"[...]kirjallisuus voi vaikuttaa kuin hyvä huume." Marko Hautalan blogi.

Niinpä, minuakin epäiltiin vuonna 2000 kahteen kertaan huumeiden käytöstä. Siinä vaiheessa olin juuri siirtynyt opettajankoulutuslaitokselta "oikeaan" yliopistoon ja pahkailin sen varassa, että onnistuvatko filosofian opinnot. Eikä silloin ollut vielä kaksisuuntaisen diagnoosia. Toinen epäilijöistä oli eräs grillin omistaja, jolle menin töihin, kun en enää saanut opintotukea. Hän tarjosi myös asunnon omalle vuokraisännelleen, mutta heidän tarkoituksensa oli huijata minulta rahaa. Olin tutustunut tuohon grillin pitäjään entisen ystäväni kautta. Entiselle ystävälleni hän oli järjestänyt maksetun avioliiton erään bangladeshilaisen miehen kanssa. Miehen nimeä en edes tiedä. Ymmärrätte varmaan, miksi tyttö on nimenomaan entinen ystäväni. Toinen huumeista epäilijä oli eräs kolman pojan äiti, jonka kanssa teimme erään draamaprojektin. Hän oli sitten jossain vaiheessa soittanut äidilleni, että käytänköhän minä huumeita. Tottakai äitini siitä huolestui. Itse tämä nainen oli nuorena käyttänyt kertomansa mukaan huumeita. Ja alkoholiahan tällä naisella kului paljon. Onneksi hänen miehensä hoiti lapset. Mutta kyllä vaan asia on aina ollut niin, että en ole alkoholia vahvampia päihteitä koskaan tarvinnut. Kirjallisuudella, musiikkivideoilla (varsinkin Sinead O´Connor ja U2 sekä Ismo Alanko ja CMX, silloin kun tuonkaltainen musiikki vielä kiinnosti) sekä varsinkin filosofian lukemisella on ollut tajuntaa laajentava vaikutus ettei muuta ole tarvinnut. Silloin kun käytin alkoholia lukiossa, niin itkeskelyksihän se usein meni. Nyt ei tulisi mieleenkään ottaa alkoholia ja olla humalassa pienen lapsen edessä.