Eilen siis meni kotiin vasta klo 19.30. Mies jo soitteli perään, että aionko olla kaupungilla yötäkin. No en aikonut, jumiuduin vain niin kovin mielenkiintoisten kirjojen pariin yliopistolle. Mies uhaksi, että kun hänellä on nyt syysloma, niin hän ei aio laittaa lasta valmiiksi aamulla tarhaan lähtemään. Mutta kuinkas kävi? Mies sittenkin nousee sängystä, tekee puuron, panee vaatteet päälle ja vielä kantaa rattaat alakertaan, että meidän on siitä helppo jatkaa eteenpäin päiväkodille. Bussipysäkillä lapsi ryhtyi itkemään, kun ei olisi tahtonut istua rattaissa. Vastapuolella katua kulki humalainen pariskunta. Ensin n. 25 v. nainen huuteli itkun kuullessaan, että pitääkö kutsua ambulanssi, vai mikä hätä on. Sitten kun hän näki, että poika on tummaihoinen alkoi huuto:"Pitääkö tulla hakkaamaan? Saatanan neekeri, pitääkö tulla hakkaamaan?" Ensin minua hieman pelotti tuo väkivallalla uhkailu, sillä ne olivat sen oloisia, että lyöminen ei ollenkaan ole vierasta. Sitten kun nainen (tyttö?) sanoi lastani neekeriksi tuli päälle viha. Ensimmäistä kertaa törmättiin rasismiin. Siis huudella tuollaista pienelle 2 vuotiaalle pojalle. Onneksi poika itse ei vielä ymmärtänyt mistä oli kyse. Onneksi jatkoivat matkaansa ja hävisivät meidän näköpiiristä. Jos tuollaiseen törmäisi sillä tavalla että saisi tekijät kiinni niin varmaan haluaisin aloittaa sellaisen prosessin, että saisivat jonkun syytteen. Kun vain tietäisi mitä rangaistuksia siitä on. Aikuiselle ihmiselle rasistinen huutelu on jotenkin pienempi paha. Mutta pienelle lapselle? Ja humalassa klo 8.15 tiistai-aamuna? Normaalisti meidän asuinseutu on ihan rauhallista aluetta lapsiperheitä ja sen sellaista. Naapurikaupunginosassa on enemmän alkoholisteja, narkkareita ja rikollisia. Meidän asuinseudulle on jonnekin perustettu juuri nyt tällä viikolla alkoholistiparantola tai vastaava. Saattoikohan olla nyt, että nämä olivat sieltä tulossa tai sinne menossa? Jep, kyllä vain lapsi tarvitsee perustakseen vahvan identiteetin, jotta tyhmien ongelmaisten nälviminen ei satuttaisi niin kovin.

Kotona näkee, että lapsi on selvästi oppinut uusia asioita päiväkodissa. Poika söi mummon keittämää vispipuuroa (tehty mummon keräämistä puolukoista) itse lusikalla ja viimein lusikka meni oikein päin suuhun. Tätä on odotettu jo kauan! Lisäksi lapsi tuli WC:hen ja omatoimisesti halusi mennä istumaan potalle, koska sellaiseen on päiväkodissa jo tottunut. Pissaa tai kakkaa ei tullut, mutta hyvä kun tahtoi istua silti. Pienemmät lapset siellä päiväkodissa jo osaavat olla kuivin vaipoin ja pissata vaan potalle. Mutta niin vaan meidänkin lapsi kehittyy. Eilen poika toi kuvakirjan minun luo ja niin me sitten nimettiin siitä esineitä. Oli autoa, veturia, kastelukannua ja sun mitä muuta vielä. Joitakin sanoja lapsi toisti perässä ja sitten osoitti samat esineet viereisen sivun isommasta kuvasta. Joten kyllä pojalla ajattelutoimintaa on!  Kognitiivinen kehitys on huimaa. Hän myös ymmärtää monia ohjeita ja toimii niiden mukaan, vaikka oma kieli on vielä lapsenkieltä. Viikonlopun aikana mummo näytti miten lehmää lypsetään ja sekös sitten oli hauskaa kun poika huiski käsillä ja suhisi siihen perään samalla tavalla kuin mitä mummo teki. Perinnekasvatusta nääs.

Ilmoittauduin läänintaidetoimikunnan järjestämälle ilmaiselle 3 päivän nukketeatterikurssille (josta saa myös todistuksen...). Se pidetään marraskuussa. Vähän oudoksuttaa ajatus, että myös tanssitaan ja paneudutaan liikeilmaisuun, sillä se on nyt tämän 113 kg:n kanssa vähän hankalaa. Mutta onneksi mahduin vielä kurssille. Siis että kurssille otetaan 15 henkilöä, ei se koosta nyt ollut kiinni...
1898626.jpg
"Kriitikkoa on tapana haukkua epäonnistuneeksi taiteilijaksi, mutta taiteilijaa ei haukuta epäonnistuneeksi ihmiseksi" - Parnasso 5/2008 -

Lainasin kirjan luovasta kirjoittamisesta, mutta nyt päässä pyörivät vain varhaiskasvatuksen asiat, kun olen niitä pari päivää kertaillut. "Perushoito, leikki, työkasvatus, opetus..." ja siinä jossain välissä se draamakasvatus, eli olen jotain saanut tehtyä teoriaosaan. Noista vanhoista tenttikirjoista tekisi mieli raakata punakynällä jotain asioita pois, koska niissä on niin aikuisen näkökulma taas. Naistutkimukseen tein naistutkimuksen tieteenfilosofian 1 ov:n joskus. Siinä piti valita teksti, jonka luki kriittisesti ja sen jälkeen esitti tekstistä sen kritiikin. Eli suomeksi sanottuna piti osoittaa argumentti (väite) vääräksi. Tehtävä onnistui hyvin. Sain siitä täydet pisteet. Samalla kurssilla oli eräs aikuisopiskelija, entinen kätilö. Hän suoritti hallinnon alan opintoja eikä saanut läheskään yhtä hyvää arvosanaa. Ja nyt tämä opintonsa hirveän nopeasti tehnyt nainen on tehnyt jo väitöskirjan ja on tohtori. Pistää miettimään onko minulla jotain potentiaalia, jota en käytä. Minua ei ehkä niin kauheasti houkuta käytännön työ, mutta olisiko minusta tutkijaksi? Kun toisaalta en usko, että yliopisto työyhteisönä on kovinkaan mielenkiintoinen ja rauhallinen työympäristön. Selkäänpuukottamisista ja kompastuttamisista on ollut juttua. Enkä usko, että sisäinen vireeni kestäisi niin pitkälle. Ehkä varhaiskasvatuksen maisteriksi. Nythän minusta tulee vain kandi. Toisaalta, pitäähän tämäkin nyt saada alta pois.

"Juon teeni
ja sanon
hmm hmm."
-Jack Kerouac-

Tänään onkin sellainen päivä, että minun täytyy hakea lapsi päiväkodista, kun normaalisti sen tekee mies. On miehen syysloma ja ulkona sataa vettä. Mies ei siis halua lähteä kodista ulos, vaikka hänellä on minun kuukausikorttini. Kortista näkee, että sen haltijan pitäisi olla nainen. Silti bussikuskit antavat hänen kulkea sillä vaikka muuten he kyllä estävät kaikki muut ihmiset vaikka he olisivat ulkomaalaisia.