Perjantaina pizza oli hyvää. Kannoin sen vinoittain nojallaan lastenrattaiden työntökahvan ja rattaisiin nostetun X-tra vaippapussin päällä. Täytteet valuivat toiseen reunaan ja rasvainen mehu rattaiden suojaksi asetetun sadesuojuksen päälle. Dieetistä ei ollut perjantaina mitään tietoa. Pizzan lisäksi söin yliopistolla kirjaston tarjoamia karkkeja n. 15 marianne- ja 8 omar-karamelliä. Ymmärrän miten helppoa on lihoa takaisin kaikki lauhtuneet kilot. Silloin kun ei yksinkertaisesti enää välitä.

Lauantai
Lauantaiaamuna lapsi heräsi jo klo 8. Avasin radion, joka on vuoteen vieressä ja siihen lapsi heräsi. Olin varautunut siihen, että lapsi ja mies nukkuisivat jonnekin klo 10 - 11 asti ja minä saisi n rauhassa lukea kirjaa. Siksi kelloni oli soimassa klo 9.00. Turhaan. Lapsi oli koko päivän aika itkuinen ja kiukkuinen. Uhmaahan se oli, koska mitään kunnollista syytä kiukkuun ei ollut. Herättyään mies leikki lapsen kanssa. Molemmilla oli huilu. Toinen oli minun peruskoulussa hankittu ruskea muovinen nokkahuilu ja toinen metallinen tinapilli, jossa muovinen puhallusosa. Lisäksi moelmmilla oli päälle sidottu lakana toogaksi. He tanssivat puhallellen pilleihinsä. Mies liikkui afrikkalaisen rytmisesti ja poika villisti itsensä ympäri pyörien. Mies tykkää esiintyä. Se on yksi syy miksi hänestä pidän. Hän on selvästi ekstorvertti ja minä introvertti. Afrikkalainen liikehtiminen väsytti kuitenkin miestä, koska hänellekin on päässyt vatsaa kerääntymään, mutta lapsi vaati isäänsä tanssimaan enemmän. "Sanssi, sanssi", poika sanoi, kun tarkoitti tanssimista. Isä sanoi, että poika tanssii kaikki tanssit samalla tavalla oli se siten afrikkalaista, suomalaista, intialaista, kiinalaista tai mitä tahansa. Isä olisi halunnut vielä jatkaa toogaleikkiä pitemmälle ja tehdä intialaisen kastimerkin molempien otsaan. Vaan ei tätä pukujuhlaa voinut jatkaa enää, koska minulla ei ole edes huulipunaa. Sellainen nainen minä olen. Myöhemmin illalla poika toi itse isälle pienen lakanan, jotta isä laittaisi sen uudelleen toogaksi hänen ylleen. Näitä tanssimisleikkejä miehellä ja pojalla on lähes päivittäin. Yleensä jotain rap-musiikkiin liittyvää.

Mies ja lapsi lähtivät sitten kaupungille klo 11.30 bussilla ja minä jäin kotiin lukemaan kirjaa. Luin Sanchezin kirjaa Kylmä iho. Se piti otteessaan. Oli sopivat hahmot ja jännitteet. Kirja sai ajattelemaan sitä, kuinka sodassa vastapuoli aina demonisoidaan. Sammakkohirviöiden takana kirjalla oli syvempi sanoma. Kirjailija oli Afrikan tutkimukseen erikoistunut antropologi. Tässä muutamia katkelmia kirjasta:
"[...]käsitin, että yksi aina elämä, nimenomaan minun elämäni oli arvokkaampi kuin ihmiskunnan kaikkien nerojen, filosofien ja kirjailijoiden teokset yhteensä" (s.45)
"´Idiootti, idiootti´, sanoin itselleni, olet oikea idiootti. Hirviöille on yhdentekevää syövätkö ne pyhimyksen vai turmeltuneen ihmisen, kumpikin ovat lihaa" (s.59)
"Leikimme, ei muuta, mutta me leikimme. Ja leikki oli se kuinka viatonta tahansa tuo esiin yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia, koska toisen kanssa leikkiessä ei ole rajoja, arvojärjestyksiä tai elämänkertoja: leikki on kaikkien tila ja kaikille." (s.184)
Tämän kirjan voisi han hyvin lukea vielä toiseenkin kertaan niin siitä irtoaisi lisää tuota tekstintakaista teemaa. Vaikka kirja oli jännityskategoriassa niin jännitys ei rakentunut yllätyksille. Voisinpa jopa lisätä kirjan lempikirjojeni joukkoon. Tämä oli Albert Sanchez Piñolin ensimmäinen romaani. Toinen kirja on nimeltään Pandora in the Congo ja sen voisi tilata amazonista hintaan 12.44$, koska sitä ei ole vielä suomennettu. Mutta enpä taida olla niin varoissani, että voisin tuolla lailla ns. ´tarpeettomia´ kirjoja tilata. Tässä linkki Kylmä iho kirjan esittelyyn:
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-30796-3

Isä ja poika kävivät siis kaupungilla ja isä osti Carsonilta pojalle nukenrattaat, joita minä en raaskinut perjantaina Anttilasta ostaa. Rattaat ovat mieleinen lelu pojalle. Nukke, joka niissä matkustaa on transvestiitti. Sillä on punainen karjalainen feressi eli tytön vaatteet, mutta vaatteiden ja valkoisten pikkuhousujen alla on pojan vehkeet. Äitini sai nuken aikaa sitten ystävättäreltään, koska näitä nukkeja ei olisi voitu laittaa myyntiin. Ne olisivat olleet matkamuistoja. Nukke kelpaa hyvin pojalle vaikka se ei olekaan kovin hieno. Kova nukke pitää saada viereen jopa vuoteeseen, kun poika rupeaa nukkumaan. Päiväkodissakaan ei lapsille ole parempaa nukkea. Nukke ja kotileikit tuntuvat olevan pojan mieleen. Varmaan nauttii siitä, että saa hoitaa nukkea samalla tavalla kuin häntä itseään hoidetaan. Orastava visio itsenäisyydestä.

