Lääkäri soitti ja kertoi, että sokeriarvot olivat korjaantuneet. Paastosokeri oli 5,6 ja pitkäaikainen sokeri 5,2. Lisäksi kolestroli oli parantunut eli nyt 4,8. Aamulla kun kävin vaa´assa niin paino oli 108 kg vaikka se viime viikolla vaa´an mukaan kävi 109,8 kg:ssä, mitä kovasti ihmettelin.

Lapsi osaa jo monta suomenkielistä sanaa, jota käyttää. "Koira", "norsu", "kirja", "kukka". Lisäksi osaa näyttää korvat, hiukset, nenän, suun sormet, varpaat. Joitain sanoja yrittää käyttää, mutta ei sitten onnistu sanomaan ensikerralla niin, että minäkin ymmärtäisin heti. Käyttää enemmän suomen kuin englanninkieltä. Ohjeita ymmärtää tosi paljon. Yhdessä piirretään, rakennetaan legoilla ja luetaan kirjoja. Legoissa poika on kehittynyt taitavaksi todella nopeasti.

Perjantaina katsoin Euroviisukarsinnat, vaikka en ole mikään viisufani. Silloin kun Lordi voitti niin katsoin yksin kisat kotonani ja vauva potkiskeli masussa. Oli hyvä fiilis. Sitä samaa fiilistä varmaan etsii nytkin kun katsoo noita karsintoja. Eniten odotin Remua, mutta ihmettelin, että miksi hän ikään kuin hukkuva takertui siihen mikrofoniin. Olisi niin saanut olla vähän parempi kappale. Ensi viikolla odotetaan miehen kanssa molemmat Signmarkin esiintymistä.

Minulla oli sosiaalisesti vilkas viikonloppu. Helsingistä Kuopioon muuttanut ystäväni oli käymässä täällä kun haki ostamansa tuolin itselleen. Tavattiin kahvilassa ja minulla oli poika mukana. Poika jaksoi istua koko ½ tunnin ajan ihan hiljaa ja rauhallisesti, vaikka hänelle ei ollut mitään juotavaa, tikkaria tai keksiä. Hämmästytti minutkin hyvällä käytöksellään.Samana iltana soitti tuttavani Kotkasta. Tutustuin häneen silloin kun hän vielä asui täälläpäin. Poika, joka alkoholin ja huumeiden käytön takia keskeytti medianomi opintonsa. Asuu nykyisin mielenterveyskuntoutujien asuinpaikassa. Hänellä on skitsoaffektiivinen häiriö diagnoosi. Yhteydenpito on yksipuolista. Hän soittaa aina silloin kun häntä ahdistaa jokin asia. Kuten lauantai-iltanakin ja oli saanut diapamin kun kävi sitä pyytämässä. Minä en koskaan soita hänelle. Ei ole tarvetta. Sitten sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa teatterissa katsomassa näytelmän joka käsitteli perheväkivaltaa. Väkivalta kohtaukset oli tehty todella hyvällä maulla. Ei mitään läiskimistä vaan oli kuvattu se ahdistus. Mutta näytelmä oli tehty improvisoiden ja siitä jäi vähän keskeneräinen vaikutelma. Mitään kunnon tarinaa siinä ei ollut. Aika fyysistä, mikä oli hyvä, mutta esim. kenenkään välisiä dialogeja siinä ei ollut. Harjoituskappale. Tuli niin mieleen, että olisi ihana päästä katsomaan Ryhmäteatterin esityksiä. Pääsisi katsomaan oikeasti hyvää teatteria välillä.

Aloin lukemaan Steven Hallin Haitekstiä. Tykästyin siihen. Eräällä kirjoittajaforumilla, jossa kirjoittajat lukevat enimmäkseen fantasiaa siitä ei oltu tykätty. Ilmeisesti se on jossain vaiheessa ollut pääsykoekirjana Jyväskylän kirjallisuudentutkimukseen. Meriluodon päiväkirjasta ihmettelin hänen suhteitaan naimisissa oleviin miehiin. Herranjestas hän rakastelee virolaisen lääkärirunoilijan kanssa sillä aikaa kun miehen perhe odottaa autossa ulkona! Muuttaa ruotsalaisen papin kotiin sen jälkeen kun hänellä on ollut suhde tämän kanssa. Asuu tuon miehen ja hänen vaimonsa kanssa vaikka on papin rakastajatar. Päiväkirja ei kerro, että jatkuiko suhde tuon ajan. Minun moraaliani vastaan se soti. Minusta on jotenkin luonnollista, että suhde naimisissa olevan miehen kanssa ei onnistu. Myötätunto heräsi vasta siinä vaiheessa kun Meriluoto kirjoitti tästä epäonnistuneesta rakkaudesta romaanin "Peter-Peter", koska "hänellä ei ole yksinhuoltajana varaa riutua rakkaudesta". Kirja oli skandaalinkäryinen. Mutta minusta on hyvä, että sellainen on tehty. On tietenkin muutenkin mukava lukea, että lähes 50 - vuotiaalla naisella on intohimoinen rakkauselämä. Se lohduttaa, kun on näin, 38 - vuotias nainen.