Viikonlopun yli oli äitini meillä käymässä. Hän osti minulle termospullon, jotta minun ei tarvitse yliopistolla ostaa kallista kahvia kahviosta. Minä opastin hänet lukemaan yhtä perinteentutkimuksen gradua, johon häntä oli haastateltu. Se käsitteli grillitappeluja. Äitini osasi pienen opastuksen jälkeen käyttää gradunlukukonetta ihan itsenäisesti. Minä sain sen ajan etsiä kirjoja itselleni. Viime viikon menestyksen jälkeen - eli tentti 5 ja opettajan pedagogiset opinnot olen innostunut loppuopiskelustani. Kokonaisarviointi on jokaisessa 3/5 (paitsi sosiologian aineopinnoissa 4/5) ja se vähän ärsyttää minua, sillä tiedän parempaakin pystyväni. Siksi tahdon yrittää saada nyt lastentarhanopettajan opinnäytetyöstäni hyvän jota kehtaa esitellä, ja josta on hyötyä oman kehittymisen kannalta. Väläytin päähäni jo suunnitelmaa siitä, että voisi jatkaa varhaiskasvatuksen maisteriksi Helsingissä ja sitten jos pääsisi siitä tekemään väitöskirjaa. Aihe ainakin kiinnostaisi. Kertaan tässä muun ohella varhaiskasvatuksen pedagogiikka, sillä siitä en ymmärtänyt juurikaan mitään, kun pitäisi yhdistää teoria ja käytäntö. Lisäksi lainasin kirjallisuusluettolossa olleen kirjan didaktiikasta, siis lukiota varten. Opettajan pedagogiset pitivät sisällään niin paljon omaa pohdintaa ja niin vähän teoriatietoa, että oman itseluottamuksen takia on syytä kerrata asioita. Että on varmemmalla pohjalla sen kanssa mitä tekee.

Olin viime viikon niin täynnä energiaa, että pelkäsin sen menevän jo hypon puolelle. Siinä ei sinänsä mitään vikaa, koska huomio kiintyi ihan oikeisiin asioihin ja sain aikaan lopputulosta. Ainoa pelottava asia oli se, että jos seurauksena on jonkinlainen masennus sitten kuitenkin.

Päivät kuluvat niin nopeaan, että pelottaa. Kohta on aika käsillä sille kun miehen oleskelulupa päättyy. Ei varmaan tarvitse sanoa, että pelottaa, mutta yritän psyykata itseäni siihen, että jos huonosti käy niin me pojan kanssa kuitenkin pärjätään, kun hän on päiväkodissa.