Joulun aika meni rauhallisesti kotona. Äitini eli pojan mummo oli perinteiseen tapaan käymässä. Hän viipyi kokonaisen viikon ja sanoi, että aika kului nopeasti, kun sai leikkiä mummotettavan kanssa. Pojan toinen mummohan asuu Nigeriassa Afrikassa. Poika sai lahjaksi legot, norsun, pulkan ja vaatteita. Minä ostin miehelleni kodin kansion, johon hän saa kerätä kaikki tärkeät paperit. Nyt ei ole tarvetta heittää niitä sitten pois. Mies ei ole vielä sisäistänyt, että kaikki viralliset paperit pitää säilyttää, sillä niitä saattaa tarvita vielä myöhemmin. Mummo osti vielä meille yhteiseksi uuden radion keittiöön 11 € Clas Ohlssonilta. Minä sitä toivoin. Omasta lahjastaan mummo oli todella iloinen. Hän jopa itki sen nähtyään. Se oli kahvikuppi, jossa oli pojan kuva. Ystävältäni saimme kumpikin minä ja mies omat teekupit.

Joulun aikaan syötiin kalkkunaa ja lanttulaatikkoa. 6,5 kg kalkkuna maksoin vain 21.70 €, kun se ostettiin maanantaina. Edellisellä viikolla hinta olisi ollut melkein kaksi kertaa kalliimpi. Laatikosta mies ei oikein tykännyt ja heti joulun jälkeen hän jo kaipaili omia afrikan ruokiaan. Lisäksi hän ihmetteli suomalaista tapaa viettää joulu ainoastaan perheen parissa. Afrikassa joulun aikaan tavataan ystäviä ja käydään vieraisilla. Yritin selittää hänelle näitä perinne-eroja. Tapaninpäivänä mies kävi ystävänsä luona, mutta tuli sieltä sitten nopeasti takaisin. Ystävä oli juopottelemassa yhdessä afrikkalaisten ja suomalaisten kavereidensa kanssa. Heitä oli siellä 3 mustaa ja 3 valkoista miestä pitämässä meteliä puheellaan ja musiikin kuuntelemisellaan. Onneksi meidän perheessä ei alkoholi käytetä ollenkaan. Alkoholi on huono tapa peittää omaa viihtymättömyyttään. Äitini lisäksi pelkäsi tämän miehen ystävän rahojen puolesta, sillä mies säilyttää rahojaan kotonaan, ei pankkitilillään.

Tänään kävin ensimmäisen kerran vaa´alla joulun aikaan. En viitsinyt kiduttaa sillä itseäni juhlapyhien aikaan. Ja mitä oli tapahtunut? Ennen joulua viimeksi punnitetssa paino oli 109,8 kg ja nyt se oli 108.6 kg. Siis olin joulun aikaan laihtunut! Arvelin, että näin ei olisi tapahtunut. Söin makeana palana yhtä kuivattua taatelipakkausta ja mies oli ostanut pienen jäätelökakun pakkaseen. Lisäksi lauantaina kävimme äitini kanssa alennusmyynneissä ja ostin karkkikaupasta 5 suklaakonvehtia, jotka heti söin. Silti vaan oli paino notkahtanut alaspäin. Että iloitisin siitä! Tänään tosin käyn juomassa Waynes´s Coffeessa valkosuklaakaakaon uuden vuoden kunniaksi. Suunnittelin ensin, että olisin käynyt siellä uudenvuodanaattona, mutta minun oli pakko tänään käydä kirjastossa, koska lapsen cd-rompun eräpäivä oli tänään eikä sitä saanut enää uusittua. Huomisen aaton olen siis kotona.

Ennen joulua vietin aikaa Natalie Goldbergin kirjoitusoppaiden kanssa. Ja täytin pe-ti välillä yhden A4-kokoisen ruutuvihkon, jossa oli sivuja 40, siis 20 lehteä (eikö se noin mene?) Olin itse ihan hämmästynyt. Pe-iltapäivän vietin eräässä kahvilassa ja kirjoitin varmaan 10 sivua. Asiakkaat vaihtuivat ja minä kävin glögini jälkeen hakemassa vielä 2 suurta lasillista vettä. Vieressä istui myös psykologian laitoksen eläkkeelle jäänyt professori vaimonsa kanssa. En paljonkaan jaksanut ajatella, että mitä ihmiset ajattelisivat kirjoittavasta naisesta kahvilan pöydässä. Minä vain tahdoin kirjoittaa ja minulla oli siihen tilaisuus. Joulupyhinä kirjoittamisesta ei tullut mitään, koska piti viettää aikaa mummon ja lapsen ja miehen kanssa.

Lapsi oppi kuuntelmaan Aku Ankkaa. Meillä oli esillä 4 kpl ilmaiseksi tulleita näytelehtiä ja kun lapsi ei ole repinyt niitä ja haluaa minun kuitenkin lukevan niitä niin kaivoin komerosta lisää lehtiä. En ollenkaan muistanut Aku-tarinoita  joten oli mukavaa lukea niitä pojalle. Se menee niin, että hän tulee vierelle ja antaa minulle oman Aku-lehden. Itselleen hän ottaa oman lehden. Sen jälkeen minun pitää lukea omaa lehteäni ja hän selaa omaa lehteään ja höpisee omiaan. Mutta tämän pitää mennä ehdottomasti niin, että minä luen omaani ja hän omaansa. Jollei homma mene kuten hän tahtoo hän protestoi voimallisesti. Ja hän on oppinut kuka Aku on, sillä hän kävi osoittamassa minulle Aku-hahmon mainoslehtisestä. Että niin on ottanut amerikkalainen kulttuuri-imperialismi meidän suomalais-afrikkalaisesta pojastakin otteen. En tosin näe tässä mitään pahaa. Tykkään itsekin lukea Aku Ankka-lehteä. Ei kai minulla muuten olisi laukku täynnä näitä lehtiä, jotka ovat ilmestyneet joskus 2005 ja sen jälkeen.

Joulun aika oli myös aikamoista pottarallia. Ennen joulua pojan vatsa oli ilmeisesti sekaisin, sillä hän ei tahtonut tehdä hätäänsä vaippaan ja oli todella hätääntynyt. Yritettiin saada kakka pottaan, mutta tässä ei vielä onnistuttu. Samoin poika joulun jälkeen ilmoitti heti, kun kakka oli tullut. Se tuntuu ilmeisesti inhottavalta vaipassa. Näistä jutuista pitää tietenkin informoida päiväkotia, kun poika menee sinne 7.1.09.