Lainasin kirjastosta Ilkka Mujusen kirjan Laurin näköinen mies ja Steven Hallin Haitekstin sekä Aila Meriluodon lastenkirjan Pommorommo. Kotona minulla on Don DeLillon Putoava mies sekä Richard Powersin Laulut joita lauloimme. Lainassa on vielä Markku Pääskysen Vastaavuuksia, mutta minusta tuntuu, että se jää lukematta vaikka olen päässyt noin puoleenväliin. Se on niin tappavan vaikeaselkoista, että en minä sitä jaksa, kun en kerralla lauseita ymmärrä vaan pitää jankata, että mikä tässä kappaleessa nyt se pääasia on. Kaipaavasti olen selannut kirjoja scifi ja fantasiakategoriasta sekä kirjakaupassa ja kirjastossa, vaan ei minua saa niitä lukemaan. Pelkkä kuvitteellinen vailla sidoksia todellisuuteen ei saa minua innostumaan. Grimmin satuja vilkuilin lastenosastolla, vaan poika on vielä liian pieni kuuntelemaan ihan puhtaita satuja vailla kuvia. Ei hän niin paljon vielä kielestä ymmärrä vaikka ymmärtää enemmän kuin puhuu.

Kirjaston kahvilassa monta tuntia istuessa join maitokahvin ja söin laskiaispullan. Paha juttu, sillä olen jo tällä viikolla syönyt yhden korvapuustin. Tänään mies on hakenut yhdessä pojan kanssa postista minulle tulleen paketin, joka ei mahtunut postiluukustamme (sijaitsee ulkona ei porraskäytävän ovesta sisään) sisään ja luulenpa, että siellä on Kunto Plus-lehdestä tullut dieettivaaka, sillä kenenkään muun ei pitäisi minulle mitään lähettää juuri nyt.

Kirjaston kahvilassa on helpompi lukea kirjoja kuin kotona, jossa täytyy muistaa illalla leikkiä lapsen kanssa. Lastenkirjat, legot ja piirtäminen ovat meidän tämän hetkon hot top toimiamme. En vieläkään päässyt Meriluodosta gradukirjoihini vaikka niitä repussa kannankin.