Olin eilen Citykirkossa kuuntelemassa Håkan ja Pia Westergårdin saarnatilaisuuden. Se nainen vain istui eturivissä punaisessa nahkatakissa, eikä puhunut koko tilaisuuden aikana mitään. Ylistyslaulujen aikana seisottiin ja taputettiin, huojuttiin eli puolittain tanssittiin. Jotkut nostivat kätensä ylös. Saarnaaja kertoi liituraitatakissa kuinka taivaassa on kultainen lattia ja portinpielissä helmiä. Hän motivoi kansaa antamaan lahjansa eli kolehdin. Omasta rahasta kiinnipitäimen on saatanan vallassa olemista ja mammonan palvontaa. Kävin viemässä 50 snt astiaan, joka oli täynnä paperirahaa. Joku laitapuolen kulkija, mies, joka oli lievässä humalatilassa koetti napata astiasta rahaa itselleen, mutta saarnaaja huomasi sen. En ihmettele, jos mieheni on viihtynyt tämän kirkon jumalanpalveluksissa, koska tuo tanssiminen ja laulaminen on enemmän sitä, mitä on Afrikassa ollut. Itse viihdyn paremmin ev.lut.kirkon tilaisuuksissa. Ei ole rahastamisen makua ja puheetkin ovat asiallisia ilman mitään paatosta. Viime viikolla kuuntelin Radio Dein lähetyksessä tilaisuutta Nokia Missiosta (http://tampere.nokiamissio.fi/) ja voi ei, heti nousi niskakarvat ylös. Huutoa ja paatosta ilman varsinaista mitään sanomaa. Malli napattu amerikkalaisilta saarnaajilta. Onnekseni voin vain todeta, että onneksi kukaan ei voi virallisesti ruveta tarkistamaan uskooko uskonnon opettaja Jeesukseen/Jumalaan vai ei. Opettajahan voi olla jopa eronnut kirkosta. Vain se painaa, onko ne teologian opinnot tehty vai ei.

Tänään olen tuntenut oloni todella tyhmäksi. Aamulla piti päiväkodilta kiiruhtaa mielenterveystoimistoon kun oli viime viikolta siirtynyt aika nyt. Pyysin että saisin jonkinlaisen asiakirjan sairaudestani maahanmuuttovirastolle, kun miehen passi pitää palauttaa sinne tammikuun loppuun mennessä. Jos se auttaisi asiaan, että en tule pärjäämään kahdestaan lapsen kanssa, jos oireilu yllättää minut.