Elämä tuntuu nyt taas olevan niin tasaista ja normaalia, että ei voi odottaa paljon mitään. Päivittäiset rutiinit ja rituaalit toistuvat varmoina ja todellisuutta ylläpitävinä. Aamulla on lapsen vieminen päiväkotiin. Sitten on työskentely yliopistolla opinnäytetöiden parissa. Sitten iltapäivällä ehkä kaupan kautta kotiin. Eilen meillä ei onneksi syöty iltapäivällä mitään, koska viime viikolla syötiin ihan liikaa. Niinpä paino oli sunnuntaina 110,8 kg, kun se edellisviikolla käväisi jo 109,8 kg:ssä. Ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Iltaisin juon kahvin sijaan teetä, johon pistän keinomakeutusta ja oikean sitruunan mehua. Aamuisin juon kahvin, jossa on suurinpiirtein puolet maitoa, enkä enää kovinkaan paljon pidä siitä. Lapsi ei anna kotona lukea kirjoja, mutta tv:n katselu onnistuu.

Joululahjat olen tehnyt. Sukkia ja parit kintaat, jotka annan kummeille. Äidilleni teetämme kupin, jossa on pojan kuva. Jouluvalot ovat kauniit aamulla ja ehkä tämän kaamosajankin kestää, kun tietää, että se kestää vain noin kuukauden. Aamulla oli jo aika pimeää ja katulamput sammuivat myöhemmin kuin eilen.

Olen lukemassa Katri Lipsomin kirjaa Kosmonautti, mutta minun pitää palauttaa se nyt kirjastoon ennen kuin olen lopussa, sillä siitä on varauksia. Aluksi ajattelin, että en lue sitä, mutta sitten näin kirjan aamu-tv:n esittelyssä ja mielenkiintoni heräsi. Onhan se lisäksi voittanut jo jonkun kirjapalkinnon ja on lisäksi Finlandia ehdokas. Ja alun perusteella kirja onkin sangen mielenkiintoinen. Toinen kirja hyllyssä odottamassa on Nobel palkitun Jean-Marie Gustave Le Clézion kirjoittama kirja Kaupunki nimeltä Onithsa. Populäärimusiikkia Vittulanjängältä-dvd:n sain katsottua myös. Jouduin katsomaan sen kaksi kertaa peräkkäin, kun ensimmäisellä kerralla oli hankaluuksia dvd-levyn kanssa. Kirjaston levyt ovat aika kuluneita. Ehkä vuokraan Filmtownista elokuvan Hancock, kun se on tässä kuussa vain 3 €. Lisäksi käyn perjantaina ostamassa jotain kivaa itselleni Body Shopista, kun sieltä saa silloin 20 % alennuksen. Todennäköisesti päädyn hamppukäsivoiteeseen. Ives Rocherilta käyn ostamassa shampoota saadakseni ostokseen kuuluvan kylkiäisen, "10 säihkyvää koristeprismaa". Lapsen kanssa katsottiin lelulahjakirjaa ja hän osoitti sieltä vauvanuken ja sanoi ihan selvästi:"Vauva". Ihmettelin vain mistä hän sen sanan on sitten oppinut. Päiväkodissako?