Eilen olin nukketeatterikurssilla. Se kesti 2 h sen jälkeen kun olimme ensin katsoneet 30 min mittaisen nukketeatteriesityksen. Kyse oli nyt välineteatteriin tutustumisesta. Ensin vähän lämmiteltiin ja toki se hiukan kävi tottumattomiin lihaksiin vähän kipeää ja vatsa oli tiellä, mutta ihan kivasti siitä selvittiin, koska kysehän ei ollut mistään urheilusuorituksesta. Ja oli siellä mukana ainakin yksi yhtä iso nainen kuin minä. Niin, paikalla oli vain naisia ja vain opettajamme oli mies. Tehtiin myös esineimprovisaatiota. Ihan uusia juttuja minulle. Harjoitukset olivat ihan kivoja ja bussille kiiruhtaessa mieleni oli hyvin virkistynyt. Kiire oli jopa sellainen, että unohdin esityspaikalle seuraavan kerran ennakkomateriaalin. Lähetin siitä sähköpostia läänintaiteilijalle. Seuraava sessio on viikon kuluttua viikonloppuna. Silloin tutustutaan dramaturgiaan. Kysehän on taidetoimikunnan järjestämästä ilmaisesta kurssista.

Tänään yliopistolla eräs tuntemani draaman harrastaja tuli pauhaamaan takanani istuvalle tytölle, kuinka hänellä ei ole laisinkaan mahdollisuutta tehdä draamaa täällä pikkuisessa kaupungissa. Ja juuri tämä draaman tekeminen on se, mitä hän nimenomaan haluaa tehdä. Lähtiessään hän huomasi minut ja vaihtoi muutaman sanan. Tunnen hänet siitä, kun muutama vuosi sitten tehtiin yhdessä proggis, jossa hän tanssi ja minä lausuin runoa. Tanssin läänintaiteilija oli paikalla ja kehui ääntäni. (Sitä yleensä kehutaan. Joo, ei vaan puhelinmyynnissä asiakkaat tehneet niin....) Tällä kerralla tämä nainen näki työpöydälläni draamakirjan ja sanoi lukeneensa sen. Kerroin tekeväni tutkimusta liittyen päiväkodin draamakasvatukseen. Hän kertoi, että hänelle ei riitä, jos hän katsoo, hänen täytyy päästä tekemään "Mutta jos se sinulle riittää..." sanoi hän ja lähti kiireellä pois. Hän nyt ei oikein ymmärtänyt tilaisuutta: siinä on hän, joka haluaa tehdä ja tässä minä, joka haluan laittaa ihmiset tekemään. Mutta ainoa mitä hän näki, oli että HÄN ei pääse tekemään, eikä ollenkaan ymmärtänyt, että tässähän voitaisiin yhdistää voimavarat. Ehei, hän oli nyt vaan päättänyt omaksua uhrin roolin. Se sitten hän olkoon.

Eilen olin miltei tilaamassa www.amazon.com::ista Viola Spolinin kirjan improvisaatioteatteriharjoituksista. Se olisi maksanut n. 8 $, mutta siihen olisi tullut vielä päälle 13$ käsittelykuluja, joten jätin tilauksen kesken. Tänään lainasin kirjastosta Judith Westonin kirjan Näyttelijän ohjaaminen, joka kuuluu draamapedagogiikan aineopintojen kirjallisuuteen. Jos esim. Helsinkiin muuton jälkeen voisin siellä tehdä draamapedagogiikan aineopinnot Jyväskylän avoimeen yliopistoon, niin minulla olisi myös lukion ilmaisutaidon opettajan pätevyys!!