"Silloin kun olen heidän seurassaan, olen ihminen Meriluoto, ujo ja tynnyrissä kasvanut, mutta runoilija Meriluoto voin olla vain omassa ehdottomassa yksinäisyydessäni"
Aila Meriluoto (1986) Lasimaalauksen läpi päiväkirja vuosilta 1944-47 s. 20

Päiväkirjan pitäjänä Meriluodon päiväkirja ei alun vaikutelman mukaan ole erityisen innostava ainakaan vielä, hänhän on 20 vuotias. Mutta siitä voi saada kuvan siitä, millaista on kirjoittavan ihmisen mielenmaisema. Hänhän ei ole näitä kirjoittaessaan vielä julkaissut mitään eikä niin muodoin voi olla mitenkään varma siitäkään että koskaan tulee mitään julkaisemaan. Hän itse sanoi tv-haastattelussa, että hänestä oli Lasimaalauksen jälkeen julkisuuteen jäänyt kuva runotytöstä vaikka hän oli jo aikuinen nainen. Runotytön sisin ei ole koko ajan havaitseva maailmasta ja omasta itsestä vain kauniita asioita. Oman esteettisen todellisuuden syntyminen pitää sisällään mielialan vaihteluita ja vahvoja elämyksiä, jotka menevät mielestäni myös itseinhon ja pelonkin puolelle. Jumalaa kohti Meriluoto haluaa olla matkalla. Mutta se tapa, jolla runoilija Jumalan käsittää on ehkä toisenlainen kuin puhtaasti evankelisluterilaisen kirkon tunnustus. Näin ainakin toivon. Ja niin: "Puhun paljon Jumalasta vaikken ole uskonnollinen. "Jumala" on minun sanastossani nimi luomisen voimalle joka nousee, huikealle tavoitteelle, mahdottoman mahdollisuudelle." Aila Meriluoto (1986) Lasimaalauksen läpi päiväkirja vuosilta 1944-47 s. 30

Ilman taidetta ei ole todellisuutta!
(minä 7.1.09)

Eilen myöhään yöllä kuuntelin radion puhekanavalta ohjelmaa jossa keskustelivat Vexi Salmi, joku mediakasvatuksen professori ja eräs psykiatri. Psykiatri oli sitä mieltä, että kaikki taiteellisesti lahjakkaat kyllä sairastavat jotain mielenterveydenhäiriötä, jos joku psykiatri pääsee heitä tutkimaan. Ainahan ihmiset eivät pääse hoitoon asti vaikka heitä jokin hieman vaivaisikin. Ja jos teorioita ryhdytään kehittelemään ja soveltamaan niin täysin "normaalia ihmistä" on mahdotonta löytää. Ehkä normaali ihminen on se, joka osuu aina gallupkyselyissä sinne gaussin käyrän sisäpuolelle. Mutta kuka missään kyselyissä aina vastaa juuri niin kuin ajattelee. Ehkä me kaikki useimmiten muokkaamme mielipiteitämme ja näkemyksiämme omasta minästämme ja elämästämme vähän sellaisiksi kuin ajattelemme, että on soveliasta ja suositeltavaa. Esimerkiksi minun on vaikea tunnustaa, että kaupassa otan enemmän appelsiineja kuin mitä punnitsen. Tai että otan suomalaisia tomaatteja ja punnitsen ne halvempien ulkomaalaisten hinnalla. Eikä kaupan kassa koskaan ole huomannut tätä. Eli minä siis kaiken muun pahan lisäksi vielä varastan. Hiukan ja nimettömiltä markkinavoimilta. Olen siis todella paha ihminen. Ja minua tuskin saadaan tästä kiinni.
Sitten kun olen vakituisessa palkkatyössä lupaan tehdä kaiken rehellisesti ja sääntöjen mukaan niitä pilkuntarkasti noudattaen. Silloin ei ole tarvetta venyttää senttiä kuten nyt. Nyt saan vain toimeentulotuen ja lapsilisän ja asumistuen ja niistä minun pitää maksaa 2 x vuodessa n. 1000 € opintolainan lyhennystä.

"Paikkaan missä [...] ihmisten välinen puhe sisältää yhden elävän sanan viikossa"
Aila Meriluoto (1986) Lasimaalauksen läpi päiväkirja vuosilta 1944-47 s. 24