmällä pitäen hyödyn tutkimuskirjallisuuden tarkasta lukemisesta, vaikka se ei suoranaisesti käsittelekään pienten (siis alle 6 v.) lasten kanssa tehtävää draamaa. Olen myös toiminut yhden vuoden lasten- ja nuorten teatteriryhmien opettajana oman kotikaupunkini kansalaisopistossa ja tykkäsin siitä kovasti. Sen kokemuksen vuoksi sitten arvelinkin, että opettaminen voisi olla minun juttuni. No, koulussa joudutaan sitten seuraamaan opetussuunnitelmaa, mikä on toisaalta hyvä asia rajaamaan sisältöaluetta lukuaineissa. Ja filosofia, psykologia ja uskonto ovat mielenkiintoisia alueita. Mieluilen sinne äidinkielen ja kirjallisuuden puolellekin, mutta se johtuu siitä, että omat vapaa-ajan harrastejutut painottuvat kirjallisuuden puolelle ja yleensä äidinkielen opettajat huolehtivat tuosta draamasta. Mutta jos on pätevää? Ja nyt tekee mieli jo huutaa Wau! Minusta on mahdollista tulla pätevä!
Nyt ei pelota edes mikään sairaus. Minä olen ollut koko ikäni jollain tavalla luova (kirjoittaminen, teatteri, musiikki) ja tottunut näihin sykleihin. Sitten vaan synnytyssairaalassa lyötiin leima "Ei-Normaali" ja sen jälkeen olen ollut 2 vuotta television vanki ja nukkunut lääkkeiden takia paljon. Nyt on aika palata entiseen. Toki muistan se, että taustalla on mieli, joka SAATTAA vinksahtaa väärään suuntaan. Vielä en tiedä, kuka ystävistä olisi sellainen, joka voisi huomauttaa asiasta silloin kun ollaan todella vaarallisilla vesillä oikeasti kun aivokemiat eivät enää pelaa ja ollaan eikä vain vähän väärään suuntaan kallellaan sen suhteen, mitä ympäristö ja yhteiskunta meiltä vaativat. Vahinko, että en koskaan päässyt sinne teatterikorkeakouluun se oli unelma ja haave. Toisaalta tunnen myös toisia luovia ihmisiä, jotka ovat myös sairastuneet eikä heidän luovat teoksensa ole enää mitään kovin hyviä ja laadukkaita. Siis etsiä se kultainen keskitie. Ammatti, pätevyys ja intohimo, joka synnyttää energiaa.
1908631.jpg

Kohta on aika nauttia työnsä hedelmistä. Ihanaa!