Tänään menen ystäväni kanssa katsomaan ylioppilasteatterin esityksen. Samalla annan joululahjani eli neulottuja sukkia hänelle. Tätä sukkaperinnettä on jatkunut jo muutaman vuoden, kun hän kerran sanoi, että äitinsä ei enää neulo sukkia eikä itsekään osaa tehdä. Minä kun tykkään niitä neuloa, niin sitten annan niitä lahjaksikin. Mies haki eilen valokuvausliikkeestä äitini joululahjan. Se on kuppi, jossa on pojan kuva. Uskon, että mummo on todella mielissään tuosta lahjasta. Kalenterikin sieltä ostettiin meidän perheen kuvilla. Ja niin sitten kävi, että ne lumihankikuvat ovat kesä- ja heinäkuussa! En tiedä onko sotkos miehen vai valokuvausliikkeen myyjän syytä. Onpahan se ainakin vähän huvittavaa. Äidilleni neulon lisäksi kintaat, joissa on punos, koska sellaisia hän ei kyllä itse osaa tehdä. Eilen valitsin lankaa K-citymarketissa n. 5 min ja pääydin lopulta perusharmaaseen. Eilen Sarah Connorin aikakirjoja katsellessa neuloin ensimmäisestä kintaasta puolet. Yöllä näin taas unta liittyen tuohon scifisarjaan. Tykkään juonesta, mutta väkivaltaa siinä on vähän liian paljon. Ja se väkivaltapuoli on kuitenkin ihan turhaa. Yöllä heräsin siihen, että olin nähnyt unta jossa yksi ihmisennäköinen olento oli syönyt toisen ihmisen näköisen olennon lihat ihan luita myöten. Tämä luuranko sitten alkoi syödä tätä toista ihmisennäkistä olentoa ja minä sain jostain tiedon, että ne olivat molemmat koneita. Ihan suora yhteys tuohon scifi-sarjaan, koska en minä koskaan muulloin näe painajaisenkaltaisia unia muutoin kuin maanantai-yönä sen sarjan jälkeen. Tämä oli jo toinen kerta. En kuitenkaan aio lopettaa sarjan katsomista ennen kuin unet villiintyvät ihan hurjiksi, sellaisiksi etten enää uskalla nukkua.

Tänään kun vein lapsen päiväkotiin niin olivat isommat lapset joulukirkossa. Meidän lapsi ei ole vielä muuten kirkossa ollut kuin kastettavana. Kunhan pärjää paimennettavana hoitohuoneessa niin voidaan mennä koko perha perhemessuun. En ole minäkään lapsen synyymän jälkeen käynyt. Viimeksi olin kirkossa toukokuun lopussa 2006 ja juuri sinä päivänä poliisi päätti käydä meillä kotona tarkistamassa onko mies edelleen karussa vai majaileeko minun luonani. Soitin sen takia muutamaan maksulliseen lakimiespuhelimeen, kun poliisi oli käynyt asunnossa ilman että minä olin paikalla. Lakipuhelimet sanoivat, että poliisi ei saa käydä kotona, mutta kun kävin oikeusaputoimistossa niin siellä lakimies kaivoi esiin pykäkän, jossa sanottiin, että on luvallista. Ei vaan tiedä lakimiehetkään aina, että miten sitä lakia tulkitaan. Pakolaisneuvonnan lakimies sanoi, että kannattaa tehdä valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta en minä sitä sitten tehnyt, koska se olisi ehkä vaikuttanut asian jatkokäsittelyyn, kun se hoitui poliisin kautta. Kuitenkin poliisi antoi hyviäkin neuvoja, kun kävin heillä haastattelussa. Esim. että avioliittoa varten pitää olla maistaraattia varten passi, kun me ei ehditty silloin vielä lapsen odotusaikana mennä naimisiin. Nythän sitten tehdään uusi ulkomaalaispassihakemus tässä kuussa ja anotaan sitä oleskelulupaa. Odotetaan myös että pääseekö mies tammikuussa alkavalle kielikurssille.

Paino edelleen 110,2 kg tänä aamuna. Söin yliopistolla suuren lautasellisen riisipuuroa 66 kcal / 100 g. Alkaa inhottaa tämä, että paino ei alene. En vaan joulun aikaan syö joulutorttuja ja yritän löytää jostain sen kalkkunan. Naapuritalossa asuu todella suuri nainen, joka tulee aina samalla linja-autolla meidän kanssa ja juttelee, yleensä lapsesta. Jos minä olen sarvikuonon kokoinen, niin hän on kyllä ihan norsun kokoinen, arvioisin, että hän painaa n. 130 - 140 kg. Kauhuissani katsoin, kun hän osti valmispizzoja (joissa on rasvaa vaikka kuinka paljon ja valkoista viljaa eli ei kuituja) 4 kpl ja sitten Coca-Colaa 2 pulloa eikä mitään sokeritonta juomaa. Lisäksi hän osti jättikokoisen Toblerone suklaatangon. Naisen tytärkin taitaa olla nyt jo lukiossa ja ylipainoinen hänkin. Meille ostettiin lapsen ruokaa (velliä ja sosetta), appelsiinejä ja pikapuurohiutaleita, joten meillä nyt ainakin on yritystä kevyempään. Se nainen ei taida kyllä yhtään ajatella sitä, mitä suuhunsa laittaa. Valitti vain kuinka istuimet ovat niin pienet bussin takaosassa. Söinhän minäkin liikaa silloin kun lääkeenä oli Zyprexa, mutta enimmäkseen minä painoni sain nousemaan syömällä liian isoja riisisatseja ja valkoista leipää. Tällä viikolla verensokeri oli jo yhtenä aamuna 5,6 eli oikealla alueella. Toivottavasti tilanne paranee niin paljon, että saan jättää koko lääkkeen pois.