Kyllä oli kova järkytys tänään kun menin puntarille aamulla ja painoa oli 109,4 kg. Siis 1,6 kg enemmän kuin viimeksi! Mistä ihmeestä tämä on tullut? Onko syynä pehmisjäätelö, muutama irtokarkki, tonnikala öljyssä lämpimän leivän päällä? Mutta eihän näistä nyt sentään pitäisi tulla lisää painoa yli kilo! Niinpä sitten palaan ruotuun ja jätän tonnikalan pois, en syö ulkona enkä osta irtokarkkeja. Eilen kylläkin söin monta appelsiinia, mutta ei nyt niistäkään pitäisi tuollaisat hyppäystä tulla. Elän toivossa, että nämä kilot lähtevät yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Linja-autossa taas poika piti raivokkaan itkukohtauksen, kun ei saanut painaa punaista pysähdysnappia silloin kun olisi halunnut. Meidän edessä istunut mies kääntyili aina välillä katsomaan selkänsä taa katsoakseen poikaa. Oli todella ärsyttävää. Viime viikolla eräs nainen oli osaaottava kun poika bussissa itki ja sanoi, että taitaa pojalla olla ikävä isää. Minä myönsin, että näinhän se todella taitaa olla. Bussimatkojen lisäksi hankaluus on saada poika päiväkodista pois. Eilen hän oli kiinnostunut toisen pojan hedelmämehusta, joka oli käytävän lokeroissa. Sitä olisi tahtonut juoda. Ja juoksi vaan karkuun kun yritin laittaa vaatteita päälle. Kyllä hävetti. Lähes valmis lastentarhanopettaja eikä osaa tulla kunnolla toimeen oman poikansa kanssa. Jätin villahousut laittamatta jalkaan, kun oli niin lämmin (+ 4 C) ja lähdettiin myös ilman hanskoja kädessä. Kyllä poika sitten osasi ojentaa kätensä kun tuli kylmä. Kaupasta ostettiin halpa appelsiinimehu ja toisessa kaupassa lapsi sai kävellä itse oman korin kanssa. Ostettiin velliä ja hedelmiä. Saa nähdä, miten tänään päiväkodista hakeminen oikein sujuu.