Lapsi sai eilen kaupan kassalla suunnattoman raivokohtauksen. Hän sai kaupassa kantaa itse sinistä kauppakoria ja ostokset laitettiin hänen koriinsa. Hän sai jopa omenan, jonka itse etsi hedelmähyllystä ja joka sinällään oli ihan tarpeeton. Ajattelin, että ei se kuitenkaan niin suuri lisä ole. Niinpä se punnittiin ja lapsi sai itse painaa puntarista oikeaa numeroa jonka osoitin hänelle. Kassalla pojan piti sitten luovuttaa kori minulle, jotta sain ostokset hihnalle. Ja sehän ei missään nimessä ollut pojan mielestä hyvä ratkaisu hänelle. Niinpä vetäisi sitten raivarit. Annoin pojalle hänelle ostetun omenan kun olin maksanut sen, mutta poika vain viskasi sen lattialle ja huusi, että omena omena. Ihan kuin olisi ollut pahoilla mielin siitä, että oli saanut pitää päänsä siitä omenasta hedelmähyllyllä. Ja tottakai kaupan kaikki kassat tuijottivat meitä. En ottanut asiasta pulttuia, sillä tuonikäiset lapset (2 v 5 kk) saavat raivareita. Se kuuluu asiaan ja on luonnollista. Olin ollut kaukaa viisas ja ostin pojalle 2dl appelsiinimehun. Sen kun sain hänen käsiinsä, niin itku ja raivo loppui kuin veitsellä leikaten. Ja purkilla piti leikkiä vielä linja-autossakin. Yhden kerran poika antoi tyhjän purkin minulle, mutta olin edellisestä kerrasta oppinut jo sen, että vaikka purkki on tyhjä, sitä ei missään nimessä saa laittaa roskikseen. Poika vain testasi minua, että tajuanko minä yhtään mitään.