Aivan valtavan väsynyt olotila. Olin keskustelemassa 1½ h lastentarhanopettajan kanssa lapsen kasvatuksesta päiväkodilla. Nyt olo on niin nuutunut, että pelkään tämän menevän masennuksen puolelle pian. En saanut kerrotuksi päiväkodin väelle, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. En vaan voinut. Lapsella menee hyvin ja hän on kuulema enemmän seurailija. Nauravan luonteensa lapsi on perinyt isältään, seurailun minulta. Tämä olo on niin totaalisen vastakkainen kuin mitä viime viikolla oli. Silloin olin täynnä energiaa ja täysin flow. Nyt varmaan täytyy pakottaa itsensä lukemaan kirja lasten taidekasvatuksesta.

Eilen luin kirjoituksia vanhoilta levykkeiltä. Runot menivät jossain vaiheessa ihan sekaviksi. Tuli mieleen, että miten paljon se kirjoittaminen sitten verotti opiskelusta? Myöhästyivätkö opinnot sen takia? Kun muuten pidin itseni erossa teatteriharrastuksesta, että tulee paremmin opiskeltua. Lisäksi runoja lukiessa tuli niin vahvasti mieleen, että olen kaikessa vain keskinkertainen. Enemmän kertovat tekstit olivat sitten paremmin kertomassa sen ajan mielialoista. Ne olivat ymmärrettävämpiä eivätkä edes niin paljon täynnä uhoa. En ehtinyt kuin katsoa läpi sen mitä oli tietokoneella ja puolet ensimmäsiestä levykkeestä. levykkeitä on useampi kymmen. Siinäpä sitä onkin illaksi puuhaa.

Eilen lisäksi kävin läpi muistiinpanolaatikoita. Joistain muistiinpanoista tuli paha olo sen vuoksi, että on pitänyt opiskella jotain sellaista, mistä ei oikeasti välitä. Esim. organisaatiopsykologia. Kaivoin esiin draamaa käsittelevät muistiinpanot ja päiväkotiharjoittelujutut. Kävin myös läpi työpöydälle kerääntyneen kasan ja selvittelin paperit uuteen uskoon. Tuli olo kuin olisi tehnyt joulusiivousta. Edes Frasieria en televisiosta katsonut. Enkä sitten mitään muutakaan.