Yves Rocherilta sain kanta-asiakaslahjaksi sellaisen metallinvärisen rannekorun, jolla lapsi kotona leikki. Mies päätti tehdä korusta lapsen käden ympärille sopivan ja hajoitti koruns aksilla. Minä pysyin meditoivan lehmän tyyneydellä rauhallisena ja ajattelin, että ei se nyt niin vakava asia ole. Olisin korua itsekin pitänyt, vaan enpä sitten ehtinyt, kun mies heti ensimmäisenä päivänä sen sai särjettyä. Ja kun oli jo edellisenä päivän ollut riitaa siitä lapsen lääkkeestä niin arvelin, että ei ruveta nyt tätä avioliittoa tämän enempää rasittamaan. En minä muutenkaan meikkaa enkä käytä muita koruja kuin korvakoru ja kultaisua sormuksia ja ihan joskus ristiä kaulassa. Joskus tykkäsin Kalevala-koruista, mutta kun sekin meni yhdistymään jonkun toisen korufirman kanssa niin ne korut eivät ole olleet minkään näköisiä enää sen jälkeen. Joten ei se vahinko ollut niin suuri. Koruhan ei ollut minkään arvoinen, koska se ei ollut hopeaakaan.

Lauantaina meillä katsottiin linnan juhlia ja syötiin karjalanpaistia. Minä kävin yksin saunassa, kun lapsi nukkui juuri sauna-aikaan päiväunia. Suolasin itselleni lohta, jota söin yksin, koska mies ei syö raakaa kalaa. Hän sitä ihmettelikin. Sunnuntaina totta kai katsottiin Lotto vaan ei ollut meillä tarpeeksi montaa numeroa oikein.

Liberia-ohjelmasta mies nauroi sitä, kun viranomaisilta oli varastettu tietokoneet. Ei ihme, että mieskään ei saanut omaa syntymätodistustaan, kun veli sitä yritti hänelle hakea.

Vähän mietin, että mitä minä kotona arvostaisin sisustuksessa, kun nyt meillä ei ole edes mattoja lattialla ja sohvakin on kulunut ja vanha kierrätystavara. Tuo matottomuus on siltä ajalta, kun olin yksin raskaana ja olisi ollut hankala niitä viedä ulos tampattavaksi. Ei vaan sitten ostettu niitä kun opiskelijasolusta muutin meidän nykyiseen asuntoon. Tykkäisin jos olisi jotain vanhaa ja historiallista. Sellaista tavaraa, mitä normaalisti säilytetään museossa. Sellaista arvostaisi enemmän kuin uusi näyttäviä huonekaluja tai taide-esineitä. Niitä voi kuka tahansa itselleen rahalla saada, vaan joku historiallinen juttu olisi minusta arvokkaampi silti. Toki kodinelektroniikka on myös tärkeää. Pitäisi saada sitten työhönmenon jälkeen taulutelevisio ja tottakai hyvä kannettava tietokone ja mp3-soitin sekä hyvät stereot. Mieluummin kuuntelen klassista musiikkia kuin rockia vaikka aamuisin herätäkseni kuuntelenkin kännyradiosta Radio Suomi Poppia, koska se on ainoa asema, joka kuuluu ilman häiriöitä. Kirjastosta viime viikolla lainasin CMX:ää, 2000-luvulla tehtyä musiikkia (Pedot ja Isohaara) ja sen mitä ehdin kuunnella oli todella tylsää. Lukiossa oli enemmän musiikkia ja silloin käytiin ahkerasti läpi klassista musiikkia. Silloin kiinnosti enemmän rock, nyt se on kääntynyt toisinpäin. Tosin viikonloppuna piti pitää vähän aikaa päällä Music Televisionia ja kuunnella sitä mitä sieltä tuli, koska lapsi innostui tanssimaan sen musiikin tahdissa. Viikonlopun aikana asensin myös kanavat digiboxiin uudestaan, koska luin netistä, että olisi pitänyt tulla uusi kanava paikalle 99. Ei ollut uutta kanavaa missään asentamisen jälkeenkään, vaan sain näkyviin BBC Newsin, saksalaisen ja ranskalaisen kanavan, MTV:n sekä uskonnollisen TV7:n. Mies oli oikein mielissään, koska tykkää kuunnella englanninkieliset uutiset vaan Euronews tulee niin myöhään, ettei hän jaksa niin pitkälle valvoa.

Viikonlopun aikana sain luettua kokonaan Katri Lipsonin Kosmonautin. Perusasetelma oli kolmen henkilön kolmio: oli kiusattu opettaja, jonka kaksi oppilasta olivat ystäviä keskenään. Heitä yhdisti jääkiekko ja toive tulla kosmonautiksi. Toinen heistä (Sergei) piti opettajasta, joka opetti musiikkia ja oli häneen ihastunut. Toinen kuului kiusaajiin. Kiusaamisessa hän eteni liitutauluille piirretyistä hävyttömistä kuvista aina armeija-aikaiseen raiskaamistapaukseen joka päättyi siten, että poika sai opettajan kuukautisveret sormilleen. Apua opettaja ei uskaltanut tilanteeseen pyyttä, koska se hävetti häntä. Tämä kiusaaja (Sasa) päätyi lopulta myös sänkyyn Sergein äidin kanssa. Sergein unelmasta tulla kosmonautiksi oli kiinnostunut myös televisio. Äiti tulee hulluksi, kun television kamerat tulevat toisen kerran kuvaamaan julkisuuden hahmoksi noussutta poikaa. Poika on nimittäin jo kuollut. Äiti on saavinaan kirjeitä pojaltaan milloin mistäkin. Opettaja ei käynyt katsomassa Sergeitä sairaalassa, jossa tämä oli vakavasti sairaana. Oikeastaan kirjasta jäi hyvin vähän käteen. Se oli luettava, mutta ei mieltä mullistava kirja. Tuo perusasetelma kiusatuksi joutuminen oli minusta kiinnostavampi teema kuin poikien tulevaisuuden toiveet. Sergeillähän ei ollut mahdollisuutta päästä kosmonautiksi eikä ilmavoimiin, koska hänellä oli punavihersokeus. Sasa oli pitänyt heti ensimmäisellä luokalla Sergeitä ´coolina´ poikana, koska tämä oli kehdannut pelleillä punalipun värillä, mutta hän koko sitten aikuisena pettymyksen, kun syynä olikin ollut tuo värisokeus. Edes poikien välinen ystävyys ei riittänyt estämään opettajan kiusaamista.

Paino 110,2 kg. Odotan Kunto Plus-lehteä ja dieettivaakaa. Ystäväni siitä myös informoi minulle sähköpostilla vaan saatoin sanoa, että jopa kerkesin sen tilata.