Lapsi ei koskaan tahdo lähteä päiväkodista mukaani silloin kun siellä on uusi virolainen hoitaja, Airi. Ilmeisesti tässä naisessa on sitten jotain sellaista, josta poika pitää. Ehkä hän keksii lapsille parhaat leikit ja on muutenkin luonteeltaan lämmin ja ystävällinen. Eilen matkalla bussille poika aloitti rajun kitinäitkun kun ei mentykään siitä kadunkulmasta, josta hän olisi halunnut mennä. Väsyneestä äidistä tuntui siltä, että voi kun voisi vaan sitten viedä pojan takaisin päiväkotiin koko yöksi, kun ei se kerran kotiinkaan tahtonut tulla. Onneksi se oli vaan hetkellinen ajatus. Täksi päiväksi on jo varattu kotimatkaa varten appelsiinimehua, koska ei me koskaan sitä ehditä kaupasta kotimatkalla ostaa. Bussimatkan lapsi oli hiljaa ja rauhallisesti. Kotiovella alkoi taas itku kun hän ei saanut painaa ulkosummerin nappia. Ne ovat pieniä asioita, mutta lapselle hirmu suuria.

Eilen lueskelin Helvi Hämäläisen päiväkirjoja kirjallisuuden salissa, mutta en niitä kuitenkaan sitten lainannut. Kirjoitus oli lyhyttä, sähkösanoman tyylistä. Erioloista kuin Meriluodon päiväkirja. Tämä jälkimmäinen oli kuin itsessään jo romaani. Hämäläinen tuntui kuvaavan enemmän itsensä ulkopuolisia asioita. Tapetteja ja sen sellaisia. Muuten olen lukemassa kotimaista scifiä, Pekka J. Mäkelän kirjaa 391 ja kesken on myös Haiteksti. Haitekstistä tykkään, Mäkelän kirja on vähän tylsä. Siinä ei oikeastaan tapahdu mitään. Mutta luen sen kuitenkin loppuun, kun olen kerran aloittanut.

Eräänä päivänä viime viikolla kävin Filmtownissa katsomassa elokuvia, kun minulla oli bussin lähtöön aikaa n. 15 min. Uutuuselokuvissa ei ollut mitään mielenkiintoista. Kauhuelokuvien takakansia sitten mielenkiinnolla luin (vuokraushinta 3 €). Kun olin lukenut niitä takakansien tekstejä n. 15 kpl niin alkoi jo tylsistyttää. Ajatus, että vuokraa kauhuleffan ja katsoo sen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä ajatukselta. Ne muistuttivat kaikki toisiaan. Ehkä japanilaiset osaavat tehdä hyviä kauhuelokuvia. Ainakin Kauna oli oikein hyvä jopa Hollywood-versiona. Viime viikonloppuna tuli televisiosta X-Men ja tykkäsin siitä. Sellaista helppoa kauraa. Aiemmin tuli myös Spin City. tykkäsin siitäkin, vaikka siinä oli vähän liikaa väkivaltaa. Ei se kuitenkaan minua haitannut. Elokuvissa tykkään kunnollisten draamojen lisäksi fantasiasta, kauhusta ja scifistä. Toimintaelokuvista en ole kiinnostunut ollenkaan.