Lapsi pistettiin eilen nukkumaan minun viereeni. Oli ihanaa saada se pieni kuorsaava poika vierelleen. Tuli muistumia siitä, miten lapsi kohdussa kutitteli minua sisältäpäin. Ja nyt se jo on elävä oma itsenäinen ihminen. Oli kuin se rakkaus, jota aina on toivonut elämäänsä olisi vihdoin tullut käsinkosketeltavaksi. Minä rakastan lasta ja tiedän, että lapsen rakkaus on sitä kaikista ehdottominta. Muistan itse kuinka rakastin vanhempiani silloin kun olin lapsi. Se on jotain sellaista, mitä ei tarvitse epäillä.

Miehellä ja minulla on erilainen kasvatusote. Mies on enemmän auktoriteetti ja pitää kuria ja rajoja. Minä olen enemmän lapsilähtöinen. Jos lapsi rupeaa itkemään kun tullaan kotiin ja olen riisumassa häneltä vaatteita, niin en ota sitten vielä päiväkotivaatteita pois, koska ei ole perusteltua syytä siihen. Vaatteet eivät mene likaiseksi eivätkä ne ole vaaralliset. Vähän aikaa kun odotetaan, että lapsi taas oloutuu kotona olemiseen niin voidaan kokeilla sitä vaatteiden vaihtamista uudelleen. Tai kun olen kuorimassa perunoita niin lapsi osoittaa mielenkiintoa perunaa kohtaan ja itkee osoittaakseen haluvansa perunan itselleen niin sitten minä annan perunan ja annan lapsen tutustua siihen. Siinä vaiheessa kun poika sitten alkaa miltei järsiä kuorellista raakaa perunaa niin vaihdetaan se leipäpalaan. Kun näin olen tunnistanut oman kasvattajanlaatuni, niin minun on helpompi mieltää se, että minä pärjään lapsen kanssa myös yksin. On tietenkin helpompi kun on toinen ihminen jakamassa sitä vastuuta. Mutta en enää tunne sitä pakokauhua ajatukseen, että jäisin yksin lapsen kanssa.

Tilille oli tullut rahaa kaupungin kassasta. Siis sosiaalitoimistosta. Mutta sitä oli tullut niin vähän, että ihmettelen millainen se niiden päätös oikein on ollut. Ihan pelottaa, että miten me pärjätään näin vähällä. Miehelle tulee tietenkin nyt työttömyyskorvaus ja siihen päälle vielä ylläpitokorvaus, kun hän on kielikurssilla. Eilen hänellä ei ollut kurssia, koska oli muslimien uusi vuosi ja suuri osa kielikurssilla olijoista on somaleita. Vapaa päivänään mies siivosi asunnossa ja laittoi roikkumaan ilmapalloja, jotka olivat lapsesta oikein hauskoja ja mielenkiintoisia. Yksi pallo piti pojalle antaa ja hän sitten sen n. 3 h:n leikkimisen jälkeen rikkoi.

Odotan Parnasso-lehteä. Sen pitäisi tulla postissa tänään (kun ilmestymispäivä on 2.10.08)