Paino oli tänä aamuna 107,8 kg. Viime viikolla se oli alimmillaan 108,0 kg. Ja lähtöpainohan oli 4.6.08 120 kg. Joten jotain on tapahtunut. Eilen söin suurella nautinnolla kaksi lämmintä tonnikalaleipää. Lämmitetyt ruisleivät ja tonnikalaa öljyssä sekä kaksi tomaattisiivua. Ne olivat niin hyviä! Sitten söinkin vain yhden broilerin koipireiden ja yhden perunan. Ja marjoja: lakkaa, mansikoita ja vadelmia. Äitini keräämiä. On niin hyvä olo, kun paino tippuu. Sitä kerääntyi niin paljon ihan zyprexan takia. Onneksi se vaihdettiin ketipinoriin diabeteksen takia. Tällä viikolla on verilaboratiorio aika torstaille. Mm. kolestroliarvot, sillä nekin olivat vähän koholla.

Hain pojan päiväkodista perjantaina. Hän ei olisi millään halunnut lähteä mukaani. Jäi juoksentelemaan päiväkodin käytävälle. Sitten raahasin hänet vaatteiden luo ja poika itki valtoimenaan. Sitten kun päiväkotitäti tuli paikalle niin poika yhtäkkiä halusikin pukea ihan itse! Huomasin matkalla, että olen kohdellut poikaa vähän väärin. Olen puhunut hänelle ikäänkuin ylhäältä päin, ikäänkuin hän ei ymmärtäisi mitään mitä sanon (koska ei puhu vielä paljoa). Poika oli paljon tyytyväisempi eikä itkenyt kun laskeuduin hänen tasolleen, kun hän istui rattaissa ja puhuttiin ohikulkevasta koirasta ja puista. Vähän poikaa sitten kiukutti jokin ja hän ilmaisi sen heittämällä lapaset pois. Annoin pojan olla ilman lapasia, sillä jos olisin pakottanut laittamaan ne käteen, niin siitä olisi taas tullut itku. Ajattelin, että kyllä tuo jo (2 v. 5 kk.) itse ymmärtää jos tulee kylmä. Ja sittenhän hän osasi jo itsekin sanoa, että kylmä. Tai se oli enemmän "kyumma" - kylmä ja kuuma menevät vähän sekaisin kielellisesti. Käytiin ostamassa kaupasta maitoa ja myöhästyttiin bussista 2 min, joten jouduttiin odottelemaan kauppakeskuksessa. Odotusaika meni ihan hyvin. Otin pojalta hatun ja hupun pois ja kauppakeskuksen ihmisvirta ja äänet vangitsivat meidät molemmat. Poika piti pienen oman performanssin, kun käveli penkin ympärillä ja kokeili lattian laattoja ja jokaisella kokeilemisella sanoi "Afrikka". Tämän Afrikan hän sanoo myös aina silloin kun näkee lehdessä tai televisiossa mustaihoisia ihmisiä.

Sain luettua loppuun Meriluodon nuoruuden päiväkirjan. Kun olin lukenut 2/3 kirjasta kyllästyin, sillä hän jäi kirjoittamaan suhteestaan johonkin hänät 9 kk nuorempaan poikaan "K":hon ja tämä ihmissuhde oli todella tylsä. Jäi kokonaan ilmaisematta se kirjoittava minä. Nyt luen Meriluodon kirjaa Viidasta. Yliopiston kirjastossa katsoin Julia Cameronin kahta kijraa "Kultasuoni : Matka luovuuden sydämeen" ja  "Tie luovuuteen : henkinen polku syvempään luovuuteen", mutta en minä voi niitä lainata ja lukea. Jo pelkkä ensivilkaisu antaa ymmärtää, että kyse ei ole minulle tarkoitetuista oppaista. Ne vaikuttavat niin huuhaapehmopsykologia/filosofioilta että oksettaa. Jos joku psykologi olisi tehnyt oppaita, niin niissä voisi olla järkeä, mutta Cameron ei taida olla muuta kuin kirjoittaja, joka ottaa avukseen sovellettavaksi idän filosofioita/uskontoja. Ei uppoa minuun.

Ystäväni laittoi eilen viestin ja pyysi tänään kanssaan syömään. Menemme uuteen kiinalaiseen paikkaan.  Olen ottanut tavaksi kirjoittaa joka päivä treenikirjoitusvihkoon vähintään 4 A4-kokoista sivua. Viikonloppuna kirjoitin niitä keittiön pöydän äärellä kahvikupin kanssa. Lisäksi laitoin ystäväni jouluna 2007 ostaman kultaisen kynttilän palamaan. Kynttilöitä voi polttaa vasta nyt, kun poika on tarpeeksi vanha. Lisäksi minulla on oltava pöydällä puhelin sitä varten, että JOS JOKU SATTUISI SOITTAMAAN. Eikä kukaan koskaan soita, koska olen menettänyt kontaktit niihin ihmisiin, joita tunsin. Minulle voi soittaa vain lääkäri, ravitsemuterapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja, lehdenmyyjä. Ja sitten tämä ystäväni, joka lähettää mieluummin viestin kuin soittaa. Toinen ystävä muutti Helsingistä Kuopioon, kun sai sieltä vakituisen työn. Pärjään kyllä ilman ihmisiä, mutta joskus se vähän oudoksuttaa, että olenko jotenkin outo. Onhan minulla kuitenkin kotona aviomies ja lapsi. Ja kun aloitin treenikirjoittamisen niin olen jopa tuntenut itseni ONNELLISEKSI! Ehkä minä pystyn hoitamaan ihmissuhteeni enemmän netissä ja se on tarepeeksi minulle.