Olisipa ollut herkullinen tarjous: 2 nroa Historia - lehteä ja mp4-soitin hintaan 9.95 €. Onneksi kuitenkin sen kampanja-aika oli mennyt jo umpeen. Eli tulen edelleenkin toimeen ilman mp-soitinta. Sitten kun on töitä voin ostaa itselleni kunnollisen sellaisen. Ja mitä todennäköisemmin pistän sen täyteen klassista musiikkia. Perjantai-iltana kuuntelin kotona kirjastosta lainaamaa musiikkia eli Ismo Alankoa. Elävää musiikkia cd:llä oli muutama hyvä kappale. Ruuhkainen taivas levy ei innostanut minua niin paljon. Levypinossa on vielä Janis Joplinia ja 22 pistepirkkoa. Populäärimusiikki ei enää innosta niin kuin nuorena. Kaikki alkaa kuulostaa niin samalta. Aamuisin kuuntelen bussimatkalla kännyradion kautta Radio Suomi Poppia, koska se on suurinpiirtein ainoa asema, joka kuuluu ilman häiriöitä.

Luin loppuun Marko Hautalan kirjan Itsevalaisevat. Sitä arvioitiin jossain jännäriksi, mutta ei se mielestäni kovin jännittävä ollut. Ei se jättänyt edes jälkeensä yhtään mietiskeltävää asiaa. Aikuiset kuvattiin hyvin särkyneiksi. Pinnan alla oli hauras ja epäonnistunut ihminen. Erityisesti psykologin sisäinen elämä oli odottamattoman hauras. Samoin pappi oli lopulta uskossaan petollinen. Mutta tätä sitten ylikorostettiin sillä, että tarinan nuoret olivat aikuisuutta vastaan. Kirjaan sisältyy väkivaltaa. Se on Tammen kustantama. En voi suositella sitä kenellekään luettavaksi.

Viikonlopun aikana katsoin 2 kirjaston leffaa. Toinen oli Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset ja toinen oli Isän nimeen. Tuon Herra Ibrahimin olen lukenut aiemmin kirjana ja pidin myös elokuvasta. Erityisesti pidin Omar Sharifin (عمر الشري) näyttelijänsuorituksesta. Hänen silmänsä olivat niin ilmaisuvoimaiset ja hymynsä niin persoonallinen. Elokuvahan kertoo juutalaisesta pojasta, jolla on huonot välit isäänsä. Hän tutustuu arabikauppiaaseen ja loppujen lopuksi tämä adoptoi hänet pojakseen kun pojan oma isä on kuollut. He lähteävät automatkalle Ibrahimin kotimaahan ja Ibrahim tutustuttaa pojan omaan uskontoonsa. Lempeä arabiherra kuolee tällä matkalla ja lopulta poika (Moses/"Momo") ryhtyy arabikauppiaaksi Ibrahimin kauppaan vaikka hän on juutalainen alunperin. Lempeä elokuva. Juonen käänteisiin kuuluu myös se, että alussa Momo käyttää lapsuudesta asti säästämänsä rahat, jotta pääsee olemaan naisen kanssa, eli maksaa huorasta. Momolla onkin läheiset suhteet viereisen kadun huorien kanssa. Kaikki on kuvattu jotenkin kauniisti kuitenkin.
2147371.jpg
Televisiota katsellessa myös neuloin. Viime viikolla käsiä palelsi kun tuuli, joten neulon uudet kintaat joita voin laittaa kahdet päällekkäin. Mustat ja keskiharmaat. Äidilleni tekemät kintaat täytyy vielä päätellä. Sunnuntaina meillä katsottiin Hercule Poirotin elokuvaa Rouva McGinty on kuollut. Tänä syksynä nämä kotimaiset realitysarjat eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Näkemättä ovat jääneet sinkkuäidille sulhanen, maajussille morsian, Big Brother, Idols. Amerikkalaista muotiohjelmaa meillä on tavallisesti katsottu, eilen se kuitenkin jäi tuon Agatha Christien jalkoihin. Lisäksi mies tykkää katsoa Tanssi jos osaat ohjelmaa ja poikaa tanssii sitten mukana.