Lääkärillä käynti tänään oli yllättävän helppoa. En jännittänyt sitä niin paljon kuin edellisellä kerralla. Sain myös katsottavaksi edellisen kerran lausunnon Kelaa varten. Se oli ihan asiaa. Ei mitään, mikä olisi ollut valhetta mielestäni. Mielialaan vaikutti kevään tapaamiskerralla ehkä myös se, että keväällä en ollut ihan näin varma, että opiskeluasiat sujuvat. Taka-alalla oli se käsitys, että lääkitys on vaikuttanut jotenkin opiskelukykyyn. Nyt se on poissa, kun olen ollut energinen opinnäytetyön tekemisen kanssa. Luulen, että se heijastui nyt puhumiseenkin. Edelliskerran lausunnossa oli, että olin vähän jähmeä ja hidas. Sekin oli varmaan totta. Tämän  kerran lausunnon lääkäri lähettää kotiin ja saan sen Maahanmuuttoviraston papereihin.

Ravitsemusterapeutin luona paino on ollut 4.6.08 120 kg. Ja nyt kun on 13.11.08 paino on 110.4 kg. Minulla on edelleen läskihousut, jotka löysin kaapista. Ne alkavat käydä suuriksi. En pidä mitään tavoitteita. Olen vain aina iloinen, kun puntari näyttää, että on mennyt edes se minimi 0.2 kg, minkä vaaka näyttää. En edes laske kaloreita joita syön vaan ravitsemusterapeutti laski kalorit ruokapäiväkirjan mukaan ja se näytti hyvältä silloin. Sen mukaan olen nytkin sitten syönyt. Kaupassa toki katson aina uusien tuotteiden kalorimäärät ja jätän ostamatta, jos on liian paljon. Lisäksi yliopiostolla katson, että mitä kalorimäärät näyttävät ja valitsen sen vähäkalorisen vaihtoehdon. Mutta muuten en ole edes kunnollista nälkää nähnyt laihtumisen puolesta. Tämä menee hyvin näin, kun ei ole enää lääke sitä nälkää aiheuttamassa.

Apteekista sain hyvät lääkkeet flunssaan. Ostin särkylääkettä kun päätä särkee ja se on myös flunsssan oireisiin. Lisäksi ostin nenäsumutetta, että nenä pysyisi hengityskelpoisena. Ja se sumute todellakin auttaa. Ihanaa.