Taas aamulla sai odottaa bussikuskia keskustan vaihtopysäkillä, kun hän oli kadun toisella puolella juoruamassa toisen bussikuskin kanssa. Bussi lähti 5 min. myöhässä. Mietin jo, mihin tällaisesta voisi valittaa. Kylmällä ilmalla pääsisi lämpimään bussiin odottamaan lähtöä, jos vain se kuski viitsisi olla paikalla. Mutta kun ei sitä vuoroa juuri koskaan käytä kukaan muu kuin minä ja poika niin samahan se silloin on, missä me kaksistaan odotetaan. Säät ovatkin jo viilenneet niin paljon, että minun täytyy neuloa itselleni uudet kintaat, joita saan päällekkäin kahdet kappaleet. Heti sen jälkeen kun olen saanut äidilleni tehtävät punoskintaat valmiiksi.

Mies ilmoittautuu kansalaisopiston kielikurssille, kun yliopistolla pidettävä kurssi on vain aloitteilijoille, josta tasosta hän on jo päässyt yli. Vuorossa on taso 1.2 ja päivät ovat ti 18.30 - 20.00 ja to 16:30 - 18:00. Tietää siis sitä, että minun pitää noina päivinä käydä hakemassa poika päiväkodista. Olisin tykännyt enemmän, jos mies olisi ollut yliopiston kurssilla, joka olisi ollut joka päivä säännöllisesti. Nyt hänelle jää päiviä jolloin ei ole mitään tehtävää ja näin ollen siis Helsinkiin muuttamisen halut lisääntyvät. Ellei hän sitten onnistu saamaan tältä paikkakunnalta jotain työtä ehkäpä sitten siivousduunia, koska sitäkin on valmis tekemään. Koska miehen isällä on ollut oma leipomo Liberiassa hän osaisi pienen perehdytyksen jälkeen ehkä nuo leipomishommat. Mutta kuka ottaa mustaa leipuria töihin Itä-Suomessa? Kaikki nämä suunnitelmat siis kuitenkin sillä varauksella, että mies saa sen uuden oleskeluluvan sekä uuden ulkomaalaispassin.

Saimme pakettikortin postiin, kun pojan samalla paikkakunnalla asuva kummitäti oli pistänyt taas paketin kuten viime vuonnakin. Itse suunnittelin, että olisin soittanut hänelle ja pyytänyt kaupunkiin kahville, jotta olisin voinut antaa hänelle ja hänen miesystävälleen varaamani joululahjat eli neulotut kintaat. Mihinkään sen suurempiin meillä ei ole varaa. En tiedä nyt kehtaanko pyytää kahville, kun samalla hän olisi voinut tuoda oman lahjansa ja siten säästänyt nuo lähetyskulut, varsinkin kun molemmat ollaan samalla paikkakunnalla. Tältä kummitädiltä leikattiin pari vuotta sitten kohtu pois, koska hänellä oli siellä syöpä. Hän valitteli minulle sitä, että nyt hän ei voi saada sitten enää lapsia. Ja hän oli silloin 46 vuotias. Eli tuskin niitä lapsia olisi muutenkaan tullut. En vain kehdannut sitä hänelle sanoa, kun suru oli aito. Onhan hänellä jo yksi poika, joka on reilu parikymppinen. Tutustuin tähän ihmiseen eräässä kirjaseminaarissa kun istuttiin vierekkäin ja sitten mentiin seuraavana iltana syömään yhdessä, kun oltiin molemmat vähän yksinäisiä. Hän on pojan kummitäti, koska ei minulla ollut oikein muitakaan tuttavia enää. Olin erakoitunut kovasti jo OKL:n ajoilta, koska nekään ihmiset eivät olleet oikein minun tyylisiäni. Minulla oli varmaan erilainen arvomaailma kuin heillä. Tänä vuonna en laita joulutekstaria yhdellekään sellaiselle ihmiselle, joka ei muun vuodena aikana muista minua laisinkaan. Turha heitä on roikottaa perässään. Eli sama yksinäinen kettu minä olen kuin ennenkin. Eräs ystäväni sanoi, että minä olen hyvin paljon samanlainen kuin Muumeissa Nuuskamuikkunen. Tulen ja menen kuten huvittaa. Mutta Facebookin muumikysely antoi sellaisen vastauksen, että olisin Pikku Myy. Varmaan siitä syystä kun pistin vastauksiin, että en varmasti ole rakastunut yhteenkään ihmiseen.