Tänä aamuna paino oli 111,2 kg eli 0,4 kg vähemmän kuin eilen, mutta 1,2 kg enemmän kuin mitä se nyt alimmillaan oli. Maanantaina on käynti ravitsemusterapeutin luona ja punnitus taas. Joulutorttujen syöminen loppui nyt heti, koska juuri ne saivat tuon painon jojottelemaan tällä tavalla. Tänänä söin yliopistolla linssikeittoa, jossa oli paljon kasviksia. 45 kcal / 100 g.  Aianakin päivän kasvisten määrä on täynnä, se 500 g, jota suositellaan. Ihmettelen sitä, että tuntemani kasvissyöjät eivät kyllä ole mitään hoikkia tyttöjä. Eilen syötiin kotona miehen ostama halppispakastepizza. Elän toivossa, että täm väliaikainen turvotus nyt nopeasti lähtisi pois ja päästäisiin sille samalle tielle, jolla ollaan jo n. ½ vuotta oltu. Eli laihtumiseen.

Mies ei suostu lähtemään kanssani päiväkodin iltajuhliin. Yritin houkutella häntä sanomalla, että pojan päiväkotiryhmä esiintyy, mutta mies vain vetoaa väsymykseen ja siihen, että aikoo iltapäivällä nukkua kotona. Pitää vaan mennä yksin. Tulee aika pitkä ilta, kun joudutaan odottelemaan linja-autoja, mutta kyllähän nyt pojan pitää päästä esiintymään. Itse olin ensimmäistä kertaa näyttämöllä aikuisten teatteriryhmässä 5 vuotiaana. Isäni oli innostunut harrastajateatterista, olisipa halunnut ammattiteatteriin jos jostain olisi saanut pestin. Minun piti silloin harjoituksissa itkeä ja sanoa joku nimi. Oltiin evakkolapsia. Hyvin tajusin sen tarinan, josta näytelmässä kerrottiin vaan se itkun teeskenteleminen oli vähän vaikeaa. Lopulta kun isäni puhutti minut sen tekemään ohjaaja luopuikin koko ideasta eikä tarvinnutkaan itkeä. Itse en ollut koskaan päiväkodissa. Seurakunnan kerhossa kävin kerran viikossa puoli päivää, jotta minulla olisi ollut joku suhde ikäisiini lapsiin. Vanhempani olivat yrittäjiä, joten meillä oli työn lomassa aikaa olla yhdessä.