Selasin läpi vanhoja levykkeitä ja löysin ihan kelvollisen runon. Kun luin sen, odotin, että jossain olisi maininta, että olen lainannut runon joltain toiselta. Mutta ei, minun kirjoittamani tämä runo on.

*************************************************

ELÄMÄÄ

Mistä minä tunnistan sinut? Piirtyneet
ääriviivat, hiljainen tuijottava olemus.
Sä olet erilainen, outo vaarallinen.
Sä olet hiljainen ja aina samanlainen.

Ja kun mä kohtaan sinut, soi järvet iankaikkista hiljaisuutta
Kun mä hitaasti irrotan sinut pois siitä missä olit
Kun mä hitaasti rakastan sinut kiinni itseeni.

Ja se outo kertomus, jota kerrot,
kun et enää katso itseäsi peilistä, kun ei ole tarvetta
viedä itseään minnekään

Ja sä samarialainen tulet minua kohti
Ja minä riisun pois jaloistani nämä kengät seuratakseni sinua.
Piirrän tyhjään sivuun merkin siitä, että tapasimme tänään.
Missä olit äsken, kun musiikki loppui?

Missä olit kun aikakausien ääret nostivat lipun
liehumaan pitkin pylvästä,
kuin olisit äsken ollut minä tässä, kuin elämä olisi vain tämä
leikki, jossa sanat kuin sattuvat tänään tässä.

Satuta minua, saa minut jälleen elämään.

****************************************************


Toinen englanninkielinen pätkä:

 

The truth gonna be the cross in my chest

Baby it´s time to rest
.

-Ugr´ é Yahc-

 

Tuo Ugr´ é Yach oli keksimäni ikäänkuin intiaaniniminen nimimerkki, joka keksin itselleni kun kävin joskus 1998 elokuvissa. Se oli joku scifityyppinen seikkailuelokuva, jossa pääosassa oli Kevin Costner ja opiskelin silloin opettajankoulutuslaitoksella Savonlinnassa. Silloin hommasin lainarahalla pöytäkoneen ja kirjoitin ylijäämäajalla runoja. Mikäli en sitten mennyt iltaisin kahville rock-kuppilaan kaupungille.


Tämä seuraava runo on varmaan kirjoitettu täällä nykyisessä asuinpaikassani.

 

MISSÄ TAPASIMME?

Sinun hymysi on tyhjä humina.
Sinun äänesi kevyt uneen tuudittaa.

Missä tapasimme, tai et välitä.
Etsit filosofiaa ja etiikkaa taas
edessä kirja.
Ja ajatukseen tarttunut kipu.

Sinun hämäräsi oli minun hämäräni,
ja niin epätodellinen
kuin puhelin tai askel

tai lumi yllä maiseman.

****************************************

Tämä novellinpätkä on varmaan kirjoitettu sen jälkeen, kun tapasin aviomieheni. "Toiseus" inspiroi mieltäni. Tämä pätkä ei mielestäni ole aivan kelvoton. Tässä tulee väliin ensin vähän tietokonepotaskaa, koska en jaksa kirjoittaa koko pätkää uudestaan vaan vain kopion sen wordista. Toivottavasti ei haittaa.

<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText {margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; text-align:justify; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

 

NIMI

Ne kiusasivat jälleen häntä nimestä. ”Enriko Viuro”, luki ajokortissa ja passissa. Hän istui koulun pihalla kuumassa auringossa heidän katseensa alla. Ajoluvasta ei ollut hyötyä tässä maassa. Vieraan maan ruokakin oli niin outoa. Passissakin oli yksi merkintä matkasta tähän maahan.

Suurin pojista huusi jälleen hänen nimeään ja teki häpeällisiä eleitä. Enriko käänsi päänsä, koetti olla huomaamatta. Tytöt katsoivat ilakoivia poikia. Ne odottivat perjantai – iltaa, jolloin saisivat jälleen kaikki yhdessä mennä kaupungille juomaan väkeviä ja humalluttavia juomia. Sen verran hän oli heistä jo oppinut. Enriko odotti vain koulutunnin alkamista. Tosin opettajakin ihmetteli miltei aikuista ja vierasmaalaista opiskelijaa luokassaan. Opettajakaan ei osannut sanoa hänen nimeään oikein. Äänsi nimen sillä tavalla kuin ne tässä maassa sanoisivat sen, jos hän olisi tänne syntynyt. Niin vähän opettaja tiesi, eikä halunnut tietää sen enempää, sillä kaikki tarpeellinen, mikä on opittava on oppikirjassa. Enriko pelkäsi, että suurin pojista tulisi repimään hänen kirjansa koulurepusta ja hajottaisi sen. Sen jälkeen Enriko ei saisi uutta kirjaa. Enriko oli aina askeleen edellä kiusaajiaan. Kiusaajat eivät pystyneet kuvittelemaan sellaisia julmuuksia, mitä Enriko oli jo nähnyt.