Kylmän ihon lisäksi luin Steven Hallin kirjaa Haiteksti. Pidin tarinasta. Se on tarpeeksi outo herättääkseen katsomaan uusin silmin omaa arkea. Kirjassa on kuitenkin kökköjä lauseita, joten huippuelämäys se ei ole. Esim. "Hiljainen hetki roikkui ilmassa pulleana ja raskaana kuin hämähäkki." Ei siis mitään huippukerrontaa. 

Yliopiston kirjastosta soitti virkailija ja kertoi, että olin unohtanut avaimeni kirjalokeroni ovelle. Olivat saaneet numeroni selville sen lokeron numeron perusteella. Puhelun aikana menin takilleni etsimään avaimia ja kysyin virkailijalta, että onhan siinä avainkimpussa metallinen sydän. Oli eikä avaimia kotoa löytynyt. Kerroin hakevani avaimet maanantaina. En huomannut itse avainten puuttumista, koska mies oli meitä vastassa perjantaina ovella eikä minun siis tarvinnut itse avata lukittuja ovia. Enpä olisi tiennyt mistä avaimia olisin lähtenyt etsimään, jos en olisi päässyt sisälle. Jos esim. mies olisi ollut jossain muualla. Ja siinä sitten olisi pitänyt lähteä uudelleen kaupunkiin lapsen kanssa. Katastrofin alkeita... vaan onneksi ei katastrofia tällä kertaa.

Saunassa käytiin mies ja minä eriaikaan kun poika nukkui päiväunia eikä viitsitty häntä herättää. Ja parempi olikin, että poika ei käynyt saunassa, koska hän yski aika lailla torstaina ja perjantaina päiväkodissa ja kotona. Saunassa oli minimuurahaisia löylyhuoneen ja suihkun välissä oven alla. Tähän aikaan? Kun on todistettavasti talvi, vaikka - 20 C pakkasia ei ole nähtykään. Normaalisti muurahaisia tulee vasta keväällä. Pitäisiköhän ilmoittaa isännöitsijälle?

Saunasta tullessa tuli mieleen, että olisi joskus mukava vierailla naapurissa. Siellä asuu virolainen nainen yhdessä suomalaisen miehensä kanssa ja heillä on kaksi 5-7 vuotiasta tyttöä. Sain naiselta kerran kyydin kaupunkiin kun myöhästyin bussista ja minulla oli aika mielenterveystoimistoon. Nainen kertoi minulle hyvällä suomenkielellä opiskelleensa karjakoksi sen vuoksi, että eläinten kanssa ei kielitaitoa tarvita. Mukavan tuntuinen nainen. Ystävänpäiväksi sain kortin äidiltäni ja samassa kaupungissa asuvalta ystävältäni, joka opiskelee medianomiksi kirjoittamiseen suuntautuen. Lisäksi lähetin tekstiviestit kahdelle ystävälleni ja sain heiltä molemmilta viestin takaisin. Myös tältä näyttelijältä.

Poika repi palasiksi Aku Ankka mainoksen, joka tuli Kodin Kuvalehden välissä. Sen jälkeen poika osoitti revittyyn palaan jäänyttä numeroa 3 ja sanoi selvästi:"KOLME." Vaikka puheenkehittyminen on vähän myöhässä nin isän opettamia numeroita poika on siis oppinut kuitenkin. Mies on opettanut muitakin sanoja suomeksi.

Sunnuntai
Poika heräsi klo 9.00, kun minulla oli jälleen kännykän kello herättämässä. Join kahvia ja luin hiukan Haitekstiä. Sen jälkeen ryhdyttiin miehen kanssa siivoamaan. Tiskaaminen meni vähän pipariksi, kun mies oli laittanut tiskialtaaseen liian kuuman pesuveden. Niinpä mies sitten tiskasi ja minä huuhtelin astiat. Normisiivouksen lisäksi putsattiin roskiskomero, joka oli todella törkeässä kunnossa. Siivotessani Rainbown yleispesutiivisteellä tahroja valkoiselta maalatulta seinältä tuli mieleeni ottaa jääkaapin alaritilä pois, jotta sen saisi paremmin puhtaaksi. Sieltä sitten löydettiinkin oika pölymaa. Varmaan oli 10 vuoden pölyt siellä säilössä, koska löytyi leipäpussin sulkija, jssa päivämäärän jälkeen numerot "00". Lisäksi sieltä löytyi jonkun entisen asukkaan kirjastokortti, joka oli myönnetty -98. Vaikka mies hoitaa normisiivouksen yleensä ahkerammin kuin minä, niin näihin törkyisempiin paikkohin menin minä siivoamaan. Muutenkin yritän aina löytää paikkoja, jotka yleensä jäävät huomaamatta. Pieni ristiriita.

Nalkutukseni pojan itsenäisestä syömisestä on mennyt perille. Sunnuntaina mies keitti pojalle aamupuuron, lisäsi siihen maitoa ja mangososetta ja sanoi, että poika saa syödä sen yksin ja itse. Minä vain istuin vieressä ja vahdin, että homma hoituu kunnolla. Pestiin pojan pehmonallen, koska sen naamassa oli kaksi mustaa tahraa. Olivat tulleet siitä, kun poika on kiukussaan heittänyt nallen lattialle bussissa. Siis mies pesi, en minä.


"