Paino aamulla 110,4 kg. Eli alas tullaan, mutta hitaasti. Yhtään ei voi antaa periksi, että voisi muka syödä jäätelöä, välillä pullaa, sitten lakritsaa jne. Niitä voi syödä tosi harvoin, ei joka viikko monta kertaa. Ja niistä joulutortuista minun täytyy ehdottomasti luopua. Eilen söin yliopistolla kasvisgulassikeiton ja kinkkusämpylän. Kotona grillatusta kanasta koipireiden, yhden pienen perunan ja jonkin verran keitettyä parsaa. Sillä päästiin sitten 0,4 kg vähemmälle kuin mitä toissapäivänä oli. Jouluksi yritän jostain löytää kalkkunan tai jos sopivan kokoista ei löydy niin sitten kalkkunarullan. Sitten varmaan kokonainen lohi, jota syödään kaksi päivää. Lanttulaatikkoa on pakko saada, se tekee joulun ja ravitsemusterapeutin mukaan se on aika vähäkalorista. Makeaksi kasvisrasvamangojäätelöä ja mummon keräämistä puolukoista tehtyä vispipuuroa. Pitäähän niitä pipareitakin toki leipoa. Mutta mitään suklaata meille ei hankita. Äitini, joka myös sairastaa diabetesta oli voittanut pikkujouluista suklaakonvehteja ja oli ne sitten syönyt kaikki kerralla. Ei kuulema uskalla mennä vaa´alle nyt muutamaan päivään. Minä tahdon elää joulun yli sillä tavalla, että kehtaa mennä vaa´alle joulun jälkeenkin. Tilasin itselleni 2 nroa Kunto Plus - lehteä, koska tilaajalahjana sai dieettivaa´an, joka laskee ruoan kalorit. Heti kahden nron jälkeen perun tilauksen, ellei sitten lehti ole niin loistavan hyvä. Tai perun ja voin jälkeenpäin tilata uudelleen sopivalla tilaajalahjalla. Uuden vuoden aattona haluaisin käydä Wayne´s Coffeessa juomassa valkosuklaakaakaon, jota he ovat mainostaneet. Ennen joulua en käy. Säästän tämän kaloripommin uuteen vuoteen.

Kotona aamulla poltin sormeni tehdessäni sitruunateetä (oikeaa sitruunaa ja keinomakeutusta) ja laittaessani sitä termospulloon. Yliopistolla tietokoneelle tullessa reppu tipahti lattialle ja termospullo meni rikki. Onneksi repussa ei ollut kirjaston kirjoja, mutten olisin joutunut niitä taas korvaamaan. Tärkeitä papereitakaan ei mennyt märäksi. Mutta kyllä harmitti. Ehdin nauttia termospullosta n. 1½ kk. Eikä se repun mätkähtäminen lattialle ollut mitenkään erityisen kovat. Sellainen pehmeä ja kevyt mätkähdys vain.

Kotona yritettiin ottaa kuvia pojasta. Yritettiin saada hymykuvaa, jotta voidaan teetättää kuvallinen muki mummolle joululahjaksi. Olipa hankala ottaa niitä kuvia. Lapsi liikkui, eikä hymyillyt oikealla paikalla. Arvostus ammattivalokuvaajaa kohtaan nousi, jos päiväkodissa otetut kuvat ovat onnistuneet. Lisäksi digikamerassamme on se vikä, että kun laukaisijaa painaa niin kestää n. 1½ sekuntia, ennen kuin räpsähtää. Siinä ajassa pojan ilme jo on kerennyt muuttua. Vaikka hän muuten pitääkin kuvanotosta. Salaman räpsähdys on niin jännä asia.

Poika saa Amoxin lääkettä 2 x 2,5 ml päivässä tulehdukseen. Lääkkeen ohjeessa on, että voi aiheuttaa allergista ihottumaa, jolloin hoito on heti lopetettava ja tavattava lääkäriä. No, eilen päiväkodissa kun kävin pojan niin leuassa oli sellaisia punaisia näppylöitä mielestäni. Otin paperia ja yritin putsata niitä pois. koska ne näyttivät siinä valaistuksessa suklaatahroilta. Ei tapahtunut mitään. Kotona päättelin, että tämä on nyt ihottumaa ja soitin puhelinnumeroon, joka oli äkillisiin sairauskohtauksiin kysyäkseni, että mitä tehdä. Odotin jonossa 8 ½ min ja sitten kyllästyin ja päätin soittaa vasta aamulla terveydenhoitajalle. Mies riisui lapsen ja hoiteli häntä. Puolen tunnin kuluttua näppylöistä ei ollut jälkeäkään. Ne olivat sittenkin olleet jotain ruokaa. Onneksi vaan ei terveysasema vastannut. Olisi ollut noloa jälkeenpäin selittää, että sori - ei se ollutkaan mitään ihottumaa.