Pitkä matka laivalla tähän maahan oli vienyt hänet pois synnynseudultaan, pois isän ja äidin luota. Ja koti oli kuin Ithaka, johon hän tahtoi takaisin. Enriko sulki silmänsä ja ajatteli niitä maisemia, joista hän oli kirjasta lukenut. Vieraita kulttuureita – ei tätä, jossa hän nyt eli, eikä omaansa, jonka kauneuden pilasi sota. Aseet kädessä kulkevat aikuiset unohtivat lapsensa ja pahimmassa tapauksessa vieraat aikuiset opettivat lapsensakin sotimaan. Siitä nuo koulunpihalla ilkkuvat nuoret eivät olleet koskaan kuulleet, vaikka niillä oli kaikki tiedotusvälineet ympärillään koko ajan ja maailman paras hyvinvointivaltio suojanaan. Maan lippu liehui vielä tangossa ja Enriko odotti ensimmäisiä sadepisaroita.  

”Pakolainen, pakolainen”, ne huusivat tai kuiskivat koulun käytävässä. Samat nuoret pitivät mielellään yhdysvalloissa tehtyjä vaatemerkkejä ja söivät McDonalsin hampurilaisia. Tytöt käänsivät hänelle selkänsä ja pojat töytivät ahtaassa käytävässä vähän enemmän. Enriko ajatteli vain reppuunsa kätkemäänsä sosiologian kirjaa. Hän ei vielä ymmärtänyt tarpeeksi, mutta oppi koko ajan kieltä lisää. Puhumiseen hän ei tätä kieltä tarvinnut, mutta hän tarvitsi tietoa lisää.

 

Rehtori kurkisti ikkunaverhojen takaa huoneestaan. ”Pakkohan minun oli ottaa se lapsi tänne”, hän selitti huoneessa istuvalle kanslistille. ”Muuten ne olisivat lähettäneet virkavaltaa paikalle, ja osoittaneet, että emme noudata lakia”. Kanslisti istui tuolilla jalat ristissä ja katseli vakavana rehtorin yksinpuhelua. ”Ei tämä tilanne ole kenellekään helppo”.

Rehtorin pehmeä tuoli otti hänet vastaan, kun mies istahti sille. Tuoli oli 70-luvulta, kulunutta ja pölyistä puuvillaa sen päällys. Kanslisti naputteli sormiaan kahvilautasta vasten kuin hänellä olisi ollut jo kiire takaisin kirjoituskoneensa luo. Koulun sydän sykki sääntöjä ja määräyksiä, joita tuli noudattaa.

Kirjahyllyssä kanslistin selän takana oli näkyvällä paikalla paksu ja virallisen näköinen kirja :”Suomen laki”. Kaikki perustui siihen.

 

Enriko odotti välitunnilta luokkaan pääsyä. Muut eivät puhuneet hänelle koskaan. Opettajakin antoi viitata aika kauan. Kun tuli puhe hänen äitinsä maanosasta – Afrikasta, Enriko sai vastata ja kertoa. Sitä kutsuttiin oppituntien elävöittämiseksi, kokemustiedon tuomisesta luokkahuoneeseen. Enriko puristi lujasti kiinni käsissään passia. Ehkä hän pääsisi pois.


Opettaja käveli käytävää pitkin ja avasi lukossa olevan luokan oven. Tunkkainen ilma tuli oppilaita vastaan. Opettaja käski oppilaiden avata ikkunan, huolimatta siitä, että ulkoa tulisi kylmää ja hyytävää ilmaa luokkaan. Oppitunti alkoi kylmissä merkeissä. Opettajan kirjaan merkittiin poissaolevat. Enriko kaivoi kirjan esiin laukustaan. Hänen kotimaassaan opetettiin toisenlaisia asioita. Ensimmäiseksi vanhemmat opettivat lapsilleen toisista välittämisen taidon, ja kuuntelemisen, keskustelemisen.

*******************************************************************

 

Tämä on jotenkin hauska runonpätkä. Siinä on ylhäällä myös kirjoitusajankohta. Tässäkin on välissä tietokonepotaskaa, koska minä vain kopioin tekstin wordista. Sorry.

 

<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Sophist; mso-font-alt:"Courier New"; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} h1 {mso-style-next:Normal; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; page-break-after:avoid; mso-outline-level:1; font-size:10.0pt; font-family:Sophist; mso-font-kerning:0pt; mso-ansi-language:FI; mso-bidi-font-weight:normal; text-decoration:underline; text-underline:single;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

TYÖLÄISET

(11 / 2005 Joensuu)

 

”John, muista minut.

John, jätä jälkeesi päiväkirja.

John, piirrä vielä yksi taulu.”

