Psykodraamakoulutuksesta tuli vihdoin vastaus. Kaksisuuntaisen diagnoosi ei ole este koulutukselle. Tärkeintä on se, miten sairaus on hallinnassa. Oma mieli on työskentelyn instrumentti, joten he haastattelussa pyrkivät katsomaan, kenen psyyke kestää koulutuksen ja psykodraamaohjaajana toimimisen. Se olisi kyllä pitkäaikaisen haaveen täyttymys. Silloin ei olisi mennyt hukkaan edes se mielenterveydenhoitaja-koulutus, jonka jätin kesken 1990. Täytyy katsoa mihin elämä vie. Ne ensisijaiset jututhan ovat ilmaisutaidonopettajan pätevyys ja puheviestinnän opintojaksoja. Mä en tiedä, voiko olla jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. Ensin pitää kyllä saada työpaikka.

Näillä mietteillä jouluun.