 

Näin unessa jonkun oudon olennon,

Eikä minua kutsuta koskaan Parnasson haastatteluun.

 

”John, hymyiile.

John, anna haastattelu,

John, ole meidän kaikkien sankari”

 

John, joiko sun isäsi itsensä iltaisin itsensä känniin?

 

Ei sitä ei meillä Suomessa tapahdu,

Murtumakohtia pilvessä,

Kadulla armeija

Et voi hallita meitä Presidentti,

 

Me tullaan läpi rakenteiden

Me en anneta valtaa muille, me päätetään elämästämme itse.

Me tahdotaan vapautta.

 

”John piirrä minut tähän päivään,”

 

Kun jonkun ajan kuluttua erotaan,

Kun ihmiset jäävät mieliimme vain muistoiksi

Ja sä yliopiston käytävällä yksin

 

Kun väkevä viina ei enää lohduta

Kun elämä tuntuu hetken ehjältä

Kun professori kerran hymyili

 

Ja John tuli uneen.

********************************************************

Eli olen minä runoja kirjoittanut vaikka suurin osa niistä on puhdasta roskaa. Mutta niinpä oikeilla kirjailijoillakin on paljon sitä, mikä ei ylitä julkaisukynnystä. Nyt viime aikoina ei ole tehnyt mieli kirjoittaa muuta kuin sitä treenivihkoa. Kyllä siinä mielestäni oppii. Oppii ajattelemaan ja hallitsemaan tietoisuuttan. Tässä sikermä, vähän tyttömäisiä runoja. (Ja toki tietokone tahtoo tähänkin runoilla omiaan väliin!)

 

<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

S

iellä missä laiva satamassa

                tutussa paikassa

katkaisee ankkuriköytensä.

 

Missä elät unesi toteen.

Kun joet kahteen ympyrään kietoutuu….

 

T

änään ei

eilinen ole

enää totta.

 

Sinä hymyilet.

Huulet peilissä, miksi et puhu.


 

N

eidon ovi

kiinni pysyy.

Siihen herään.

Missä vuode, voodoo – nukke?

                       Jäljet päiväkirjassa?

Tyhjä huulipunakotelo peilin vieressä.

 

Ja korkokengät.

 

 

M

issä laivasi

osat?

Ja mihin sillä matkaat?

 

 

N

äet yksin kartan viivat.

              Tiet ja joet.

Kompassi kassissa ja puhtaat rintaliivit.

 

<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Sophist; mso-font-alt:"Courier New"; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} h1 {mso-style-next:Normal; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; page-break-after:avoid; mso-outline-level:1; font-size:10.0pt; font-family:Sophist; mso-font-kerning:0pt; mso-ansi-language:FI; mso-bidi-font-weight:normal; text-decoration:underline; text-underline:single;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

 

K

uka  itki itsensä uneen?

Teki jäljen kämmenselkään.

Tahtoi naiseksi?

 

Ja näitä tarinoita riittää. Kuka nyt kärsimystä ymmärtäisi.

Se on kukka.

Ja kondomi,

 

tiedon humala.

 

Öisin runoile. Päivällä hymyile.

 

<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Garamond; panose-1:2 2 4 4 3 3 1 1 8 3; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:647 0 0 0 159 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:9.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:Garamond; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; letter-spacing:1.0pt; mso-ansi-language:FI;} h1 {mso-style-next:Normal; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; text-align:justify; line-height:60.45pt; mso-line-height-rule:exactly; mso-pagination:widow-orphan; page-break-after:avoid; mso-outline-level:1; mso-element:dropcap-dropped; mso-element-wrap:around; mso-element-anchor-vertical:paragraph; mso-element-anchor-horizontal:column; mso-height-rule:exactly; mso-element-linespan:3; font-size:77.5pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:Garamond; mso-text-raise:-1.5pt; mso-font-kerning:0pt; mso-ansi-language:FI; font-weight:normal; font-style:italic; mso-bidi-font-style:normal;} p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText {margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; text-align:justify; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

 

Ei

 kovin montaa episodia

jotka olisin merkinnyt muistiin

päiväkirjaan.

 

En ollut kokemusten metsästäjä.

Rohkeus eli uskallus loppui kesken ja siitäkään syystä sitten ei.

Palkatut naurajat täytyisi vaientaa,

hatut riisua heidän päästään.

 

Enpä tiedä sitten milloin tulee kirjoitettua lisää runoja. Tässä oli vasta ensimmäisen ryppään tekstit. Niitä on siroteltu sinne tänne luento- ja kirjamuistiinpanojen kanssa samoille levykkeille. Osasta puskee läpi itse luettuna se mieliala ja elämäntilanne, mikä oli kun niitä kirjoitti.

<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt; mso-header-margin:36.0pt; mso-footer-margin:36.0pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->